Arkisto | Matkailu RSS feed for this section

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Mainokset

Amsterdam – synnin ja chillauksen mekka

3 Huh

Tuskin löytyy toista mestaa tältä Tellukselta, jossa ns. virallisen tahon puolesta synneiksi julistetut asiat ovat niin arkisia ja luontevia kuin Amsterdam. Siellähän punaisten lyhtyjen alueella huorin tekeminen on helpompaa kuin bissen tilaaminen Kalliossa ja huumeita saa kahviloista samaan tapaan kuin Suomessa torikahvilasta munkkipossua.

Toi tykkirela ja yyberliberaali asenne elämään tekee kaupungista ihan kuninkaallisen lomamestan. Jos tossa cityssä ei onnistu unohtamaan nielemäänsä rautakankea ja luterilaista itku pitkästä ilosta -mentaliteettiaan niin sit kandee alkaa kaivaa omaa kuoppaansa isolla kauhalla. Omassa rankingissa toi on ihan parhaita kaupunkilomapaikkoja Barcelonan, Hong Kongin, New Yorkin, Bangkokin ja Köpiksen rinnalla. Stadia unohtamatta!

IMAG1072-1

Pörrättiin parin rakkaan frendin kanssa viis päivä Damissa just viime viikolla ja voe fiddu, et teki gutaa niin pollalle ku kropalle. Vaik ei lähtiskään möyhyhommiin tahi slumppais toosaa katubordelleista niin silti tuolla on ihmisen hyvä olla. Amsterdam on niin täynnä huikeeta kulttuuria, kivijalkakapakoita, hyvää safkaa, relaa pössistä ja silmiähivelevää arkkitehtuuria, et vastaavaan harva kylä pystyy.

Meidän reissu muodostui live-jazzin metsästyksen, kapakoissa lämmittelyn, upeiden illallisten ja lungin lompsimisen kombinaatioksi. Tosta kombosta jäivät päällimmäisenä mieleen Magna Plaza -kauppakeskuksen alakerrassa nähty Rembrandt-näyttely, hyvät & stydit (belge)bisset, auringonpaiste, coffee shoppien makeanimelä tuoksu, ikkunoissa keikistelleet itähoratsut, kauniit kanavat ja vinossa töröttäneet asuintalot.

IMAG1041-1

Pakko myös nostaa erikseen framille Sumo-sushi, jossa vedin elämäni parhaan sushibuffan. Kyseessä ei ollutkaan mikään väsynyt seisova pöytä vaan susheja tuotiin pöytään sitä mukaan, ku sai edelliset mätöt vedettyä huiviin ja uudet laajalta listalta valittua. Näin ei synny hukkaa ja setitys pysyy tuoreena! Helmi konsepti, jonka toivoisi ländäävän Suomeenkin joskus lähiaikoina. Eikä voi moittiakaan Hollannin entisestä alusmaasta, Indonesiasta, peräisin olevaa Rijstaffel-tarjontaa. Tota kansallisherkkua eli riisiä ja lihaa kymmenellä eri tavalla on tarjolla lähes joka toisessa korttelissa, eikä Damissa voi käydä maistelematta tollasta mättöä…

IMAG1047

Lisäksi pakko hehkuttaa Amsterdamin kompaktiutta. Kaikki parhaat ja oleelliset mestat (kansallismuseo, rautatieasema, Heinekenin panimo, kanavat, katumarkkinat, kävelykadut, baarit, coffee shopit ja kauppakeskukset) olivat näppärästi otettavissa haltuun dallaamalla. Ja mikä tos paikassa onkaan dallatessa, kun jokaisen kulman takana on jotain kaunista tsiigattavaa, ja jos iskee galsa tai väsy niin aina löytyy kliffakivijalkabaari, jossa voi huilia ja vaik vetää space cakea naamaan, jos siltä tuntuu. Musta ei tuntunut siltä, mut en mä tuomitse. Huume se on brenkkukin siinä missä noi Damin keksit ja baakelsit. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Bangkok – miljoonakaupunki meikäläisen makuun

15 Maa

Kaupunkilomailu on todellakin meikäläisen juttu. Ja vaik biitsipötkötys ei tälle hipiälle ja kuupalle oikein passaakaan, niin ei kaupunkilomallakaan toki tee pahaa, jos samalla saa nauttia lämmöstä ja D-vitaminoitua arskan hellässä syleilyssä. Tuota kaikkea arvostamaani hubaa tarjosi tällä kertaa Bangkok, jossa aiemmin on tullut pörrättyä lähinnä duunireissupohjalta. Nyt tuli lomailtua siellä reilun viikon verran ja kyllä teki moinen gutaa talven sekä loskan raiskaamalle suomipojalle.

Asiatique at Riverfront

Asiatique at Riverfront

Me härmäläisethän ravataan nykyään Thaimaassa samaan tahtiin kuin Kanarialla kovimman keihäsmatkabuumin aikaan. Ja mikäs se tuonne päiväntasaajan hoodeille on lentäessä, kun perillä on tarjolla takuuvarmaa aurinkoa, kylmää bisseä, hymyilevää possea ja hyvää pöperöä. Suomalaisten suosikkikohteet thaikuissa painottuvat rankasti rantaseuduille, mut meitsipä tällaisena vastavirtaan kroolaajana, paljasjalkaisena citykettuna ja rantalomien puuduttavuuteen kypsyneenä on ottanut tavaksi pidättäytyä suurkaupunkien alueilla. Tvistiä tähän kyseiseen Bankkari-reissuun otettiin nappaamalla kaksi eri hotlaa, joista toinen oli joen rannassa ollut spa-tyylinen loikoilumesta (Anantara Riverside Resort Hotel & Spa) ja toinen sit enemmän ytimessä sijainnut moderni luksushotla (Pullman King Power) executive lounge -upgreidauksineen.

Tyypillinen katukeittiö (Bangkok)

Soppatykki thaikkutyyliin (Bangkok)

Seuraavassa ton tuoreen tripin satoa eli pientä vinkkiä, mitä tuossa lähes kymmenmiljoonaisen asukkaan metropolissa kandee näinä aikoina duunailla ja mikä kannattanee passata kokonaan matkaohjelmasta.

Yks ehdoton must on Mo Chin sky train -aseman lähellä pidettävät viikonloppumarkkinat.  Vaik sieltä ei mitään slumppaiskaan niin pelkästään makasiinien läpi dallailu ja tavara- sekä ihmiskirjon pällistely nostattaa hyviä fiilareita. Ja mestoille pääsee tosiaan julkisilla niin iisisti, et muuta transportaatiota ei kandee edes harkita.

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Muutenkin liikkuminen Bangkokissa on äärimmäisen vaivatonta, vaik ruuhkat ovatkin aitoa miljoonakaupunkiluokkaa. Metro ja Sky Train vievät näppärästi ja etenkin ilmastoidusti matkaajan lähes kaikkiin tärkeimpiin kohteisiin. Ja jos noi ei jostain syystä piisaa niin varteenotettavia vaihtoehtoja tilanteen salliessa tahi vaatiessa ovat myös taksit, jokibotskit ja erinomainen lentokenttäjuna.

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Jos matkakassa salliin niin tuhat Bahtia kannattanee käyttää thaikkuboxing-stadionin sisäänpääsymaksuun. Suosittelen ostamaan halvimman hintaluokan piletin ja rynnimään seisomakatsomoon ihmettelemään paikallisten äijien eläytymistä laadukkaisiin kehätapahtumiin. Ainakaan siinä stadikassa, jossa minä kävin kamppailu-urheilua ihastelemasa ei ollut ilmastointia. Tämä takasi ikimuistoisen hikisen tunnelman, johon kerrointa nosti vielä paikallisten hillitön kessuttelu klaustrofobisen ahtailla käytävillä ja todellinen tappituntumatiiviys.

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsit ja temppelit taitavat olla Bankkarin suosituinta turistiantia, mut tähän ateistiin ne eivät kauheasti tehneet vaikutusta. Ihan päheen näköistä pytinkiähän siellä oli framilla ja kimallusta riiti ku räppivideossa. Mut suht kalliille sisäänpääsymaksulle ei kyl saanut vastinetta. Hiki tuli tuollakin, sillä vaik kaupunki on muuten varsin hyvin ilmastoitua fasiliteettia pullollaan, niin nois pyhissä rakennuksissa ei vilvoitusta ollu tarjolla.

Palatsialueen sisäänpääsymaksussa säästetyn summan kehotan käyttämään jollain pilvenpiirtäjien miinoittaman kaupungin kattoterassilla. Noissa näköalabaareissa kandee ehdottomasti käydä ainakin kerran reissun aikana ryystämässä drinkkejä ja ajoittaa visiitti auringonlaskun kieppeille. Kliffaa tsiigailla, ku arska laskee ja kaupungin valot alkavat tuikkimaan. Ja jos massia piisaa, niin ei ole huono idea hemmotella itseään vaikkapa Lebua-hotellin kattoterden italialaisen gourmet-raflan herkuilla ja näkymillä.

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Kauppakeskukset on Bangkokissa aivan huikeita, eli jos markkinoilla ei saa fyrkkiaan tuhlattua, niin sit ne on helppo törsätä näissä luksusluokan ostareissa. Esimerkiksi Gaysorn on sen tason kauppakeskus, et jos sieltä joku eliittitason brändi puuttuu, niin se on brändin, ei kauppakeskuksen, ongelma. Huikee mesta, mut skidisti allekirjoittaneen kukkaron ulottumattomissa. Omakohtaisesti voinkin suositella kuusikerroksista Central World -megamoolia, jossa löytyy kyl kaikki sydeemit, mitä shoppaaja voi toivoa. Lisäksi viel laaja raflatarjonta sekä korkeatasoinen leffateatteri.

Kauppakeskuksissa ei kuitenkaan kannata skruudailla ku pakon edessä, sillä katuruoka on tämänkin aasialaiskaupungin vahvimpia valtteja. Kymmenettuhannet katukojut tarjoavat mahtavia herkkuja pilkkahinnalla. Kahden hengen mätöt juomineen irtoavat helposti huntilla paikallista valuuttaa, joka euroiksi konvertoituna huitelee jossain kahden ja puolen egen nurkilla. Ja niinku aina muutenkin, niin kandee valita mesta, jossa tsittaa jo valmiiksi useampi paikallinen.

Katukeittiön herkkuja

Katukeittiön herkkuja

Luksushotellit olivat taas kerran Bangkok-tripin kerma ja kirsikka. Kun safkaan ja juomaan ei oikein saa paalua palamaan, niin matkakassasta kandee lohkaista isompi siivu majoitukseen. Kaupunki tarjoaa todella järkevään hintaan viiden tähden majoitusta. Bangkokin tapauksessa toi viis tähteä tarkoittaa massiivisia aamupalasetityksiä, ylitsevuotavan hyvää serviisiä, isoja sviittejä hifilaitteineen, massiivisia allasalueita, ilmaisia drinkkejä ja herkkuja ja pieniä eleitä, kuten altaalle tuotavia tuoreita hedelmiä, ilmaisia jokilauttakyytejä tai kylmiä pyyhkeitä hikoilevalle farangille.

Kauppakeskusten, kattoterassien, katukeittiöiden ja muiden must-juttujen ohella kannattaa poiketa ainakin Khao San Roadilla pällistelemässä rinkkareissaajien elämäntuskaa ja Patpongin baarialueen iltaelämän gaykatuja ja huorabaareja ja ping pong pussy show -sisäänheittotuotteineen. Eikä tietenkään sovi unohtaa sykkivää Chinatownia, jossa myös tarjolla hulppeita makuelämyksiä kiinalaisten katukeittiöiden muodossa. Ajauduimme noille kujille kiinalaisten uudenvuodenbileiden aattona ja ainakin silloin meno oli varsin hulppeata ja tiivishenkistä. Ehdottomasti siis eksoottisuudessaan näkemisen arvoinen kaupunginosa, jonka tavallistakin sekavampi asemakaava sai kokeneenkin haahuilijan varsin kujalle kerran jos toisenkin.

Khaosan Road (Bangkok)

Khaosan Road (Bangkok)

New York – miltä Iso Omena maistui ensipuraisulla

15 Lok

Pyörittiin lakisääteistä bulimmalla konsensuspossella Ison Omenan raitteja männäviikolla. Oli allekirjoittaneelle eka visiitti tohon legendaariseen kaupunkiin, mut voin samaan hengenvetoon kyl todeta, ettei jäänyt to-del-la-kaan viimeiseksi. Sen verran laajaa sekä messevää tarjontaa oli framilla tossa megapoliksessa, ettei ehtinyt seitsemän hektisen päivän aikana ku skidisti raapimaan ompun pintaa… Paljon jäi siis näkemättä, mut jotain sentään jäi plakkariin ja nyt ainakin tietää, mihin asettaa seuraavalla tripillä fokuksen.

Näkymä Empire State Buildingista

New York on niin tolkuttoman monipuolinen kaupunki, joten ekana oppina todettakoon, ettei matkailijan kandee edes haaveilla ehtivänsä duunata tahi tsiigata kaikkia tarjolla olevia houkutuksia. Olen kuitenkin tohon alle yrittänyt kirjata yhden kerran antamalla kokemuksella ja syvällä rintaäänellä jotain tipsejä siihen, mitä tuol kansojen sulatusuunissa kenties kandee väsätä. Ja sit kans muutama vinkki siitä, mitä kantsis harkita väliinjätettäväksi…

Nykin plussat:

  • Yks makeimmista näkemistäni paikoista oli Brooklynin puolen hipsterialue. Bedford Avenuen kulmilla on pirusti nastoja pubeja ja kahviloita, joissa voi nuorekkaiden ja tyylitietoisten boheemien seurassa hörppiä alea tai hifistellä kahvien parissa. Tonne metrolla köröteltyään kandee myös ehdottomasti käydä tsekkaamassa Brooklynin panimo ihan parin korttelin päässä ja särpiä huiviin pienpanimon laadukkaita ja monipuolisia bissejä. Jos hyvin käy niin pääsee osallistumaan ilmaiselle panimokierrokselle! Merkillepantavaa oli niin tuol panimossa kuin kaupungissa muutenkin, et ALE-oluet ovat todella suosittuja ja niit on aina hanassa enemmän kuin mitään muuta bissetyyppiä. Pulloissa taas näytti trendinä olevan paikalliset kepeät lightlagerit…
  • Brooklynissä on myös viikonloppuisin upea ulkokirppis (Brooklyn Flea), josta voi tehdä todellisia löytöjä etenkin sisustustuotteiden saralla. Toi urheilukentän sisälle kasautuva kojuhässäkkä saa hyvää jatketta lähikatujen laitoihin ilmestyvistä spontaaneista myyntikojuista ja kulmakunnan värikkäistä alkuasukeista.
  • Kun on päivän hengaillut Brooklynissä (tsekkaa myös kirjasto ja Prospect park!) niin kandee paluu Manhattanin sykeeseen ajoittaa niin, et voi vaik dallata Brooklyn Bridgeä pitkin kohti auringonlaskua. Sillalla menee hyvä kävelytie, josta saa upeita visuaalisia viboja Manhattanin skylinea fiilistellessä.
  • Manhattan on onneksi muutakin kuin shoppailu- ja turistihelvettiä. Ruuhka tol täyteen pakatulla saarella on ihan omaa luokkaansa ja jonottaminen on sit sen mukaista eli ihan posketonta. Silti kandee lyödä kroppaa likoon ja pönöttää jonon jatkeena päästäkseen Empire State Buildingiin (viisaammat voivat myös ostaa ennakkoliput, joka säästää edes osalta jonottamiselta). Henkeäsalpaava näköala palkitsee sitkeän jonottajan ja tuolta pilvenpiirtäjän huipulta on hyvä ottaa kaupungin rakenne ja tärkeimmät maamerkit (mm. Central Park ja sillat) haltuun. Suosittelen. Ja ruuhkassa helpottaa edes snadisti, jos piipahtaa keskuspuiston tai vaik Bryant Parkin tapaisiin viherkeitaisiin haukkaa happee.

Hill Street Blues

  • Manhattanilla on Times Squaren ja SoHon alueen kauppojen lisäksi myös hyvä tarjonta niin pöperö- kuin musapuolella. Testasimme yhtenä iltana The Living Room nimisen musaklubin, jonka pienelle ja intiimillä lavalla aloitti aina tasatunnein uusi nouseva artisti. Skidin otannan perusteella artistien taso oli huikea!
  • Safkaa löytyy katukojujen vaihtelevan tasoisista mätöistä (unohda hotdogit, mut stedaa vaik kanapitaa!) aina finedining-paikkoihin asti. Pakollisten skruudattavien listalle nousee ainakin gourmetburgerit ja paikalliset pizzat sekä kaikki meksikolainen mättö (esim. Café Habana). Pöytä tosin kandee buukata aina ennakkoon, ettei käy köpelösti.
  • Nykin pizzojen salaisuus on mestan vedessä. Toi juomakelpoinen janonsammuttaja sisältää sellaisia kalkkilajeja, et se toimii pizzapohjan taikinassa kuin tauti ja takaa rapean ja hyväsitkoisen lättypohjan, joka kelpaisi pahimmallekin saapasmaan pizzasnobille.
  • Itselle Manhattanin isoimmat kohokohdat olivat MoMa (maailman paras modernin taiteen museo) ja High Line. Ensin mainitussa oli esillä kaikki viimeisen vuosisadan merkittävä setti taiderintamalla ja allekirjoittaneelle se oli vahvasti päräyttävää nähtävää. High Line on puolestaan vanhalle junaradalle duunattu kävelykatu, joka menee parin kerroksen korkeudessa Manhattanin länsilaidalla. Vähän kuin stadin Baana, mut maanpinnan yläpuolella ja paljon mageempi. Siel oli myyntikojuja, auringonottotuoleja, musaesityksiä ja taidekauppiaita. Ja paljon ihmisiä, tietenkin.
  • Paikalliselle metrojärjestelmälle ja sen käytölle turistitarkoituksessa on annettava iso handu. Viikon turistipiletti takas tehokkaan siirtymisen kaupunginosien välillä ja kattava tunneliverkosto puolestaan sen, et lähin asema oli aina kulman takana. Lisäksi oli nasta postailla noilla asemilla, ku niis oli taagi meininki, joka muistutti lukuisista TV-sarjoista ja leffoista.

Brooklyn Brewery

Se mitä taas jäi skidisti hampaankoloon tost reissusta on listattu tähän:

  • Jonottamisessa ei ollut mitään tolkkua. Kaikki suositut mestat edellytti joko sivistymättömän aikaista paikallesaapumista tai sit brutaalia seisoskelua karjan seassa. Touhu tuli selväksi jo maahan saapuessa, ku JFK:n logistinen alkukantaisuus löi päin maahantulijan pläsiä.
  • Ravintoloiden annoskoko on aika överimallinen. Jos ei oo tarkkana niin paluulennolla voi olla ahdasta mahduttaa persustaan koneen penkkiin! Vähempikin piisaisi, sillä mitä järkeä on duunailla settejä, joita ei erkkikään jaksa skruudaa? Ja sit jos annoskoko olis skidimpi niin sen vois myös myydä halvemmalla. Nyt joutu pulittamaan pöperöistä ihan suomalaisia hintoja, kun niihin viel tuli aina vero (n. 8%) ja tippi (n. 20%) päälle.
  • Ruokapuolesta vois nillittää myös lisää, sillä itelle ei oikein putoo toi rasvaisuuskaan. Monessa paikassa ei paljoo vitskuihin, kuituihin ja hivenaineisiin panostettu ja niinpä kroppa huus epätoivoissaan salaattia ja hedelmiä, ku takas härmään palas.
  • Wall Street on aika vaatimaton kadunpahanen, eikä nurkilla pöhisevä WTC-byggakaan ole metromatkan arvoinen eli kandee jättää väliin, jos tekee ajasta tiukkaa.
  • Musikaalit kandee kans jättää väliin. Toi katsojan älykkyytä halventama taidemuoto on silkkaa viihdehöttöä, jota ei paikkaa ammattimainen esiintyjäkaartikaan. Aivotonta viihdettä, joka näyttää silti (tai siit huolimatta?) uppoavan eläkeläismummoihin ja homppeleihin. Itelle ei maistunut ja ku tollasta flabaa ensin jonottaa tuntikaupalla ja samalla pulittaa ison slaissin matkakassastaan niin parempaakin tekemistä tuolt New Yorkista löytyy. Sillä massilla viettää vaik hulppean illan paikallisessa sporttibaarissa light-olutta litkien (pullossa ei paljon muuta saatavana), jefua tsiigaten ja frittimättöä mussuttaen! J
  • Parranpärinää aiheuttaa allekirjoittaneessa myös paikallisten hotlien taso. Sen kun vielä suhteuttaa kiskurihintoihin niin ollaan sellaisella levelillä, johon ei edes Lontoo pysty. Mut minkäs teet, ku kysyntä hakkaa tarjonnan 100-0 niin ei auta ku tunkee kättä taskuun, jos tahtoo New Yorkin meiningeistä päästä nauttimaan. Aika moni tahtoo, enkä sitä lainkaan ihmettele.

Picasson väsäämä patsas MoMan sisäpihalla

Itellä jäi viel tyyppaamatta mm. Metropolitan & Natural History Museumit, Harlemin hoodit (110th Street, U know), pannupizzat ja YK:n pytinki eli siin olis jo runkoa seuraavalle reissulle… Lisäksi Brooklynin tunnelmasta on päästävä nauttimaan uudestaan!

Vinkit Alanyan-matkaajalle

4 syys

Tuli poikettua kesiksen vikana viikkona lämmittelemässä Turkin Alanyassa. Frendit kyllästy keväällä härmäläiseen kärvistelyyn, myi firmansa sekä luukkunsa veks ja roudas tomumajansa Turkin auringon alle. Niinpä oli aika käydä moikkaamassa pariskuntaa ja samalla siunaantu hyvä tsäänssi tankata D-vitskua, ku peräpohjolassa siit jäi snadit vajarit tän ”kesän” osalta.

Alanyan kaupunki (Turkki)

Äkkilähtöpohjalta heitetyn reissun tärkeimmät opit on tossa summattuna ja niistä isoin kiitos paikallisoppaille. Ilman heitä olis jääny paljon kliffaa näkemättä & kokematta! Toivottavasti näist on jollekin hyötyä vastaisuudessa:

  • Vaihda fyrkat vasta Alnyassa, äläkä mene Forexin vedätettäväksi. Ite menin vipuun  ja takkiin tuli lähes 20 pinnaa matkakassasta! Älä kuitenkaan vekslaa egejä liiroiksi heti kentällä vaan venaa keskustan valuutanvaihtopisteille asti. Siihen mennessä pärjäät hyvin euroillakin (kolikoilla & snadeilla seteleillä), sillä ne kelpaa lähes joka mestassa. Samoin taalat, jos niit sattuu pyörii massimiehen taskussa…
  • Paikallinen Happy Hour on kusetusta. Ylikallista drinkkiä myydään HH:n aikana normihintaan, eikä koske edes paikallista bisselä eli Efestä. Muutenkin Turkissa on brenkku kallistunut pariinkin otteeseen tän vuoden aikana. Uus islamivetoisempi hallitus siellä korottelee veroja ja paikalliset päiviräsäset tekevät siten hallaa turismille. Mut jos joku mesta mainostaa Happy Hour -kylteillä niin jätä väliin, sil ne on ihan turistien ryöstöä varten perustettuja mestoja. Ja jos on ihan pakko mennä niin älä ainakaan osta mitään häppärin ulkopuolella!
  • Älä ikinä luota turkkilaiseen autovuokraajaan. Lause: ”Gasoline, no problem” on silkkaa valetta ja jos sen urpona uskoo niin seuraavaksi löytää itsensä työntämästä helteessä jeeppiä pitkin aamuruuhkaista pääkatua. Been there, done that!
  • Juo Efes Unfilterediä, jos vaan mahdollista. Toi paikallinen dominaattoripanimo on joka paikassa läsnä ja lähes monopoliasemassa olevan lafkan tuotteita laajemmin testattuani toi selvis voittajana. Saa lähes joka kaupasta puolen litran flindassa.

Efes-sortimenttia moneen makuun

  • Älä mene kaupungin kummallekaan ylikansoitetulle ja överihinnoitellulle biitsille, vaan nappaa mielummin steissiltä puoli-ilmainen dösä numero 10 ja surruta ilmastoidulla busalla jokivarren rafloihin chillaamaan. Tollanen raflan ja vesipuiston hybridi on törkeen pelittävä konsepti, eikä ihan vastaavaa oo reissuissa koskaan vastaan tullu. Paikallisten suosima tapa viettää hellepäivää, eikä yhtään pöllömpi meininki noissa mestoissa.
  • Vuokraa bilika ja kipua Sapaderen kanjoni tsimmaamaan ja ihailemaan maisemia. Paluu ei sit heikkohermoisille, sillä jyrkkys on noilla vuoristoteillä kohillaan, eikä asiaa auta ennätyspaska asfaltti ja kaikin puolin muutenkin kuppainen & kaponen serpentiinitiestö!

Yks Saklikentin rotkon lukuisista tsimmausmestoista

  • Stedaa Hamamia eli turkkilaista saunaa, mut älä mene mihinkään hotelliviritykseen. Hamami pitää sisällään eka ihan perusbastussa chillausta, jonka päälle rentoutuneet lihakset hierotaan, nahka kuoritaan ja koko kroppa saippuoidaan sekä pestään varsin perusteellisesti. Lopuksi tsäännsi saada myös miesrakkaudesta kauniisti muistuttava öljyhieronta. Homma on autenttinen, kun pääset hampaattoman turkkilaisen painijan ruhjottavaksi. Toimii!
  • Jos on ihan pakko vetää hiki överisti pintaan niin dallaa ylös linnoituskukkulalle. Huikeet maisemat ja laiskaperseet voi mennä ylös nelosdösällä ja tallustella sit alamäkeä takas ytimeen. Pitkin matkaa kuppiloita, jois voi tankata niin bissee ku pöperöä eli tohon trippiin saa kyl tuhlattua vaik koko päivän, jos on oikein perusteellinen!
  • Skruudaile linja-autoaseman kulmilla, jos haluut hyvää kebua. Myös vesipuiston nurkalla, Burger Kingia vastapäätä saa hyvää rullakebabia.
  • Testaa turkkilaista pizzaa. Hyvää vaihtelua perinteisiin italialaisiin lättyihin verrattuna, eikä todellakaan oo mitää löllöpohjaista karvakäsipizzaa, johon Suomessa on joutunu tyytymään. Kyseessä puu-uunissa paistettu, mehevä ja piirakkamainen systeemi, joka vie kielen mennessään ja jota on kiva skruudata käsin. Päälle vaan ronskisti mezetahnoja, joita yleensä pöytään pizzan kera roudataan.

Turkkilaista pizzaa lammas-, kasvis- ja juustotäytteellä

  • Älä taputa, ku flygarin fillarin ekan kerran hipaisee tonttia. Se nyt vaan on niin perkeleen noloa ja ajoituksellisestikin ihan hanurista. Luulin et toi kansanperinne on jo kadonnu, mut olinpa taas kerran taagisti väärässä. Hyvin näytti perinne edelleen elävän! 🙂

Kevennetty Kallio-kierros

31 Elo

Vedettiin eilen elämäni naisen kanssa perinteille pyllistävä rundi kotikulmien kuppiloissa eli onnistuimme tekemään oman näköisen versiomme pahamaineisesta Kallio-kierros -klassikosta. Ei siis perseitä olalle ja rähinää Harrin nakin kulmilla vaan utelias ja skandinaavisen minimalistinen tutustumisretki sellaisiin lähikulmien kuppiloihin, joissa ei olla ennen käyty. Väliin jätettiin suosiolla myös kaikki karvaisten kantapeikkojen ja venkuloiden pesät. Pääpaino oli kepeällä kotiseutumeiningillä ja pikkupurtavan sekä hyvän pössiksen metsästyksellä.

Pikkurundi hoidettiin seuraavalla kaavalla:

Pizzaa vedettiin lärviin Flemarin Salpimientassa (A). Hyvää oli ja meizinkiä nostatti taustalla soinut jazz sekä naapuripöydän pipopäiden paukuttama Kimble. Plussaa myös hyvästä juomasortimentista. SIsustusta voisivat viel hetken funtsia, mut eipä se näillä hoodeilla ole niin tarkkaa…

Seuraavaksi napattiin Pussikaljaromaani-hengessä bisset Franzeninkadun Siwasta ja kivuttiin Torkkelinmäelle (B) särpimään juomaa upeassa puistomiljöössä. Nautintoa lisäsi paikalle kertynyt, tyylikkään näköinen ja hyväkäytöksinen nuoriso. Ekä auringonpaistekaan pahaa tehnyt.

Torkkelinmäeltä laskeuduttiin rahvaan pariin ja poikettiin Hämeentien Mucavassa (C) nappaamassa pienet terävät. Vaik paikassa pitäis vissiin kiskoo skumppaa napaan, niin alle vedetyt pizzat ja kebabit vaativat skidejä näkäräisiä. Niinpä päädyimmekin out of the box -pohjalta raapimaan naamariin Jekkua ja Jallua pakastinkylmistä ja kauniisti huurtuneista shottilaseista. Nasta ja staili mesta tuo MuCava, jonka pojoja kuitenkin ujosti pudottaa seinälle naulattu HIFK-paita, jossa Räikkösen nimi selässä. Mitä toi tekee keskivertoa trendikkäämmän kuoharibaarin seinällä?

Sit olikin jo aika nousta Karhupuiston kulmille ja ankaraa kipuamista helpotettiin huilimalla hetki 5th Streetissä (D). Mestahan on yllättäen Viidennen linjan yläpäässä, siin pornokaupan ja skidiäkin skidimmän thaikkuraflan kyljessä. 5th Streetissä ylimukava kyypparidaami tarjos laadukasta olutta ja sidukkaa. Noita janojuomia nautittiin musavisaa pelaten. Oli muuten perkeleellisen vaikeat kyssärit, jotka meinas hetkellisesti tuhota triviatiedon mestaroinnin ympärille rakennetun besserwisseridentiteettini.

Lopuksi teki mieli vaihtaa hetkeks rokkivaihde silmään ja sen tunteen siivittämnä poikettiin kruunaamaan ilta entisen kotistradan eli Porthaninkadun Majava-baarissa (E). Ujosti fiilis lässähti tuolla hikisessä pitkätukkabaarissa, ku eteen lyötiin uunilämmintä punaviiniä. Plussaa kuitenkin kalliista, mut hyvällä sisällöllä ladatusta jukeboxista. Ja lisäbonarit henkilökunnan muikkarilapusta, jossa kiellettiin Popedan, Kotiteollisuuden sekä Bon Jovin liikasoitto. Kohtuus kaikessa!

Ja kohtuuden nimissä ku rundattiin ni sit olikin hyvä dallata tuolta Majavasta kotipahnoille köllimään. Ja kyl oli aamulla nasta nousta pydeen, ku ei polla jomottanu tai mikään muukaan darraoire vaivannut. Näin meillä.

Stadin rantakuppilat – tarjontaa piisaa!

25 Hei

Junantuoma frendi märisi sunnuntaina, et stadista puuttuu merenrantsussa olevat kuppilat ja et pääkaupunki ei ole osannut ottaa tehoja lainkaan irti rantaviivastaan. Meinas herrasmiehistelijällä mennä ton kuullessaan bisset väärään kurkkuun ja kyseinen shaibabamlaus oli jo sen verran paksua jööttiä, et oli ihan pakko latoa faktoja tiskiin. Ihme potaskaa insinöörismiehen suusta!

Ihan vaik pysyttäis kantakaupungin rantaviivassa ja unohdettais mm. Itä-Hessun lukuista mestat (mm. Kuliksen Casino sekä  Hertzikan ja Aurinkolahden) niin kyl tota valinnan varaa pitäis olla vaativaankin makuun. Jos olis aikaa ja maksa kestäis niin vois tempasta sellasen tour de Helsingin rantsua pitkin et oksat pois. Ton tripin vois startata vaik Eläintarhanlahden Pirittasta. Sit vois jatkaa Hakiksen torin raflalaivojen (m/s Maria ja Wäiski) kautta Pitkänsillan kupeessä lilluvaan Pikku-Damiin.

Siit vois sit ottaa suunnan Tervasaaren Savu-raflaan, jossa saattaisi olla paikallaan snadi välipala. Kuvun täytyttyä matka jatkuis jälkiruokakahville Relandersgrund-majakkalaivaan ja kun Skattan sillan kupeessa ollaan niin vois vaik ylittää silan ja vetästä Sipulin terdellä drinkin huiviinsa. Siit vois jatkaa pari horjuvaa askelta Skattan Kasinolle tai vaik siihen naapuriin, varsin mukavasti kalustetulle Robert’s Coffeen terdelle.

Relandersgrund-majakkalaiva (Pohjoisrannan eteläpääty)

Jahka on tullut taas aika jatkaa matkaa pois Skattalta, niin siit kannattais pyyhältää Kauppatorin ohi aika haipakkaa ja pahimman turistisuman jäädessä taakse niin dallauksen vois seuraavaksi stopata Kauppahallin ulkokahvilan kohdilla. Vilvoittavan bissen jälkeen, rantatajotoksen taas jatkuessa, seuraava pitstop voisi olla Olympiaterminaalin merellinen kahvila, jolle kylläkin ropisee miikkoja suppeista ysistä viiteen -aukioloajoista.

Kaivarin merellinen terdetarjonta muodostuu pitkälti Ursulan, Mattolaiturin ja Carusellin pyhästä liitosta. Kivenheiton päässä olevat kalliit ja elitistiset ja kermaperseiset bätrefolkin saariravintolat (NJK yms.) ku jättäis väliin, niin silti vois olla aika tasaraha, kun huitois viel pari stobea huiviin nois nimeltä mainituissa kuppiloissa. Ja jos kukkaro sallii niin mattolaiturillahan kuuluis ryystää samppanjaa… Noiden nestetankkausten jälkeen vois olla aika kypsä ja muutenkin viisasta toimintaa ottaa pidempi pysähdys vaik Salven terdellä ja taas skruudata jotain. Ellei sit pysähdy Kaivarin ja Hietsun torin välillä viel Nosturin Alakerran paikkeilla yhdelle neuvoa-antavalle aperitiiville tai huido liuskaa huiviin Skifferin luodolla, olettaen et se on auki (säävarauksella!).

Pötsin taas pömpöttäessä voi rantojen mies huojua Ruoholahden itäpään One Pinttiin stobelle ja sen jälkeen sit vaik viel kiusata maksaa  naukulla Ruoholahden Amsterdamissa ja Farossa. Kisakunnon salliessa kovimmat hapot jatkavat viel Larun sillan yli ja tempovat pari sakkokierrosta Piratessa ja Blue Peterissä. Ite en tollaseen loppurypistykseen kyl pystyis vaan nappaisin viimeistään Ruohiksessa taksin alle ja palaisin lähtöruutuun. Ja siit sit himaan pikapikaa pötköttämään…

Jotain tällaista… (provided by Google Maps)

Kuka viel kehtaa väittää, et stadissa ei pystyis nauttimaan ravintolatarjonnassasta merellisin näkymin?

%d bloggers like this: