Tag Archives: Hampurilainen

Cantina Westin Texas-viikot (14.8-28.9.2013)

22 syys

Sainpa viimein hilattua hanurin sisään Cantina Westin dörtseistä. Eipä siinä mennyt kuin rapiat toista kuukautta, ku bongasin mestan mainoksesta niin päräyttävän sesonkimenun, et päätin heilahtaa mestoille välittömästi. No, täs tapauksessa tuo varsin fleksiibeli välittömästi-termi tarkoitti sit yli viiden viikon reagointiaikaa… J

Onneks kuitenkin sain aikaseksi ton session, sillä safkaosasto oli just niin päheetä ku olin kuvitellutkin. Ainoaksi ongelmaksi koko ton Jugen kanssa suoritetun mässäilybakkanaalin osalta muodostui se, et tuli pakki ihan törkyturvoksiin. Jäi jopa hekumalliseksi hehkutettu uunijäätelöjälkkäri tesmimättä, ku pötsissä ei vaan ollu enää inauksenkaan vertaa speissiä…

Herrasmiehistelijän kohtaloksi koitu Cantina Westin Texas-viikkojen ruokalistalta löytynyt Pulled Beef -burgeri, joka erinomaisuudessaan aiheutti eläimellisen syömishimon. Niinpä sitä tuli vedettyä naamariin jokainen lihanhaituva, coleslaw-ripe, marinoitu punasipulislaissi ja rapsakka ranu. Kiristin viel lopua kohden tahtia, jotta sain kaiken tuulensuojaan ennen ku kroppa tekee tenän… Nerokasta! 🙂

Pulled beef hamburger (19,90€)

Pulled beef hamburger (19,90€)

aiken ton huikean mättämisen päälle oli sit niin tukkonen olo, ettei se meinannut kohentua edes lääkkeeksi sipaisemiemme Jägermeistereiden voimalla… Etenkin kun huippupurilaisen alle oli eka vedellyt kulhokaupalla nachoja ja messevää salsaa, ja kaiken kyljessä kulki vilkkaana virtana amerikkaiste olusien virta. Niitä herkkuja nautimme niin Brooklyn-laagerin kuin Budweiserin muodossa. Oli siis aito jenkkimeizinki päällä ja jälki sen mukaista eli ylipaino- sekä infarktiriski olivat kaiken aikaa vahvasti läsnä seurueemme setityksessä.

Mut jos vatsanahkas on hyvin venytetty ja vähänkin snaijaat ameriikkalaisesta eli varsin bulista ja mehevästä safkapolitiikasta niin kandee ehdottomasti hyökätä kannukset kilisten Cantinaan testailemaan Texasin herkkuja. Noi erikoismenuviikot kestää vielä tovin, joten viel ehtii, jos on nopea!

P.S. Jugen skruudaama lammas oli kuulemma myös huikeeta! Olisin sitä maistanut, jos vaan olisin pystynyt…

Mainokset

Elmon burgeri ja laiskottelun jalo taito

5 Hei

Pantiin fotarikaverin kanssa elämä risaiseksi ja livahdettiin kesken duunipäivän Kampin Elmo-sporttibaarin (Salomonkatu 17) screenien ääreen tsiigaamaan tennistä. Ja kun pensselit oli lykätty näyttävästi santaan niin päätimme juhlistaa äijämäistä hedonismihetkeämme hyvällä saksalaisella oluella ja amerikan lahjalla kulinaristiselle maailmalle eli purilaisella. Niinpä eteen ilmestyi alta aikayksikön iso stobe Franziskanerin sameata vehnäolutta ja mahaa kurisuttavan näköinen burgermenu. Siinä särpiessämme ekoja huikkia päädyimme tilaamaan kyypparin suosittelemat Elmo-hampurilaisannokset (15€).

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Mestan nimikkopurilainen osoittautui varsin messeväksi valinnaksi, eikä vähiten sämpylän välissä möllöttäneen, Agnus-härän jauhelihasta väsätyn pihvin ansiosta. Agnus-jauheliha on lajissaa aivan omassa primusluokassaan täyteläisen ja lihaisan makunsa ansiosta ja niinpä se on mitä parhainta raaka-ainetta burgerin pihviksi. Ja hyvin oli Elmon köökkiosasto ton pihvin kanssa onnistunut, sillä se todellakin kruunasi lintsaushenkisen hampparinautintosessiomme.

Hyvä oli satsi muutenkin. Vohveliperunat komppasivat hyvin hampurilaista ja olivat hyvää vaihtelua ainaisille ranuille, vaikka olivatkin skidisti liian aikaisin nykäisty ylös rasvakeittimen kidasta… Erikoismaininta pakko pudottaa pihviä ja sämpylää mehevöittäneestä chilimajoneesista, mikä oli varsin messevää möhnää ja muutenkin cheddarin, jauhelihan ja majon pyhä kolminaisuus oli varsin kohillaan. Ja kun annoskokokin oli aitoa jenkkistailia niin kyl oli tovin kuluttua magat aika tukossa ja hymyt ukkojen huulilla. Siihen ku riipas viel päälle toisen börstan tuota germaanista janojuomaa niin tiespä taas tykittäneensä täyden setin sisuksiinsa. Hyvää oli safkat, hiivat taivaallisia ja kun tennismatsikin oli varsin viihdyttävä niin jäi tuosta semilaittomasta reissusta varsin nasta fiilis puseroon. Täytynee sluibailla Elmo Sports & Grilliin ottaa ujoo leediä viel uudestaankin tän kesän aikana…

Juttiksen kanaburgeri – kevennetty vaihtoehto perusmättämiselle

2 touko

Käytiin broidin kanssa appeella Juttutuvassa yks arki-ilta. Oli tullut skruudattua skidisti hevimpi lounas, joten ei ollut ihan intoa tykittää täyslaidallista kupuun enää iltatuimaan. Onneksi öögani bongasivat listalta kevyemmän vaihtoehdon suunnittelemallemme perusburgerisetille. Oli näet tullut uutuutena menua koristamaan kanapurilainen, jonka kera luvattiin tarjota tsatsikia, vuohenjuustoa ja salaattia. Pakkohan se oli tyypata.

 Juttutuvan kanahampurilainen (17,50 €)


Juttutuvan kanahampurilainen (17,50 €)

Burgeri oli just sellainen, jota siihen hetkeen toivoinkin. Kivan näköisen sämpylän välissä oli grillattua broiskufilettä ja sit sitä luvattua vuohenjuustoa tuomassa makua sekä tsatsikia mehevöittämässä pakettia. Hyvä kombo, jota ryyditti raikas ja maukas salaatti. Salaatissa olleet marinoidut punasipulit lämmittivät sydäntä ja komppasivat kliffasti burgerin täytteyden kanssa.

Tota ku raavin naamariin ni kyl oli suu messingillä ja mieli keveänä. Vaikka satsi oli ihan tarpeeksi buli täyttämään magan niin mitään ähkyoloja se ei tarjonnut. Ja hyvä niin. Vaik broidi skidisti neitimäistä safkaamistani disautti niin kyl kannatti toi tilata. Tulen sitä jatkossakin skruudaamaan, sillä sen verran hyvä ja kepeä setitys toi oli. Nasta homma, et Juttis son tollasen tsoissin listallensa lisännyt. Meitsi kiittää!

PRKL:n hyvä Sika & Sika -hampurilainen!

12 Huh

Meinas mennä kirjaimellisesti ohi suun koko toissa viikolla loppunut City.fi:n 10 €:n ravintolaviikot. Onneksi kuitenkin lamppu syttyi viimetinkaan vintillä ja sain polkastua kokoon pienen burgeripartion, jonka kanssa rynnittiin vikana iltana Kaisaniemen PRKL-heviraflan teemaviikkojen tarjousta testailemaan.

PRKL CLUB (Kaisaniemenkatu 4)

PRKL CLUB (Kaisaniemenkatu 4)

PRKL tarjosi nälkäisille kaupunkilaisille kympillä Sika & Sika -nimisen hampurilaisen, joka oli todella mehukkaan messevä tuttavuus. Ja mikä parasta niin kyseessä ei ollut pelkkä City-viikkojen kunniaksi kehitetty setti vaan toi annos löytyy ihan peruslistalta nyt ja jatkossakin. Se kannattaa mennä huitomaan huiviin, jos on perso lihalle ja diggailee kunnon hampurilaisista.

Sika & Sika on saanut nimensä purilaisen välistä löytyvistä pekonisiivuista sekä ylikypsästä possunpaistista riivityistä lihariekaleista. Noi kaksi perusraaka-ainetta tekivät annoksesta erittäin ruokaisan, ja kun sekaan oli vielä turautettu majoneesia ja muuta herkkuhuttua niin hyvinhän se leipäläpeen upposi. Kliffaa, kun burgeribuumin myötä on alettu snaijaamaan, ettei sen hampurilaisen väliin ole aina pakko sitä jauhelihapihviä tunkea. Kaikki kunnia tietenkin tuolle orkkisversiolle, mut ku vetää hampparia napaan allekirjoittaneen tahtiin niin varianssi on aina tervetullutta.

Sika & Sika -hampurilainen

Sika & Sika -hampurilainen

Mikään täydellinen sessio toi Sika & Sika -bakkanaali ei kuitenkaan ollut, sillä esimerkiksi annoksen ranskalaiset olisivat saaneet olla huolellisemmin kypsytetyjä. Toi on kyl varsinainen helmasynti, johon sortuu suuri osa maamme rafloista. Lisäksi skidit nillitykset PRKL:n puitteille, joiden karuus ujosti tökki ja pisti funtsimaan, ettei tänne ainakaan treffiseuraa kehtais roudata. Tosin mitään romanttista profiilia ei mesta pyri muutenkaan vetämään, sillä mustanpuhuvaa avainketjujengiähän tuolla paikalla yritetään kosiskella. Se posse varmasti osaa pudottaa taagit rispektit maistamallemme hampurilaisannokselle, joten vi**uako tässä valittelemaan ja jaarittelemaan. Homma toimi suunnitellulla tavalla ja sillä siisti.

Sandron brunssi – tervetullut lisä Kallion tarjontaan

7 Huh

Muistan vielä ajan, ku Kallion hoodeilla sai etsiä viikonloppuisin brunssipaikkaa kissojen ja koirien kanssa. Toista se on nykyään, ku hyviä vaihtoehtoja alkaa olla kymmenisen tsipaletta. Ei siis tartte aina painella esim. Pacificoon, Cafe Taloon, Galleria Keitaaseen tai Cafe Cardemummaan halutessaan nauttia lungista skruudaamisesta vapaapäivän ratoksi. Uusin tyrkky näil rouheesti ylikuumenevilla markinoilla on Kolmannen linjan Sandro, joka pölähti paikallisen elintarvikekioskin kulahtaneisiin tiloihin pari kuukautta sitten ja freessas sekä tilan että kyseisen kadunkulman ihan uudelle levelille.

Sandro_yleisnäkymä

Eikä Sandron ansiot jää pelkkään upgreidattuun interiööriin vaan konsepti kantaa komiasti myös safka-, serviisi- ja fiilispuolella. Ainakin yhden brunssitestin perusteella hyvät mätöt on framilla ja tosta rohkaistuneena pitää tulla stedaa joku arkipäivä myös Sandron lounasta. Kahvillakin täällä jo tullu pariin otteeseen tsitattua ja niistä jäi myös hyvä fiilis ystävällisen palvelun, rennon meiningin ja stailin asiakaskunnan ansiosta. Kaikin puolin siis tervetullut platsi tänne Linjoille. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamuna jo kybältä startannut brunssi pelitti ku unelma. Eikä oltu ainoat mielipiteemme kanssa väkimäärästä ja hymyilevistä kasvoista päätellen, joten jatkuvuuta on luvassa!

Sandron 18 egen brunssi sisälsi lasin kuoharia, ja konsepti meni niin, et alku- ja jälkiruoat haettiin buffatyylin, mut lämmin pääruoka valittiin listalta ja se tuotiin sit valmiina annoksena pöytään. Noi päämätöt oli passelin kokoisia ja niitä oli neljä eri vaihtoehtoa. Kaikkia testitiimimme toimesta maistettiin ja hyväksi hiffattiin eli hampurilainen, kasvispurilainen, afrikkalainen makkara-annos ja eggs benedict olivat hyvän makuisia ja kauniita annoksia.

Sandron brunssipurilainen

Sandron brunssipurilainen

Sandro_karitsanmakkara

Sandron afrikkalaishenkinen karitsanmakkara-annos

Myös alkupalapöydässä oli hyvää twistiä ja upeita makuja moneen lähtöön. Silti setti oli sen verran suppea, ettei ihan lähtenyt lapasesta touhu, vaik tavoilleni uskollisena kaikkea halusinkin maistaa. Lisäksi bonareita pakko pudotella kahdesta eri smoothievaihtoehdosta, hyvästä kahvista ja mehevästä jälkiruokamoussesta. Eikä moittia voi myöskään groovaavaa taustamusaa, iloista pössistä ja hyvin tsempannutta henkiläkuntaakaan. Ainoo miikka kilahtaa plakkariin Sandron nettisivuista. Harvoin näkee noin paljoa kirjoitusvirheitä yhdellä kertaa eli sitä puolta voisivat jossain välissä skarpata.

Kaikin puolin siis suositeltava meininki eli käykäähän tesmimässä, kuhan kerkeette. Ja muistakaa buukata pöydät etukäteen, sillä mestan suosio on varsin bulia. Eikä ihme.

Weeruskan messevät Pure Yankee -mätöt – toimii ku nyrkki naamaan!

24 Maa

Suunnattiin pahamaineisen Jammu-sedän kanssa Weeruskaan perjantaiehtoona. Paikalle meidät oli houkutellut ton luottomestan lanseeraama jenkki-menu. Vempparyhmämme kun osaa arvostaa uppopaistettua settiä ja lihaisia mättöjä, joten eipä tota visiittiä tarttenu kauaa arpoa.

Ja voi veljet, et kannatti taas poiketa Linnanmäen kupeeseen appeelle, sillä loppuillasta tosta korttelikapakasta könys ulos kaksi varsin kylläistä herrasmiehistelijää. Samalla huomasin, etten edellisviikon Skiffer-ahmimisesta ollut mitään oppinut, sillä taas tuli vedettyä varsin lihalliset överit.

Aloitimme fiestamme tilaamalla littiin starterplätterin, jossa oli varsin texmex-henkinen meininki nachoineen ja salsoineen. Ton setin parasta antia olivat pirunmoisen maukkaat kanasiivet. Ton tason wingsejä harvoin tulee vastaan ja niinpä tuli kaluttua noi viimeiseen lihansäikeesen asti. Nam.

Weeruska_jenkkiviikot_platter2

Pääruoaksi vetelin naamariin riivityllä ja ylikypsällä possunlihalla täytetyn Pulled Pork -sämpylän. Kylkeen tuli tietenkin ranut ja säplärin sisällä oli sit kaikkee hyvää mättöö BBQ-kastikkeesta lähtien. Aivan majesteettisen mehevä ja messevä oli toikin amerikkalaishenkinen annos! Vaik alkupalasydeemi jo veti pötsin aika tukkoon, niin kyl toikin setti tuli kaavittua tuulensuojaan ihan vikaan muruseen asti. Tuli ihan mieleen parhaat safkasessiot viime syksyn NY-reissulta eli ei voi kyl pelkästään moittia.

Weeruska_jenkkiviikot_pulledpork

Mikäs siinä olikaan äijien skruudaillessa, ku safkat olivat kohillaan, palvelu pelas ja listalle ilmestyneet jenkkibisset valuivat raikkaina kitusiin. Koko hommasta jäi lopulta niin hyvä pössis pipon alle ja viba punttiin, et taitaa tonne eksyä vielä toistamiseen jenkkiherkkujen äärelle. Teemameininki jatkuu näet ens kuun ekaan päivään asti eli vielä ehtii. Suosittelen lämpimästi visiittiä muillekin!

Rosburger Rocks – maamme maukkain hampurilainen, kunnes toisin todistetaan!

6 Maa

Aika isolla otannalla on tullu vedettyä napaan hampurilaisia tän maallisen taivalluksen aikana. Burgeria on testailtu lähes kaikilla mantereilla ja lukuisissa isoissa sekä pienissä kaupungeissa. Siksipä tulikin skidinä yllärinä, et suunnilleen kilsan päästä himasta tuli vastaan elämäni maukkain hampurilainen. Joskus sitä vaan hakee liian kaukaa, vaik totuus on ihan silmien edessä. Diippiä. 🙂

Oon nyt käyny pariinkin otteeseen haukkaamassa Stadin alati petraavan Tukkutorin portinvartijan rakennuksessa majailevan Roslundin lihakaupan (tuttu Kauppahallista & Hietsun hallista!) lounaslistalla komeilevan Rosburgerin. Noiden testikertojen perusteella on pakko julistaa, et voittaja on löytynyt ja maailman parhaan hampurilaisen etsinnät voi lopettaa. On näet sellainen setti kyseessä, ettei ainakaan mun makunystyrät, öögat tahi vilkas mielikuvitus löydä pienintäkään petraamisen varaa. Aikaisemmin olen pitänyt kotimaisen tarjonnan helminä Kanavarannan ja Kämp Brasserien hamppareita, mut nyt ne on selätetty yksimielisin tuomariäänin.

The Rosburger

The Rosburger -annos

Rosburgeriksi nimetty lihapuodin nimikkoannos syntyy aitona käsityönä asiakkaiden silmien edessä. Homma starttaa sillä, et henkilökunta nappaa lihatiskistä möykyn jauhelihaan handuun ja muokkaa siitä sit pihvin, jonka päälle ripautetaan suolaa sekä mestan omaa mausteseosta. Sitten se nakataankin hiiligrilliin paistumaan ja kylkeen paiskataan pari slaissia pekonia sekä cheddarviipale. Grillin pöhistessä ja suitsuttaessa upeita tuoksuja pienen lounaspaikan ilmaan, laitetaan lautaselle skidisti salaattia ja laadukkaan sämpylän pohjalle itse duunattua ja aivan törkyhyvää coleslaw-salaattia. Lopuks sit stikataan päälle skidisti roseeksi jätetty piffi ja muut grillillä muhineet mätöt.

Annos näyttää upealta ja maku kajauttaa tajun kankaalle. Simppelit, mutta laadukkaat raaka-aineet tuovat kukin parhaat puolensa hienosti esiin ja komppaavat keskenään sellaisen makuharmonisen ilotulituksen, ettei ennen ole koettu. Mehevä, maukas ja erinomainen ovat aivan liian leimejä adjektiiveja kuvaamaan tuota just passelin kokoista ja vertaansa vailla olevaa settiä. Se pitää itse käydä stedaamassa. Yrittäkää siis mahtua ineen, sillä toi ei ole enää mikään pienen sisäpiirin salaisuus, vaan kyseistä mahtiannosta tullaan skruudaamaan sankoin joukoin pitkin lääniä. On sit todellakin ujon jonottamisen arvoinen kokemus eli kandee varata aikaa, eikä suunnitella mitään väsynyttä u-käännöstä, jos ei heti persettään penkkiin saa mahtumaan!

P.S. Sörkan tukkutorin lisäksi tota kuulemma saatavana myös Hietalahden hallista

%d bloggers like this: