Tag Archives: Hakaniemi

Hakiksen torin perinnebrunssi

27 Kes

Nostatin viime viikon kesävinkkipostauksessa Hakiksen torin kahvila-antimia. Siirryin juhannusaattona heti sanoista tekoihin ja kävin ammentamassa Kahvisiskojen legendaarisessa teltassa perusstadilaisen setin, jota voisi myös old school -brunssiks kutsua.

Kahvisiskot (Hakaniemen tori)

Ajaton kahden hengen kattaus koostui siskojen keittämästä riisipuurosta, jonka kylkeen vedin Eromangan kotileipomon lippulaivatuotteet eli perinteisten reseptien mukaan väkerretyt possumunkin & lihiksen. Koko kepeä komeus huuhdottiin alas kupposella kuumaa sumppia. Nälkä lähti pomminvarmasti ja makunautinto oli auringon alla nautiskeltuna puhdasta kymppiosastoa. Jopa lokit pysyivät loitolla!

Etenkin toi messevä lihis on ollut oleellinen osana ruokavaliotani jo 80-luvulta asti ja uskomattoman tasalaatuinen sekä aikaa kestävä herkku tuo onkin. Ihan jokapäiväistä hubaa toi ei kalorimääriensä vuoksi voi olla, mut ilmankin on vaikea elää. Tossa on sellainen tuote, et kilpailevat leipomot voisivat benchmarkata siitä standardinsa kohdilleen ja vetäytyä häpeissään tutkimaan omia heppoisia tuotteitansa koelabroihinsa. Tältä lihiksen kuuluu maistua.

Muutenkin koko Hakiksen torilla, tavallisen kansan parissa, nautittu setti on just sellaista tervetullutta pysyvyyttä, jota aina välillä näidenkin kulmien gentrifikaation keskellä kaipaa. Noita juttuja ei trendit ja suhdanteet heiluta. Kun on tarpeeksi hyvä niin ei ole tarvetta muuttua. Jatkakoon Kahvisiskot ja Eromanga omien juttujensa parissa jatkossakin uskollisena valitsemalleen tielle.

Mainokset

Lounaskahvila Raiku – silkkaa hyvyyttä!

21 Huh

Nyt ku tuli smyygattua evakkobiksissä ihan Hakiksen torin kulmalla, niin oli mukavan iisi poiketa lounastamaan Raikuun. Ton oon jo aikaisemminkin todennu laatumestaksi ja viimeviikkoinen testikerta osoitti mielikuvan paikkansapitävyyden aukottomasti. Niinpä on aika skidisti sitä tääl blogissakin hehkuttaa.

Raiku (Hämeentie 1)

Harvassa on kantakaupungissa lounaspaikat, joissa saa aidosti niin hyvää kotiruokaa et tekis mutsinikin kateelliseksi. Raiku on ehdottomasti yksi niistä. Kyl taas veti naamarin kirkkaalle messingille, ku lappo lihapullia ja muusia ruokatorvesta ineen. Eikä pahemmin mukissut kettutyttökään, ku pupelsi punajuuri-juustosalaattiaan. Itse asiassa neitokainen hehkutti annostaan sen verran muikein sanankääntein ja ilmein, et sorruin sitä itsekin maistamaan. He-le-ve-tin hyvää oli sekin, pakko myöntää!

Daamin lounassalaatti (punajuurta, fetaa, sinihomejuustoa yms.)

En löydä edes kovalla pähkimisellä muuta negaa nillitettävää Raikun setistä, ku et mölä ja piimä olis hyvä saada pelkän vodan rinnalle juomapöytään. Muuten mennään ihan päräyttävän posilla linjalla kaikkien perusfundamenttien suhteen, ku mestan sijainti on objektiivisesti tsiigattuna täydellinen, tila viihtyisä, posse rennon oloista, palvelu aitoa ja mutkatonta, buffasafka messevää ja annokseen kuuluva kahvi laadukasta. Koko roska noin yhdeksän egen hintaan ja pirun hyvä mieli kaupanpäällisiksi eli annettakoon Raikulle herrasmiehistelijän ylin papukaijamerkki: täydet kymmenen silinterihattua!

Rice Garden – sushia Hakiksesta

11 Hei

Itäisen kantakaupungin hoodeilla on aika sniidusti ollu sushi-mestoja, joten uusi tulokas otetaan aina avosylin vastaan. Tuorein yrittäjä on Hakiksen torin kupeessa Siltasaaren puolella lymyävä Rice Garden. Vihdoin herrasmiehenkin klabbit johdattivat tohon suuntaan lounasaikaan ja niinpä pääsin tyyppaamaan japanin lahjaa kulinaariselle maailmalle kuuman kesäpäivän ratoksi.

Rice Garden tosiaan sijaitsee ihan Hakaniemen Mäcin ja Sokoksen kupeessa eli mesta on aika iisi löytää. Ja niinpä ei ollut yllätys, et en ollut ainoo poka skruudaamassa keskellä arkipäivää. Sushihan toimii keveytensä vuoksi lounaaksi kuin sata city-kaniinia. Tollasen maukkaan mut kepposen satsin jälkeen jaksaa painaa duunia vielä iltapäivänkin, toisin ku vaik vedettyään pizzan tahi kebun huiviinsa…

Valkkasin tänään medium-annoksen, joka bungas 10,90€ ja riitti täyttämän nälkäisen miehen juuri passelisti. Lounas-diiliin kuului myös harvinaisen maukas misokeitto sekä japanilainen tee, joista jälkimmäisen kylläkin jätin väliin. Miso-keitto oli niin herkullista, et oikein hiljennyin sen ääreen makustelemaan ja niinpä annokseni napsahti pöytään jo kesken keittohetken. Setti oli ton näkönen:

Rice Gardenin medium-lounasannos

Eli hyvältä näytti ja monipuolisesta satsista jäi pirun hyvä maku kitusiin. Raaka-aineet olivat siis tuoreita ja laadukkaita, mikä sushin ollessä kyseessä on koko homman ydin. Tossa ei voi fuulata. Ainoo snadi miikka on pakko antaa maki-rullista. Yks niistä oli jäänyt sillai vajaaks, et levän saumasta irvisti riisiä ja toisesta taas oli jäänyt pääty siistimättä eli riisiä tursotti sieltä aika rivon näköisesti. Lisäksi makirullat oli leikattu aika vapaalla handulla eli jokainen niistä oli selvästi eri mittainen. Eli snadia hapuilua viimeistelyssä, joka palauttaisi perinteisen sushikoulun oppilaan takaisin edelliselle luokalle opettelemaan riisin keittämistä.

Ja mitä tulee tohon riisiin ja sen boilaamiseen, niin Rice Gardenissa se oli yks aterian parhaista ylläreistä. Harvoin saa stadin sushimestoissa noin hyvän makuista ja upeasti keitettyä riisiä syödäkseen. Mesta siis ansaitsee nimensä! Lisäksi erityismaininta lounasannoksen tonnikalamajoneesi-hässäkästä. Hitto et se oli maukas biitti! Eli ei muuta ku tervetuloa Rice Garden herrasmiehen kotikulmille. Saitte juuri uuden kantiksen.”

Hakiksen Himshikhar

8 Elo

Frendini A ei skruudaa peltilautasilta. Minä syön. A ei käy nepalilaisissa rafloissa. Minä käyn. Ja hyvä niin;)

Poikettiin yks ehtoo dinnerille Hakiksen Pitkänsillan kupees majailevaan Himshikhariin. Mesta on ollut siin nyt skidisti yli vuoden ja visiitti tais olla kolmas. Se antanee substanssia todeta, et noiden mukavien aasialaisten pikkugubbejen safkat on kohillaan. Taas tuli maittavaa settiä pöytään ja poistuttiin sit aikanamme kadulle kuvut turvoksissa ja hymyt lärvillä.

Nyt-liite stedas ton mestan joskus keväällä ja silloin hehkuttivat paikan Momo-annosta. Wanna be -ravintola-arvioijana piti sit itekkin sellainen tilata ja tutustua tuohon herrasmiehelle uuteen ruokamuotoon. Kyseessä oli jonkinmoisen nuudelitaikinahässäkän ineen duunatu lampaanlihaboltsi, jota sit dippailtiin johonkin mukavan mausteiseen soosiin. Toimi! Ja ylläripylärinä pöytään kiikutettiin annokseen kuuluva lammaskeitto, jossa tulisessa tomaattipohjaisessa liemessä killu mureita lampaan paistipaloja. Tota ei mainittu listassa, mut en paljoo vastaan pannu, ku sellanen bonarina klyyvarin alle heilahti…

Himshikharin lihapadat

Pöydän toisel puolelle kajahti perinteisempi setti eli jotain kanasydeemiä. Ne pelittää aina nois nepalilaisissa mestoissa ja hyvää se oli taaskin. Herrasmies siis pääs osingolle tohonkin satsiin.

Plussaa raflalle tippu myös siit, et sisustuksessa oli kliffoja yksityiskohtia, kuten upeesti kaiverrettu puinen buli baaritiski kruunaamassa komeutta. LIsäks seinillä roikku perinteisten Himalaja-panoraamakuvien lisäksi myös Nepalin iso kartta, jota pällisteltiin sit öögat killissä. Yleensähän noi stadin nepalilaiset on aika kloonattuja siamilaiskopioita toisistaan, joten edes snadi poikkeama tutusta kaavasta teki gutaa. Mut taitaa olla niinkin, et noiden lukuisten mestojen omistajat on kaikki sukua toisilleen. Eli yks serba on tänne aikoinaan eksynyt, perustanut sit tänne sillanpääaseman ja alkanu tuottaa sukulaisiaan tänne pohjoisen eldoradoon ihan liukuhihnalla…

Miinusta musasta. Ei ihan kaikki kohillaan, ku alettiin höristää jossain vaiheessa korvii sen suuntaan, eikä koskaan saatu selville oliko cd jumittanut vai oliko kyseessä muuten vaan oudosti junnaava ja nälkävuoden mittainen ”biisi”.

Tosta huolimatta herrasmiehen tsekkaussuositus.

%d bloggers like this: