Tag Archives: aurinko

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Bangkok – miljoonakaupunki meikäläisen makuun

15 Maa

Kaupunkilomailu on todellakin meikäläisen juttu. Ja vaik biitsipötkötys ei tälle hipiälle ja kuupalle oikein passaakaan, niin ei kaupunkilomallakaan toki tee pahaa, jos samalla saa nauttia lämmöstä ja D-vitaminoitua arskan hellässä syleilyssä. Tuota kaikkea arvostamaani hubaa tarjosi tällä kertaa Bangkok, jossa aiemmin on tullut pörrättyä lähinnä duunireissupohjalta. Nyt tuli lomailtua siellä reilun viikon verran ja kyllä teki moinen gutaa talven sekä loskan raiskaamalle suomipojalle.

Asiatique at Riverfront

Asiatique at Riverfront

Me härmäläisethän ravataan nykyään Thaimaassa samaan tahtiin kuin Kanarialla kovimman keihäsmatkabuumin aikaan. Ja mikäs se tuonne päiväntasaajan hoodeille on lentäessä, kun perillä on tarjolla takuuvarmaa aurinkoa, kylmää bisseä, hymyilevää possea ja hyvää pöperöä. Suomalaisten suosikkikohteet thaikuissa painottuvat rankasti rantaseuduille, mut meitsipä tällaisena vastavirtaan kroolaajana, paljasjalkaisena citykettuna ja rantalomien puuduttavuuteen kypsyneenä on ottanut tavaksi pidättäytyä suurkaupunkien alueilla. Tvistiä tähän kyseiseen Bankkari-reissuun otettiin nappaamalla kaksi eri hotlaa, joista toinen oli joen rannassa ollut spa-tyylinen loikoilumesta (Anantara Riverside Resort Hotel & Spa) ja toinen sit enemmän ytimessä sijainnut moderni luksushotla (Pullman King Power) executive lounge -upgreidauksineen.

Tyypillinen katukeittiö (Bangkok)

Soppatykki thaikkutyyliin (Bangkok)

Seuraavassa ton tuoreen tripin satoa eli pientä vinkkiä, mitä tuossa lähes kymmenmiljoonaisen asukkaan metropolissa kandee näinä aikoina duunailla ja mikä kannattanee passata kokonaan matkaohjelmasta.

Yks ehdoton must on Mo Chin sky train -aseman lähellä pidettävät viikonloppumarkkinat.  Vaik sieltä ei mitään slumppaiskaan niin pelkästään makasiinien läpi dallailu ja tavara- sekä ihmiskirjon pällistely nostattaa hyviä fiilareita. Ja mestoille pääsee tosiaan julkisilla niin iisisti, et muuta transportaatiota ei kandee edes harkita.

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Viikonloppumarkkinan lemmikkieläintarjontaa

Muutenkin liikkuminen Bangkokissa on äärimmäisen vaivatonta, vaik ruuhkat ovatkin aitoa miljoonakaupunkiluokkaa. Metro ja Sky Train vievät näppärästi ja etenkin ilmastoidusti matkaajan lähes kaikkiin tärkeimpiin kohteisiin. Ja jos noi ei jostain syystä piisaa niin varteenotettavia vaihtoehtoja tilanteen salliessa tahi vaatiessa ovat myös taksit, jokibotskit ja erinomainen lentokenttäjuna.

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Muay Thai (Thaiboxing) @ Ratchadamnoen Stadium

Jos matkakassa salliin niin tuhat Bahtia kannattanee käyttää thaikkuboxing-stadionin sisäänpääsymaksuun. Suosittelen ostamaan halvimman hintaluokan piletin ja rynnimään seisomakatsomoon ihmettelemään paikallisten äijien eläytymistä laadukkaisiin kehätapahtumiin. Ainakaan siinä stadikassa, jossa minä kävin kamppailu-urheilua ihastelemasa ei ollut ilmastointia. Tämä takasi ikimuistoisen hikisen tunnelman, johon kerrointa nosti vielä paikallisten hillitön kessuttelu klaustrofobisen ahtailla käytävillä ja todellinen tappituntumatiiviys.

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsi- ja temppelialueen loistoa

Palatsit ja temppelit taitavat olla Bankkarin suosituinta turistiantia, mut tähän ateistiin ne eivät kauheasti tehneet vaikutusta. Ihan päheen näköistä pytinkiähän siellä oli framilla ja kimallusta riiti ku räppivideossa. Mut suht kalliille sisäänpääsymaksulle ei kyl saanut vastinetta. Hiki tuli tuollakin, sillä vaik kaupunki on muuten varsin hyvin ilmastoitua fasiliteettia pullollaan, niin nois pyhissä rakennuksissa ei vilvoitusta ollu tarjolla.

Palatsialueen sisäänpääsymaksussa säästetyn summan kehotan käyttämään jollain pilvenpiirtäjien miinoittaman kaupungin kattoterassilla. Noissa näköalabaareissa kandee ehdottomasti käydä ainakin kerran reissun aikana ryystämässä drinkkejä ja ajoittaa visiitti auringonlaskun kieppeille. Kliffaa tsiigailla, ku arska laskee ja kaupungin valot alkavat tuikkimaan. Ja jos massia piisaa, niin ei ole huono idea hemmotella itseään vaikkapa Lebua-hotellin kattoterden italialaisen gourmet-raflan herkuilla ja näkymillä.

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Lebua Tower -hotellin kattoravintola

Kauppakeskukset on Bangkokissa aivan huikeita, eli jos markkinoilla ei saa fyrkkiaan tuhlattua, niin sit ne on helppo törsätä näissä luksusluokan ostareissa. Esimerkiksi Gaysorn on sen tason kauppakeskus, et jos sieltä joku eliittitason brändi puuttuu, niin se on brändin, ei kauppakeskuksen, ongelma. Huikee mesta, mut skidisti allekirjoittaneen kukkaron ulottumattomissa. Omakohtaisesti voinkin suositella kuusikerroksista Central World -megamoolia, jossa löytyy kyl kaikki sydeemit, mitä shoppaaja voi toivoa. Lisäksi viel laaja raflatarjonta sekä korkeatasoinen leffateatteri.

Kauppakeskuksissa ei kuitenkaan kannata skruudailla ku pakon edessä, sillä katuruoka on tämänkin aasialaiskaupungin vahvimpia valtteja. Kymmenettuhannet katukojut tarjoavat mahtavia herkkuja pilkkahinnalla. Kahden hengen mätöt juomineen irtoavat helposti huntilla paikallista valuuttaa, joka euroiksi konvertoituna huitelee jossain kahden ja puolen egen nurkilla. Ja niinku aina muutenkin, niin kandee valita mesta, jossa tsittaa jo valmiiksi useampi paikallinen.

Katukeittiön herkkuja

Katukeittiön herkkuja

Luksushotellit olivat taas kerran Bangkok-tripin kerma ja kirsikka. Kun safkaan ja juomaan ei oikein saa paalua palamaan, niin matkakassasta kandee lohkaista isompi siivu majoitukseen. Kaupunki tarjoaa todella järkevään hintaan viiden tähden majoitusta. Bangkokin tapauksessa toi viis tähteä tarkoittaa massiivisia aamupalasetityksiä, ylitsevuotavan hyvää serviisiä, isoja sviittejä hifilaitteineen, massiivisia allasalueita, ilmaisia drinkkejä ja herkkuja ja pieniä eleitä, kuten altaalle tuotavia tuoreita hedelmiä, ilmaisia jokilauttakyytejä tai kylmiä pyyhkeitä hikoilevalle farangille.

Kauppakeskusten, kattoterassien, katukeittiöiden ja muiden must-juttujen ohella kannattaa poiketa ainakin Khao San Roadilla pällistelemässä rinkkareissaajien elämäntuskaa ja Patpongin baarialueen iltaelämän gaykatuja ja huorabaareja ja ping pong pussy show -sisäänheittotuotteineen. Eikä tietenkään sovi unohtaa sykkivää Chinatownia, jossa myös tarjolla hulppeita makuelämyksiä kiinalaisten katukeittiöiden muodossa. Ajauduimme noille kujille kiinalaisten uudenvuodenbileiden aattona ja ainakin silloin meno oli varsin hulppeata ja tiivishenkistä. Ehdottomasti siis eksoottisuudessaan näkemisen arvoinen kaupunginosa, jonka tavallistakin sekavampi asemakaava sai kokeneenkin haahuilijan varsin kujalle kerran jos toisenkin.

Khaosan Road (Bangkok)

Khaosan Road (Bangkok)

Vinkit Alanyan-matkaajalle

4 syys

Tuli poikettua kesiksen vikana viikkona lämmittelemässä Turkin Alanyassa. Frendit kyllästy keväällä härmäläiseen kärvistelyyn, myi firmansa sekä luukkunsa veks ja roudas tomumajansa Turkin auringon alle. Niinpä oli aika käydä moikkaamassa pariskuntaa ja samalla siunaantu hyvä tsäänssi tankata D-vitskua, ku peräpohjolassa siit jäi snadit vajarit tän ”kesän” osalta.

Alanyan kaupunki (Turkki)

Äkkilähtöpohjalta heitetyn reissun tärkeimmät opit on tossa summattuna ja niistä isoin kiitos paikallisoppaille. Ilman heitä olis jääny paljon kliffaa näkemättä & kokematta! Toivottavasti näist on jollekin hyötyä vastaisuudessa:

  • Vaihda fyrkat vasta Alnyassa, äläkä mene Forexin vedätettäväksi. Ite menin vipuun  ja takkiin tuli lähes 20 pinnaa matkakassasta! Älä kuitenkaan vekslaa egejä liiroiksi heti kentällä vaan venaa keskustan valuutanvaihtopisteille asti. Siihen mennessä pärjäät hyvin euroillakin (kolikoilla & snadeilla seteleillä), sillä ne kelpaa lähes joka mestassa. Samoin taalat, jos niit sattuu pyörii massimiehen taskussa…
  • Paikallinen Happy Hour on kusetusta. Ylikallista drinkkiä myydään HH:n aikana normihintaan, eikä koske edes paikallista bisselä eli Efestä. Muutenkin Turkissa on brenkku kallistunut pariinkin otteeseen tän vuoden aikana. Uus islamivetoisempi hallitus siellä korottelee veroja ja paikalliset päiviräsäset tekevät siten hallaa turismille. Mut jos joku mesta mainostaa Happy Hour -kylteillä niin jätä väliin, sil ne on ihan turistien ryöstöä varten perustettuja mestoja. Ja jos on ihan pakko mennä niin älä ainakaan osta mitään häppärin ulkopuolella!
  • Älä ikinä luota turkkilaiseen autovuokraajaan. Lause: ”Gasoline, no problem” on silkkaa valetta ja jos sen urpona uskoo niin seuraavaksi löytää itsensä työntämästä helteessä jeeppiä pitkin aamuruuhkaista pääkatua. Been there, done that!
  • Juo Efes Unfilterediä, jos vaan mahdollista. Toi paikallinen dominaattoripanimo on joka paikassa läsnä ja lähes monopoliasemassa olevan lafkan tuotteita laajemmin testattuani toi selvis voittajana. Saa lähes joka kaupasta puolen litran flindassa.

Efes-sortimenttia moneen makuun

  • Älä mene kaupungin kummallekaan ylikansoitetulle ja överihinnoitellulle biitsille, vaan nappaa mielummin steissiltä puoli-ilmainen dösä numero 10 ja surruta ilmastoidulla busalla jokivarren rafloihin chillaamaan. Tollanen raflan ja vesipuiston hybridi on törkeen pelittävä konsepti, eikä ihan vastaavaa oo reissuissa koskaan vastaan tullu. Paikallisten suosima tapa viettää hellepäivää, eikä yhtään pöllömpi meininki noissa mestoissa.
  • Vuokraa bilika ja kipua Sapaderen kanjoni tsimmaamaan ja ihailemaan maisemia. Paluu ei sit heikkohermoisille, sillä jyrkkys on noilla vuoristoteillä kohillaan, eikä asiaa auta ennätyspaska asfaltti ja kaikin puolin muutenkin kuppainen & kaponen serpentiinitiestö!

Yks Saklikentin rotkon lukuisista tsimmausmestoista

  • Stedaa Hamamia eli turkkilaista saunaa, mut älä mene mihinkään hotelliviritykseen. Hamami pitää sisällään eka ihan perusbastussa chillausta, jonka päälle rentoutuneet lihakset hierotaan, nahka kuoritaan ja koko kroppa saippuoidaan sekä pestään varsin perusteellisesti. Lopuksi tsäännsi saada myös miesrakkaudesta kauniisti muistuttava öljyhieronta. Homma on autenttinen, kun pääset hampaattoman turkkilaisen painijan ruhjottavaksi. Toimii!
  • Jos on ihan pakko vetää hiki överisti pintaan niin dallaa ylös linnoituskukkulalle. Huikeet maisemat ja laiskaperseet voi mennä ylös nelosdösällä ja tallustella sit alamäkeä takas ytimeen. Pitkin matkaa kuppiloita, jois voi tankata niin bissee ku pöperöä eli tohon trippiin saa kyl tuhlattua vaik koko päivän, jos on oikein perusteellinen!
  • Skruudaile linja-autoaseman kulmilla, jos haluut hyvää kebua. Myös vesipuiston nurkalla, Burger Kingia vastapäätä saa hyvää rullakebabia.
  • Testaa turkkilaista pizzaa. Hyvää vaihtelua perinteisiin italialaisiin lättyihin verrattuna, eikä todellakaan oo mitää löllöpohjaista karvakäsipizzaa, johon Suomessa on joutunu tyytymään. Kyseessä puu-uunissa paistettu, mehevä ja piirakkamainen systeemi, joka vie kielen mennessään ja jota on kiva skruudata käsin. Päälle vaan ronskisti mezetahnoja, joita yleensä pöytään pizzan kera roudataan.

Turkkilaista pizzaa lammas-, kasvis- ja juustotäytteellä

  • Älä taputa, ku flygarin fillarin ekan kerran hipaisee tonttia. Se nyt vaan on niin perkeleen noloa ja ajoituksellisestikin ihan hanurista. Luulin et toi kansanperinne on jo kadonnu, mut olinpa taas kerran taagisti väärässä. Hyvin näytti perinne edelleen elävän! 🙂
%d bloggers like this: