Tag Archives: Brunssi

Villipuutarhan luksusbrekkari

18 Hei

Oli ilo ottaa tehot irti viime lauantain messevästä auringonpaisteesta tsitaten hyvässä seurassa Villipuutarhan terdellä luksusaamiaista skruudaten. Ei lainkaan pöllömpi setti siis! Aikaisemmin olen käynyt täs semihörhössä mestassa vaan lounaalla, mut tää breku oli kyl sen verraan varteenotettava tsydeemi, et jatkossa taitaa jäädä lounastelu vähemmälle ja painopiste siirtyä aamiaisen puolelle…

Pari kybää bungannut brekkari oli varsin hyvin synkassa nimensä kanssa, vaikkakin skidisti överihinnoiteltu. Rahalle vastinetta pyrki tarjoamaan alkuun tarjotut smoothie sekä ujosti kuplinut alkoholittoman skumpan sekä luomuomppumehun blendi. Startti oli siis varsin passeli ja noh, sanottaisko luksusmainen.

Villipuutarha_luksusaamiainen

Kupletti jatkui noiden nestemäisten starttausherkkujen päälle aromikkaalla kahvilla sekä aamiaislautasella, jolle oli kauniisti katettu mm. pari sortimenttia juustoja, salaatinlehtiä, hilloja, oliiveja, taateleita ja melonia. Lisäksi pöytään roudattiin kori, jossa möllötti mehevää leipää sekä pari rapsakkaa croissantia. Ton komeuden päälle sai sit valita liha-, kala- tai vegelisukkeet.

Miniseurueemme oli kerrankin yksimielinen, joten kallistuimme kalasetityksen puoleen. Niinpä pöytään ilmestyi pari lautasellista kauniisti kääräistyjä savulohislaisseja egujen kera. Kyseinen koreus ei jäänyt pelkästään ulkokultaiseksi eli myös maku oli tos fisuplätterissä kohillaan.

Kokonaisuus oli siis erittäin messevä ja muuta nillitettävää ei siin tosiaan ollu ku toi hinta. Eikä sekään mitään silkkaa riisto-osastoa ole, mut verratessa sitä esimerkiksi Sandron samanhintaiseen brunssiin niin snadisti tuntuu, et tuol Kolmannella linjalla saa paremman vastineen massilleen… Kandee kuitenkin ainakin kerran kesässä tunkea handua taskuun ja käydä tämäkin Kaarlenkadun herkkubrekkari stedaamassa.

Mainokset

Krullan wieniläisbrunssi – astetta fiinimpi kattaus

13 touko

Joutu ottaa vastaan pahan kierreboltsin, ku provinssissa budjaavat frendit pölähtivät isolle kirkolle ja halusivat brunssitella ytimessä. Leveliä nosti viel se, et brunssin oli toteuduttava lauantaina, paikkaan piti mahtua kivutta ineen, sijainnin piti olla Stockan lähettyvillä ja paikkaan täytyi päästä lastenrattailla ja sen piti muutenkin olla kaikin puolin lapsiystävällinen. Oltiin siis aika kaukana allekirjoittaneen perusosaamisalueelta. Eli tarjolla oli skidisti rasitetta aivonystyröille, mut lopulta sain arvottua meille pleissin, mikä täytti kaikki edelliset kriteerit. Ja mikä parasta, myös serviisi pelasi upeasti, eikä pöperöissäkään ollut mitään moittimista. Kohteenamme oli siis Krulla, jossa aiemmin olin vain nautiskellut arkiaamuisin brekkareita.

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Krullan (Lönnrotinkatu 13) alkupalapöytä

Lönkalla sijaitseva Krulla on valkoisin liinoin varustettu wieniläishenkinen kafeteria, joka on yleisilmeeltään hieman kolkko ja jäykän oloinen. Tuota meinkiä (tai siis sen puutetta) kuitenkin pehmensi kliffasti salihenkilökunnan humaani, palvelualtis, ammattitaitoinen ja sydämellinen asenne. Harvoin saa moista palvelua stadissa tai missään muussakaan kaupungissa Suomen rajojen sisällä. Koko possestamme todellakin pidettiin huolta ja mukana roudaamamme ipanat saivat upeaa erityiskohtelua ja jopa kokilta pannukakkuterkut. Näin se homma hoidetaan ja taataan, et porukka tulee uudestaankin ja vielä kehuvat tilaisuuden tullen kaiffoilleenkin.

Samstagsbrunchiksi (klo 9-14.00, 19€) nimetty setitys skulas niin, et pääruoka tilattiin lyhyeltä listalta, jossa oli erilaisia munakokkeleita ja pannariannoksia. Itse tilasin feta-tomaatti-kokkelin, joka oli varsin maukas, raikas ja iso annos. Ilmankin olisi pärjännyt, mut brunssillahan kuuluu vetää ainakin skidit överit eli toi ajoi siinä mielessä hyvin asiansa.

Alkuun raavittiin naamariin erilaisia salaatteja, lohta, leikkeleitä ja pirun hyviä spessuleipiä. Vastaavaa leipävalikoimaa en muista muualla tässä maassa nähneeni. Siitä isot posit, sekä siit et pöytään tuotiin heti kysymättä termarissa sekä sumppia et teetä ja kannu appelsiinimehua. Ei tarttenu pahemmin siis poukkoilla, kun perustarpeet oli siinä passelisti framilla. Alkuun olis ollu tarjolla myös jotain mysli- ja jogurttihässäköitä, mut ne tuli skipattua suosiolla…

Brunssin kruunas hyvät juustovalikoimat, sekä etenkin messevät baakkelsit. Huikean stydi suklaakakku ajoi asiansa ja lähes yhtä herkullinen oli myös marjainen juustokeikki. Noi ku siihen loppuun nautiskeli niin kyllä jäi ihmiselle hyvä maku suuhun koko touhusta. Onhan toi Krullan systeemi ujosti tyyris, mut kyl masseille vastinettakin irtos eli suosittelen, ku haluutte astetta fiinimpää meininkiä maistaa. Ja mikä parasta, tuolla ei ollut ryysistä.

Oivan brunssi – perusvarmaa brunssipunnerrusta Kallion kantakapakalta

19 Huh

On kyl aikoihin eletty, ku Kallion ikivihreä kantakapakka, Oivan Bistro, on lähtenyt surffaamaan tsunamin lailla jyräävän brunssiaallon harjalle. Toi jo Fredin aikoinaan mainostama korttelibaari on viime vuosina tehnyt itseään tunnetuksi lähinnä jokapäiväisestä karaokemeiningistään, joten skidisti yllätti allekirjoittaneen, ku Porthaninkatua ylös dallatessa hiffasin niiden katuständissä brunssimainoksen.

Ravintola Oiva, Porthaninkatu 5, 00530 Helsinki, p. 010 219 2980, oiva@ravintolaoiva.fi

Ravintola Oiva, Porthaninkatu 5 (Kallio, Helsinki)

Ihan mallikkaalla setillä Oiva kuitenkin lähtenyt trendiin mukaan, mistä kertoi omaa kieltään myös mestan uskomaton suosio eli tupa oli tukossa ku se kuuluisa Turusen pyssy. Ja tietenkin tuli tehtyä se klassinen virhe, etten snaijannu ennakkoon pöytää buukata! Niinpä oli todellisen työn ja tuskan takana mahtua ineen. Onneksi brunssitiimimme oli ainoastaan kolmen naamarin kokoinen ja niinpä skidin jonottamisen päälle saimme napattua vapautuneet penkit persuksiemme alle. Sit aloitettiinkin skruudaaminen, joka tuttuun tapaan johti turvonneisiin pötseihin ja iloisiin mieliin!

Oiva tarjosi brunssikansalle varsin beisikin, mut karuudessaan kattavan, setityksen. Framilla oli karjalanpiirakkaa, munavoita, croisanttia, juustoja (homeella ja ilman!), liuta lihaisia leikkeleitä, normiujugut mysleineen, suonet tukkivaa maksapateeta, kotitekoisia lihapullia (nam!) ja paljon muuta maistuvaa perusapetta. Kattaukseen kuului tietenkin vielä sumpit ja teet, sekä vaatimaton mehuvaihtoehto. Taso kuitenkin nous loppua kohden, sillä salin kulmasta löytyi erittäin messevä jälkkäripöytä juustokakkuineen ja muine baakkelssiherkkuineen. Hieman kävi sääliksi kyl seurueemme pupujussia, joka semikasvissyöjänä sai pääruokapöydästä dusattua platterilleen huomattavasti meitä neandertalilaisia vaatimattomamman setityksen…

Oivan brunssimenu

Oivan brunssimenu

Mitään kovin spessua ei siis ollut tyrkyllä, mut perusvarmaa systeemiä kuitenkin. Toi kattaus muistutti aika paljon kotimaisten hotellien brekkarikattausta eli ihan ok-meisinkiä, mut yläfemmat jäi paiskomatta. Isoin erikoisuus oli livelaulantaa tarjonnut friidutrio, joiden tsungaus tosin teki intellektuellin keskustelumme hieman haastavaksi, kun uhkas volyymi nousta varsin stydiksi. Silti ideatasolla kliffa juttu ja lisäpojot siitä, et biisivalikoima oli osuvasti valittu eli böönat tarjosivat pomminvarmoja ikivihreitä, kute tuo jo alussa mainitun Fredin Kolmatta linjaa -stygen.

Ihan käymisen arvoinen brunssi toi oli ja siitä joutu pulittaa ihan siedettävän korvauksen eli tasan 15 egee. Hyvin näytti kauppa käyvän eli jatkuvuuta lienee luvassa. Hyvä niin, sillä Kallion hipstereiden brunssikysyntä peittoaa edelleen tarjonnan, vaik tän vuoden puolella on tarjonta kasvanut (mm. Sandro) ihan hyvällä tavalla… Muistakaa sit muuten buukata pöytänne ennakkoon!

Sandron brunssi – tervetullut lisä Kallion tarjontaan

7 Huh

Muistan vielä ajan, ku Kallion hoodeilla sai etsiä viikonloppuisin brunssipaikkaa kissojen ja koirien kanssa. Toista se on nykyään, ku hyviä vaihtoehtoja alkaa olla kymmenisen tsipaletta. Ei siis tartte aina painella esim. Pacificoon, Cafe Taloon, Galleria Keitaaseen tai Cafe Cardemummaan halutessaan nauttia lungista skruudaamisesta vapaapäivän ratoksi. Uusin tyrkky näil rouheesti ylikuumenevilla markinoilla on Kolmannen linjan Sandro, joka pölähti paikallisen elintarvikekioskin kulahtaneisiin tiloihin pari kuukautta sitten ja freessas sekä tilan että kyseisen kadunkulman ihan uudelle levelille.

Sandro_yleisnäkymä

Eikä Sandron ansiot jää pelkkään upgreidattuun interiööriin vaan konsepti kantaa komiasti myös safka-, serviisi- ja fiilispuolella. Ainakin yhden brunssitestin perusteella hyvät mätöt on framilla ja tosta rohkaistuneena pitää tulla stedaa joku arkipäivä myös Sandron lounasta. Kahvillakin täällä jo tullu pariin otteeseen tsitattua ja niistä jäi myös hyvä fiilis ystävällisen palvelun, rennon meiningin ja stailin asiakaskunnan ansiosta. Kaikin puolin siis tervetullut platsi tänne Linjoille. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamuna jo kybältä startannut brunssi pelitti ku unelma. Eikä oltu ainoat mielipiteemme kanssa väkimäärästä ja hymyilevistä kasvoista päätellen, joten jatkuvuuta on luvassa!

Sandron 18 egen brunssi sisälsi lasin kuoharia, ja konsepti meni niin, et alku- ja jälkiruoat haettiin buffatyylin, mut lämmin pääruoka valittiin listalta ja se tuotiin sit valmiina annoksena pöytään. Noi päämätöt oli passelin kokoisia ja niitä oli neljä eri vaihtoehtoa. Kaikkia testitiimimme toimesta maistettiin ja hyväksi hiffattiin eli hampurilainen, kasvispurilainen, afrikkalainen makkara-annos ja eggs benedict olivat hyvän makuisia ja kauniita annoksia.

Sandron brunssipurilainen

Sandron brunssipurilainen

Sandro_karitsanmakkara

Sandron afrikkalaishenkinen karitsanmakkara-annos

Myös alkupalapöydässä oli hyvää twistiä ja upeita makuja moneen lähtöön. Silti setti oli sen verran suppea, ettei ihan lähtenyt lapasesta touhu, vaik tavoilleni uskollisena kaikkea halusinkin maistaa. Lisäksi bonareita pakko pudotella kahdesta eri smoothievaihtoehdosta, hyvästä kahvista ja mehevästä jälkiruokamoussesta. Eikä moittia voi myöskään groovaavaa taustamusaa, iloista pössistä ja hyvin tsempannutta henkiläkuntaakaan. Ainoo miikka kilahtaa plakkariin Sandron nettisivuista. Harvoin näkee noin paljoa kirjoitusvirheitä yhdellä kertaa eli sitä puolta voisivat jossain välissä skarpata.

Kaikin puolin siis suositeltava meininki eli käykäähän tesmimässä, kuhan kerkeette. Ja muistakaa buukata pöydät etukäteen, sillä mestan suosio on varsin bulia. Eikä ihme.

Dylan Pink – Brunssisettiä Pitäjänmäen teollisuusalueella

10 Hel

Kolahti alkusyksyllä postaamani Arabianrannan Dylanin brunssiarvostelun kommenttilaatikkoon vinkki kyseisen mestan sisarpaikasta. Kyseessä oli siis Pitksun teollisuusalueelta löytyvä lounas- ja brunssipaikka Dylan Pink, jonne vihjeen innoittamana kruisailimme hiljattain eräänä koleana sunnuntaiaamuna.

Dylan Pink (Kornetintie 3, Helsinki)

Ei oltu ainoot paikalle eksyneet, vaik omasta vinkkelistä tsiigailtuna tuli ajeltua aika jumalan hylkäämälle kulmakunnalle. Sen verran oven eteen keräänty parikymppistä possea jo ennen aukeamista, et antoi luvan odottaa hyvää kattausta. Suosiota selittänee osaltaan myös totaalinen kilpailun puute noilla hoodeilla…

Dylan Pink oli ehdottomasti pienen ajoretken arvoinen ja safkat olivat aika tiukasti linjassa Arabianrannan herkkujen kanssa. Taas olis siis tarjolla tuulihattuja, lukuisia kasvismössöjä, donitseja ja muita baakkelseja sekä tietenkin voisarvia, leipiä, lihapullia, huippumureata kanelipossua, tuoreita hedelmiä, jogurttia, rahkaa, karjalanpiirakoita munavoilla, leikkeleitä ja juustoja. Pakin sai siis vedettyä täyteen ja kaikki maukkaat sekä runsaat mätöt oli ilo huuhdella rännistä alas laadukkaalla kahvilla. Päälle sit viel appelsiinimehua niin mikäpä siinä oli ihmislapsen taas ollessa.

Pääasia eli ruokapuoli oli siis dylanmaiseen tapaan maukasta & monipuolista ja hyvin hallussa myös makujen sekä laadun suhteen. Valitettavasti tarjolla oli myös Arabianrannasta jo tutuksi tullutta armotonta jonottamista, etenkin jos ei osunu ekaks dörtseille niin kuin meidän family! Sille vois yrittää tehdä jotain, ja ku kerran kehitysvaihde on silmässä niin vois myös mestan sisustukselle ja yleisilmeellekin pientä petrausta funtsia. Nyt oli vähän sellainen fiilis, et skruudaili jossain ala-asteen ruokalassa. Eikä tota tunnetta ainakaan helpottanut se, et Pitskun Dylan oli selvästi lapsiperheiden suosiossa eli sekä leikkinurkkaus(!) että pöytien välit oli aika pullollaan kaiken ikäistä taapertajaa.

Skidien invaasiosta huolimatta pisti muuten öögaan, et brunssilla ollut posse oli aika suppealla ikähaarukalla rakennettu. Koko kööri näytti olevan 20–30 ikävuoden väliltä. Miksei keski-ikäiset tai vanhukset harrasta brunssimeininkiä muulloin ku vappuna? Hieno laji tuo leppoisa viikonloppuskruudailu, jonka soisin leviävän vieläkin laajemmalle, vaik välillä paikkojen tukkoisuus jo nyt ottaa kaaliin…

P.S. Jäljellä olisi vielä Dylan-perheen uusin tulokas eli Ruoholahdesta löytyvä Dylan Milk. Sinne vakaa pyrkimys tän talven aikana testailemaan. Pysykääs siis taajuudella!

Sunnuntaibrunssilla Töölönrannassa

17 Mar

Olen aika vannoutunut fani Pacificon ja vastaavien relojen brunssimestojen suhteen. Silti teki gutaa hieman kermaperseillä Töölönrannan sunnuntaibrunssilla (31€/nuppi), ku sai kiskoa parempaa kledjua ylle ja skidisti jäykistellä läntisen kantakaupungin bättrefolkin seurassa.

Yks parhaista puolista Töölönranta-ravintolan suhteen on mestan sijainti. Tonne on kliffa dallata täältä Karhupuiston nurkasta ja myös rantsutontin suoma näkymä hivelee öögaa. Se vielä korostuu, ku Töölönrannan suunnittelija on aikoinaan hiffannut isojen panoraamafönkkareiden päälle!

Syksyinen Töölönlahti ”kotirannalta” kuvattuna. Jossain taustalla Ravintola Töölönranta.

Töölönrannan brunssi etenee siten, et ekaks juntataan kupuun hulppean alkupalapöydän antimia, joista erilaiset salaatit ja pateet tekivät varsin positiivisen kokemuksen. Sit mättöhommia jatketaan suppealta a’la carte -listalta valitulla lämpimällä aterialla, joka on snaijattu pitää kyllin skidinä. Muuten ei mahtuis maaruun jälkkäripöydän makoisia herkkuja, joiden päälle vielä olis juustolajitelmakin tarjolla. Itellä ton keese-osaston suhteen skidisti kisakunto kyykkäs…

Alkupalat olivat siis maittavia ja pöydästä sai duunattua varsin monipuoliset setit. Eikä voi moittia pääruokiakaan. Oma arpa nasahti savumajoneesilla ryyditetyn lohifileen ja tillirisoton kohdalle, ja kyllä oli suun mukaista tarjottavaa. Eikä pahalta näyttänyt prässätyt naudanlihatkaan pöydän toisella puolella. Iski jopa skidi annoskateus, sillä lohta oli tullut vedettyä jo alkupalapöydästä eli paremminkin olisin voinut pääruokani valita. Lohtua onneksi toi jälkkäripöytä, jonka suklaamousse vei kielen mennessään.

Mihinkään sunnuntaiseen kaveriporukan krapulabrunssisessioon ei Töölönrantaa voi suositella. Mut jos on tarvetta astetta juhlavampaan kattaukseen, ja kenties pientä juhlahetkeä ilmassa, niin toi on aika nappivalinta.

Dylanin brunssi – semipriimaa brunssisettiä Arabiassa

27 syys

Luulin jo aikoinaan skrivanneeni ylistyssanoja Arabian Dylanin brunssista, mut eipä löyty arkistoista sellaista tekstiä! Meniköhän postaus aikoinaan kusipäähakkerin myötä vai tekeekö dementia myyräntyötään kiihtyvällä tahdilla? Tiedä häntä, mut kyseinen rafla tuli taas ajankohtaiseksi viime viikonloppuna, ku sinne porukalla ryysättiin appeelle.

Dylanhan on ihan kelpo lounasmesta, mut sen bravuuri on kuitenkin monipuolinen brunssi. Toi huippusuosittu kattaus ei ota kipeetä edes siitä, et paikan sijainti ei ole ihan parasta A-ryhmää. Siitä huolimatta Arabianrannan luottomesta on aina ollu tykitettynä populalla turvoksiin, ku siel on tullu viikonloppuaamua vietettyä. Niinpä suosittelen kaikille etukäteisbuukkausta, jonka ansiosta mekin pöytäpaikkamme ansaitsimme. Toi onnaa iisisti raflan nettisaitin kautta.

Safka on siis Dylanissa aivan priimatasoa ja monipuolisuudessaan Stadin terävintä kärkeä. Kaiken maailman salaatteja ja pikkukivaa vegesettiä on joka lähtöön, eikä meitä lihansyöjiäkään ole unohdettu. Kahvi on varsin kelpoa ja jälkkäripöydästä löytyi mehevää suklaakakkua, kirpakkaa raparperipiirakkaa ja makoisia tuulihattuja. Leipävalikoima ja karjalanpiirakat munavoilla vetivät suuta myös muikeaksi… Posit siis pöperöistä.

Ujot miikat on kuitenkin pakko lyödä tiskiin, sillä petrattavaakin Dylanilla olisi. Itse tulisin useammin kantamaan kolehtia kassakoneeseen, jos järjetön jonottaminen saatais aisoihin. Siihen vois auttaa vaik rahastuspisteen siirtäminen salin perältä oven suuhun. Nyt kävi närvin päälle jatkuva töniminen, ku safkakaukalot olivat maksujonon molemmin puolin koko hallimaisen mestan kapeimmassa käytävässä. Ei näin.

Lisää rakentavaa kritiikkiä on pakko antaa siitä, et systeemit tuppas loppumaan. Jotain pitää olla prosesseissa pielessä, jos lusikat, veitset ja kahvi ovat kaiken aikaa loppu, vaik ennakkoon täyteen buukatun kattauksen tarve olisi varsin iisi laskea kohdilleen lyhyenkin matikan oppimäärällä…

Stadin paras brunssi ei ole kyseessä, mut kyl tuolla ehdottomasti saa 16 €:n investoinnille vastinetta. Safkapuoli siis varsin pätevästi handussa, miljöö & popula öögaa miellyttävää tasoa ja meininki muutenkin kohillaan. Viel ku skidisti siel Hämeentien väärässä päässä konseptianne viilaatte niin podiumpaikka häämöttää!

P.S. Sorry, ettei ole yhtään live-kuvaa. Unohtu nälissään toi fotojen otto totaalisesti… 😛

%d bloggers like this: