Tag Archives: ähky

Cantina Westin Texas-viikot (14.8-28.9.2013)

22 syys

Sainpa viimein hilattua hanurin sisään Cantina Westin dörtseistä. Eipä siinä mennyt kuin rapiat toista kuukautta, ku bongasin mestan mainoksesta niin päräyttävän sesonkimenun, et päätin heilahtaa mestoille välittömästi. No, täs tapauksessa tuo varsin fleksiibeli välittömästi-termi tarkoitti sit yli viiden viikon reagointiaikaa… J

Onneks kuitenkin sain aikaseksi ton session, sillä safkaosasto oli just niin päheetä ku olin kuvitellutkin. Ainoaksi ongelmaksi koko ton Jugen kanssa suoritetun mässäilybakkanaalin osalta muodostui se, et tuli pakki ihan törkyturvoksiin. Jäi jopa hekumalliseksi hehkutettu uunijäätelöjälkkäri tesmimättä, ku pötsissä ei vaan ollu enää inauksenkaan vertaa speissiä…

Herrasmiehistelijän kohtaloksi koitu Cantina Westin Texas-viikkojen ruokalistalta löytynyt Pulled Beef -burgeri, joka erinomaisuudessaan aiheutti eläimellisen syömishimon. Niinpä sitä tuli vedettyä naamariin jokainen lihanhaituva, coleslaw-ripe, marinoitu punasipulislaissi ja rapsakka ranu. Kiristin viel lopua kohden tahtia, jotta sain kaiken tuulensuojaan ennen ku kroppa tekee tenän… Nerokasta! 🙂

Pulled beef hamburger (19,90€)

Pulled beef hamburger (19,90€)

aiken ton huikean mättämisen päälle oli sit niin tukkonen olo, ettei se meinannut kohentua edes lääkkeeksi sipaisemiemme Jägermeistereiden voimalla… Etenkin kun huippupurilaisen alle oli eka vedellyt kulhokaupalla nachoja ja messevää salsaa, ja kaiken kyljessä kulki vilkkaana virtana amerikkaiste olusien virta. Niitä herkkuja nautimme niin Brooklyn-laagerin kuin Budweiserin muodossa. Oli siis aito jenkkimeizinki päällä ja jälki sen mukaista eli ylipaino- sekä infarktiriski olivat kaiken aikaa vahvasti läsnä seurueemme setityksessä.

Mut jos vatsanahkas on hyvin venytetty ja vähänkin snaijaat ameriikkalaisesta eli varsin bulista ja mehevästä safkapolitiikasta niin kandee ehdottomasti hyökätä kannukset kilisten Cantinaan testailemaan Texasin herkkuja. Noi erikoismenuviikot kestää vielä tovin, joten viel ehtii, jos on nopea!

P.S. Jugen skruudaama lammas oli kuulemma myös huikeeta! Olisin sitä maistanut, jos vaan olisin pystynyt…

Skiffer Erottaja ja lihanhimon limiitit

20 Maa

Tuli lyötyä pää komeasti seinään, ku Jussi-Pussin kanssa käytiin äijäilemässä Erottajan Skifferissä. Toi jo ravintolaketjuksi (Tahko, Erottaja, Liuskaluoto ja Phuket!) paisunut pizzamesta on yks suosikeistani, ku puhutaan hyvästä lärpäkkeestä eli laadukkaiden raaka-aineiden, rapean pohjan ja maukkaan tomaattikastikkeen pyhästä kolminaisuudesta. Nyt ku ovat jannut saaneet Erottajalle auki uusimman virityksensä niin pakkohan sinne oli mennä testiajolle. Pari kuukautta myöhässä tosin, mut mikäs kiire tässä vapaaherralla valmiissa maailmassa…

Positiivisin mielin siis rynnittiin perjantai-iltana inessiiviin ja skidillä mäihällä saimmekin pöydän selvästi suositusta ja näppärän kompaktin kokoisesta mestasta. Suosion ja vähäisten asiakaspaikkojen yhtälö voi kyl olla aika hankala yhdistelmä asiakkaan kannalta, mut nyt onnistu ku pääs iskee lennosta vapaaseen penkkiin perseensä. (Hyvä et kaltaisemme nälkäiset vanhukset pääsivät heti tsittaa, ku muuten olis voinut mennä ryyppäämisen puolelle, jos olis joutunu kauan baaritiskillä stondailee…) Niinpä pizzanhimoisina karbaaseina ryhdyimmekin välittömästi tavaamaan yyberhouukuttelevaa ja sopivan ytimekästä liuskalistaa. Siinä sivussa hörpittiin tietty bisseä, mitä lienee turha edes sen kummemmin mainita.

Allekirjoittaneelle iski valinnassa vauhtisokeus, enkä snaijannu yhtään skagailla, vaik hinoitsemani Butcher-pizzan sisältöä kuvattiin menussa seuraavalla tavalla: Lihaa! Niinpä meni nälissäni ja armottomassa lihanhimossani ton 18 egen teurastajalätyn tilaamaan. Enpä osannut aavistaa mitä tuleman pitää, vaik näpsäkkä tarjoilijapimu kertoikin täytekavalkadin muodostuvan mm. lampaankareesta, kielileikkeleestä, paahdetusta porsaankyljestä sekä Emmental-juustosta.

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Aikanaan kun toi lätty pöytään jysähti, niin kyl meinas herrasmiehistelijän leuka pudota rintaan. Armoton ja täysin ennennäkemätön pizza komeili edessäni, ja meinas mennä heti kättelyssä pala kurkkuun. Niin tolkuttomasti lihaa oli liuskalle lastattu, että vastaavaa näkeee lähinnä ruotsinlaivan buffassa, ku rekkakuskit rakentelevat megamättölautasiaan.

Ei siin auttanu muu, ku kaivaa sisäinen neandertalilainen framille ja ryhtyä lihansyöntiin. Aluksi toi skruudaaminen olikin jopa ihan hauskaa touhua, ja mehevät täytteet upposivat napaan kuin veitsi ihmiseen. Jossain vaiheessa tollanen puolimetriä pitkä ovaalilätty, jonka päällä tuntui olevan kilokaupalla köttiä, rupes kuitenkin bulisti tökkii. Tulipa siin aseita kalistellessa mieleen Man vs. Food -töllösarjan kuvottavat food challenge -skabailut, ja niinpä pala palalta nieleminen muuttui työläämmäksi.

Jossain vaiheessa olikin sit pakko nostaa handut pystyyn antautumisen merkiksi. Ei vaan pystyny enemään louhii, vaik mieli olis tehnyt. Pizzassa ei näet ollu mitään vikaa. Rajat vaan tuli vastaan ja liika on aina liikaa. Harmitti oikein nostaa valkoinen lippu salkoon, mut jotain tolkkua pitää meikäläisenkin bakkanaaleissa olla. Joku taagimpi ja nälkäisempi korsto ton voi vetää, mut tällaiselle mikkihiirelle siinä oli liian iso härkä selätettäväksi. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tota miehuuskoetta stedaamaan. Meitsi aikoo tosin ens kerralla tilata listalta jotain muuta… Pavlovin koiramaisesti kuolaa heruttavia vaihtoehtoja Skifferin menulla onneks piisaa!

Juttutuvan härkäpurilainen – taagii settii!

29 Huh

Käytiin hiljattain rykäisemässä naamatauluun Rapa-Ripan kanssa sellaiset hampparit, et ei meinannu pötsi moista mättöä kestää. Pakko jopa myöntää, et loppu kisakunto kesken noissa lihapeijaisissa, vaik maku oli todellakin kohillaan…

Kyseessä oli Juttiksen lihapainotteiselle sesonkilistalle ilmestynyt härkähampurilainen, jota oli saatavilla kolmea eri kokoa. Tissiposkina otettiin pienin eli tasan 300 grammasella häränjauhelihapihvillä varustettu versio. Saatavilla oli sama sydeemi tuplana tai triplana(!), mut onneks tyydyttiin tohon skideimpään versioon. Siihen ku kuitenkin tuli viel väliin pekonit, majot ja muut sörsselit sekä kylkeen kasa ranuja niin johan sitä oli tossakin ammennettavaa.

Juttiksen jättiburgeri

Aivan pirun pähee makukokemus toi olikin, sillä eipä tosta enää burgeri voi paljon paremmaksi muuttua. Pihvi oli lihaisa ja mukavasti grillatun makuinen. Pekoni ja muut täytteet mehevöittivät kokonaisuutta just passelisti ja makunautinto ei tosiaan loppunut heti kesken. Aivan mahtava annos oli vielä bygattu näyttävästi puureunuksiselle valurautasysteemille ja päälle tökätty pihviveitsi miehekkäästi pydeen. Siis kunnon äijäruokaa, joka vastas komeasti parin kybän hintahuutoonsa.

En tiedä, onks kyseinen mättö yhä tarjolla Siltasaaren herkkukeitaassa, ku niiden nettisivuista ei ota erkkikään selvää. Kandee kuitenkin ravata tonteille tsekkaamaan tilanne. Ja muistakaa mennä appeelle sit maga tyhjänä, sillä tossa todellakin piisaa purtavaa kovempaankin hiukoon!

%d bloggers like this: