Tag Archives: Jens Lapidus

Jens Lapidus: Luksuselämää – ei mee hyvin sveduilla!

27 Mar

Jos Jens Lapiduksen uusin kirja, Luksuselämää (2011), peilaa millään tavalla svealandian nykytodellisuutta, niin eipä mee hyvin svedupettereillä. Sen verran karua kuvaa tää krimitrilogian päätösteos maalailee läntisen naapurimme kulissien takaa, ettei oikein meinaa kaikkea pystyä edes tällaisena naiivina sinisilmänä nielemään.

Jens Lapidus: Luksuselämää (LIKE, 2011)

Lapiduksen kuvaamassa tukholmalaisessa arkirealismissa lähiöiden maahanmuuttajat vihaavat kantaväestöä ja elävät aivan toisessa todellisuudessa kuin hiljalleen vähemmistöön painuva pullamössöinen kantaväestö. Tossa juristikirjailijan kirjojen sivuille riipustamassa arkitodellisuudessa aseet, huumeet, väkivalta ja rikollisesti hankittu raha ovat keskiössä ja oikotie onneen rakennetaan kepulikonstein sekä muista piittaamatta. Kulissien takaisen Ruotsin kunkku on se, joka on kaikista julmin ja ahnein. Tota titteliä tavoittelevat niin venäjän julma mafia, balttian luunyrkit, kuin näätämäiset latinogangstat. Ja alkuasukkaat sulkevat silmänsä tuolta kaikelta, jatkaen eloaan alati kutistuvassa kuplassaan, kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunutkaan.

Kiehtovaa luettavaa toi aikaisemmista kirjoista kehittyvä saaga olisikin, ellei tyyliseikat tökkis pahasti vastaan. Tällaiselle nipolle tekee aika pahaa tavata tekstiä, jossa ei ole pilkut paikoillaan ja lauserakenne tökkii ku lippospaavon puhe. Lisäksi koripalloa heitetään maaliin(!), kilpa-autoilla kaahataan ralliradalla(!) ja muuta vastaavaa käännöskukkasshittiä on tarjolla lähes joka kappaleessa… Tuollainen syö lukukokemuksesta parhaan terän. Kun lauseita joutuu tankkaamaan ja päälle läväytetään aivan poskettoman surkea käännösjälki, niin ollaankin yhtäkkiä kioskikirjallisuuden tasolla. Sääli sinänsä, sillä ihan kliffan kokonaisuuden Lapidus on onnistunut väkertämään kokoon kolmessa opuksessaan ja tarinan antisankareiden sekoilua on seurannut mielenkiinnolla ja kummastuksella.

Kielipoliittisesta rypemisestä huolimatta Luksuselämä vetää ihan hyvin nippuun aikaisempien kirjojen hahmojen eli JW:n, Jorgen ja muiden taparikollisten tarinat. Jos oot siis lukenut edelliset osat, niin tää on aika must kamaa. Muussa tapauksessa ei kannata aikaa tai mielenterveyttä tällaiseen huttuun tuhlata.

Mainokset

Jens Lapidus: Siisti kosto – ruotsalaista kurjuutta

20 Jou

Tuli hieman kevennettyä lukemistoa tuon Koneen ruhtinaan jäljiltä ja ahmaisin (uima-altaan äärellä!) Jens Lapiduksen Siisti kosto -opuksen (alkup. Aldrig Fucka Upp). Kyseessä ns. Tukholma noir -trilogian toka osa eli siis jatkoa suht hyvälle Rahalla saa (Snabba Cash) kirjalle. (Tosta Snabba Cashista on myös jo polkaistu ihan kohtuullinen leffakin pydeen, btw)

Nyt oli tukholmalaisen juppijuristiskribentin kynä hieman tylsistynyt sillä jatko-osa ei ihan yltänyt ekan tasolle. Vaik mentiinkin vahvasti samalla kaavalla niin itse tarina ja etenkin roolihahmot eivät olleet Rahalla saa debyytin tasolla. Kolmen pääosassa olleen heebon ympärille kyhätty stoori oli aika kliseinen ja mikä vielä pahempaa, varsin epäuskottava. Siihen kun ynnää viel päälle sen faktan, et kolmesta pääosassa olleesta gubesta kaks oli erittäin huonosti väsättyjä hahmoja ja niiden edesottamuksiin ei hyvästä tahdostakaan huolimatta jaksanut samaistua niin aika pettymys oli herrasmiehelle tää setti.

Jens Lapidus (photo Sara MacKey)

Ei toi mitään totaalista shaibaa kuitenkaan ollut ja aina on kiva lukea svedulan sokerikuorrutetun pinnan alla poreilevasta alamaailmasta ja överiavoimen pakolaispolitiikan aiheuttamista megaluokan krimiongelmista. Toi osasto olikin kirjan parasta ja uskottavinta antia ja niiden avulla ton opuksen kahlas ihan kohtalaisissa fiilareissa. Sen verran kokonaisuus jäi plussalle, et pistin vahingon kiertämään ja lykkäsin luetun pokkarin broidin handuun ja toivotin hyviä lukuhetkiä…

Edelleen allekirjoittaneen skandinaavisia TOP-5 -suosikkidekkaristeja ovat herrat Nesby, Mankell, Waltari, Sipilä ja Joensuu. Mistähän sais käsiinsä ton uusimman Joensuun?

Lisää Herrasmiehen lukuvinkkejä

27 Elo

Henning Mankell

Tuli hiljattain postattua kotimaisista kirjoista, joita tullut tos kesän ratoksi luettua. Täs olis viel parit tärpit lisää, nyt ulkomaanelävien tuoreehkoja skrivauksia… Omissa kategorioissaan ihan diisenttiä settiä kaikki tyyni!

  • Hennin Mankell: Rauhaton mies (Wallander-sarja komea loppukaneetti. Pitkä ja laadukas dekkarisarja sai arvoisensa päätöksen. Svedut osaa nää hommat ja Mankell on kyl ollu niiden lippulaiva jo pari dekadia, vaik naiivi gubbe ite onkin ollu viimeaikoina noloisti otsikoissa, ku tuli tiettyjen piirien höynäyttämäks..)
  • Jens Lapidus: Rahalla saa (Lisää svedukamaa. Tää on monta astetta kevyempää stailia, mut toii hyvin laiturin nokassa tai riippumatolla lööbatessa. Viihdyttävää viihdettä, joka kuvaa stokiksen alamaailman,laitakaupungin mamujen ja österin kerman leikkauspintaa ilmeisen osuvasti)
  • Conn Iggulden: Nuolten herrat (Historiaalinen valloittaja-sarja hunni Attilasta. Tasankojen susi on viihdyttävän sarjan eka kirja ja trilogian seuraava osa sit tää Nuolten herrat. Jannulta löytyy myös aikaisempi sarja nimeltään KEISARI, joka myös luotettavan forssalaisvasikan mukaa hyvää shittiä. Jos hissan kirjat olis skoles ollu tätä stailia niin takapulpetinfarkkuliiviset imppaajakunditkin olis innostuneet aineesta)

Ja pakko mainita viel yks klasari, joka pääty handuun 20 vuoden tauon jäljiltä:

  • Frans Gunnar Bengtsson: Orm Punainen (Skloddina tuli toi luettua ekaa kertaa ja otettua isoo fiilaria noista viikinkikuvioista. Silloin miellytti rehti pössis, armoton soturimeininki ja yletön oluen kittaus. Nyt taas vanhaa starbaa puhutteli saagassa punaisena lankana etenevä kristinuskon leviäminen peräpohjolaan alkuperäisten taikauskojen korvaajaksi. Lisäksi kirjailijan taito tuottaa erittäin taloudellista ja tarinaa eteenpäivievää lausetta ilman turhia adjektiiveja)

Kaikille noille vähintään semi-handu ja ujo herrasmiehen suosittelu -merkki. Ja sorry, et meni aika svenssonipainotteiseksi (Iggulden sentään britti, vaik nimi skandeihin viittaakin) tää ulkomaisen kirjallisuuden tilannekatsaus. Vahinko.”

%d bloggers like this: