Tag Archives: Kallio

Villipuutarhan luksusbrekkari

18 Hei

Oli ilo ottaa tehot irti viime lauantain messevästä auringonpaisteesta tsitaten hyvässä seurassa Villipuutarhan terdellä luksusaamiaista skruudaten. Ei lainkaan pöllömpi setti siis! Aikaisemmin olen käynyt täs semihörhössä mestassa vaan lounaalla, mut tää breku oli kyl sen verraan varteenotettava tsydeemi, et jatkossa taitaa jäädä lounastelu vähemmälle ja painopiste siirtyä aamiaisen puolelle…

Pari kybää bungannut brekkari oli varsin hyvin synkassa nimensä kanssa, vaikkakin skidisti överihinnoiteltu. Rahalle vastinetta pyrki tarjoamaan alkuun tarjotut smoothie sekä ujosti kuplinut alkoholittoman skumpan sekä luomuomppumehun blendi. Startti oli siis varsin passeli ja noh, sanottaisko luksusmainen.

Villipuutarha_luksusaamiainen

Kupletti jatkui noiden nestemäisten starttausherkkujen päälle aromikkaalla kahvilla sekä aamiaislautasella, jolle oli kauniisti katettu mm. pari sortimenttia juustoja, salaatinlehtiä, hilloja, oliiveja, taateleita ja melonia. Lisäksi pöytään roudattiin kori, jossa möllötti mehevää leipää sekä pari rapsakkaa croissantia. Ton komeuden päälle sai sit valita liha-, kala- tai vegelisukkeet.

Miniseurueemme oli kerrankin yksimielinen, joten kallistuimme kalasetityksen puoleen. Niinpä pöytään ilmestyi pari lautasellista kauniisti kääräistyjä savulohislaisseja egujen kera. Kyseinen koreus ei jäänyt pelkästään ulkokultaiseksi eli myös maku oli tos fisuplätterissä kohillaan.

Kokonaisuus oli siis erittäin messevä ja muuta nillitettävää ei siin tosiaan ollu ku toi hinta. Eikä sekään mitään silkkaa riisto-osastoa ole, mut verratessa sitä esimerkiksi Sandron samanhintaiseen brunssiin niin snadisti tuntuu, et tuol Kolmannella linjalla saa paremman vastineen massilleen… Kandee kuitenkin ainakin kerran kesässä tunkea handua taskuun ja käydä tämäkin Kaarlenkadun herkkubrekkari stedaamassa.

Mainokset

Sandron tasting-plätteri – kerrassaan huikeeta settiä

30 Kes

Stadissa on pari sellaista pomminvarmaa rafla-annosta, joihin ei koskaan kyllästy ja jotka eivät milloinkaan petä nälkäistä matkamiestä. Tohon järkevästi hinnoiteltujen huippusafkojen kavalkadiin kuuluvat mm. Sea Horsen maksasetti, Zorbaksen moussaka, Weeruskan kasvispurilainen, Roslundin Rosburger, King Kebabin kanarulla ja uusimpana tulokkaana Sandron maistelulautanen.

Sandro on sulostuttanut olemassaolollaan allekirjoittaneen kotikatua vasta jokusen kuukauden, mutta on nyt jo napannut paikkansa kantamestanani, ja samalla syrjäyttänyt thaikkusafkaa tarjoavan Lemon Grassin pois Kolmannen linjan parhaan raflan kuninkuuspaikalta. Sandron hekumalllista brunssia on tälläkin foorumilla tullut jo ruodittua, eikä mestan lounaassakaan ole moitteen sijaa. Aamupala on tuolla se heikoin lenkki, mut hommaa kompensoi komiasti alacarte-listan tarjonta, jossa keihäänkärkenä tuikkaa suoraan meitsin makuhermoon maistelulautasen messevä setitys.

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron maistelulautanen (16€)

Sandron dinnerilista elää aika kovaa vauhtia, mut tasting-systeemi on aina jossakin muodossa framilla. Sitä tullut nyt viime viikkoina skruudattua niin kanalla, lampaalla kuin falafelilla, ja aina on jäänyt hyvä maku hommasta sekä kitusiin että mielen syviin poimuihinkin. Toi monipuolinen annos pitää (yleensä!) sisällään ison käntyn laadukasta & freessiä leipää sekä tortillamaisen, valurautapannulla paistetun lättyrullan, joilla molemmilla on hyvä kaapia tuulensuojaan erilaisia hummus- ja tsatsikityylisiä soosseja. Iso ja värikäs lautanen sisältää myös huippumaukasta, kuskus-pohjaista, salaattia, laadukkaita oliiveja, stydiä chilitahnaa ja noita jo aiemmin luettelemiani, proteiinipohjaisia liha- tai kasvisjuttuja. Parhautta tolla saralla on toistaiseksi tarjonnut kielen mukanaan vienyt lammasvarras, mut myös falafelit olivat sitä tasoa, et harvoin tulee yhtä messeviä vastaan. Koko komeus on vielä kaiken lisäksi törkeän upea näky.

Ulkoisten avujen lisäksi noiden Pohjois-Afrikkalaisesti twistattujen makujen harmonia pelittää sihen malliin, ettei mitään muuta elämältä kaipaa, kun tuota saa naamaansa bissen kera raapia. Annos bungaa 16 egee eli aika kohtuullinen hinta siitä auvosta, mitä se mukanaan tuo suuhun, vatsalaukkuun ja mieleen. Suosittelen äärimmäisellä lämmöllä kaikille, jotka snaijaa hyvän mätön päälle ja jotka Kallion kukkivia katuja dallailevat!

Oivan brunssi – perusvarmaa brunssipunnerrusta Kallion kantakapakalta

19 Huh

On kyl aikoihin eletty, ku Kallion ikivihreä kantakapakka, Oivan Bistro, on lähtenyt surffaamaan tsunamin lailla jyräävän brunssiaallon harjalle. Toi jo Fredin aikoinaan mainostama korttelibaari on viime vuosina tehnyt itseään tunnetuksi lähinnä jokapäiväisestä karaokemeiningistään, joten skidisti yllätti allekirjoittaneen, ku Porthaninkatua ylös dallatessa hiffasin niiden katuständissä brunssimainoksen.

Ravintola Oiva, Porthaninkatu 5, 00530 Helsinki, p. 010 219 2980, oiva@ravintolaoiva.fi

Ravintola Oiva, Porthaninkatu 5 (Kallio, Helsinki)

Ihan mallikkaalla setillä Oiva kuitenkin lähtenyt trendiin mukaan, mistä kertoi omaa kieltään myös mestan uskomaton suosio eli tupa oli tukossa ku se kuuluisa Turusen pyssy. Ja tietenkin tuli tehtyä se klassinen virhe, etten snaijannu ennakkoon pöytää buukata! Niinpä oli todellisen työn ja tuskan takana mahtua ineen. Onneksi brunssitiimimme oli ainoastaan kolmen naamarin kokoinen ja niinpä skidin jonottamisen päälle saimme napattua vapautuneet penkit persuksiemme alle. Sit aloitettiinkin skruudaaminen, joka tuttuun tapaan johti turvonneisiin pötseihin ja iloisiin mieliin!

Oiva tarjosi brunssikansalle varsin beisikin, mut karuudessaan kattavan, setityksen. Framilla oli karjalanpiirakkaa, munavoita, croisanttia, juustoja (homeella ja ilman!), liuta lihaisia leikkeleitä, normiujugut mysleineen, suonet tukkivaa maksapateeta, kotitekoisia lihapullia (nam!) ja paljon muuta maistuvaa perusapetta. Kattaukseen kuului tietenkin vielä sumpit ja teet, sekä vaatimaton mehuvaihtoehto. Taso kuitenkin nous loppua kohden, sillä salin kulmasta löytyi erittäin messevä jälkkäripöytä juustokakkuineen ja muine baakkelssiherkkuineen. Hieman kävi sääliksi kyl seurueemme pupujussia, joka semikasvissyöjänä sai pääruokapöydästä dusattua platterilleen huomattavasti meitä neandertalilaisia vaatimattomamman setityksen…

Oivan brunssimenu

Oivan brunssimenu

Mitään kovin spessua ei siis ollut tyrkyllä, mut perusvarmaa systeemiä kuitenkin. Toi kattaus muistutti aika paljon kotimaisten hotellien brekkarikattausta eli ihan ok-meisinkiä, mut yläfemmat jäi paiskomatta. Isoin erikoisuus oli livelaulantaa tarjonnut friidutrio, joiden tsungaus tosin teki intellektuellin keskustelumme hieman haastavaksi, kun uhkas volyymi nousta varsin stydiksi. Silti ideatasolla kliffa juttu ja lisäpojot siitä, et biisivalikoima oli osuvasti valittu eli böönat tarjosivat pomminvarmoja ikivihreitä, kute tuo jo alussa mainitun Fredin Kolmatta linjaa -stygen.

Ihan käymisen arvoinen brunssi toi oli ja siitä joutu pulittaa ihan siedettävän korvauksen eli tasan 15 egee. Hyvin näytti kauppa käyvän eli jatkuvuuta lienee luvassa. Hyvä niin, sillä Kallion hipstereiden brunssikysyntä peittoaa edelleen tarjonnan, vaik tän vuoden puolella on tarjonta kasvanut (mm. Sandro) ihan hyvällä tavalla… Muistakaa sit muuten buukata pöytänne ennakkoon!

Sandron brunssi – tervetullut lisä Kallion tarjontaan

7 Huh

Muistan vielä ajan, ku Kallion hoodeilla sai etsiä viikonloppuisin brunssipaikkaa kissojen ja koirien kanssa. Toista se on nykyään, ku hyviä vaihtoehtoja alkaa olla kymmenisen tsipaletta. Ei siis tartte aina painella esim. Pacificoon, Cafe Taloon, Galleria Keitaaseen tai Cafe Cardemummaan halutessaan nauttia lungista skruudaamisesta vapaapäivän ratoksi. Uusin tyrkky näil rouheesti ylikuumenevilla markinoilla on Kolmannen linjan Sandro, joka pölähti paikallisen elintarvikekioskin kulahtaneisiin tiloihin pari kuukautta sitten ja freessas sekä tilan että kyseisen kadunkulman ihan uudelle levelille.

Sandro_yleisnäkymä

Eikä Sandron ansiot jää pelkkään upgreidattuun interiööriin vaan konsepti kantaa komiasti myös safka-, serviisi- ja fiilispuolella. Ainakin yhden brunssitestin perusteella hyvät mätöt on framilla ja tosta rohkaistuneena pitää tulla stedaa joku arkipäivä myös Sandron lounasta. Kahvillakin täällä jo tullu pariin otteeseen tsitattua ja niistä jäi myös hyvä fiilis ystävällisen palvelun, rennon meiningin ja stailin asiakaskunnan ansiosta. Kaikin puolin siis tervetullut platsi tänne Linjoille. Ja mikä parasta, sunnuntaiaamuna jo kybältä startannut brunssi pelitti ku unelma. Eikä oltu ainoat mielipiteemme kanssa väkimäärästä ja hymyilevistä kasvoista päätellen, joten jatkuvuuta on luvassa!

Sandron 18 egen brunssi sisälsi lasin kuoharia, ja konsepti meni niin, et alku- ja jälkiruoat haettiin buffatyylin, mut lämmin pääruoka valittiin listalta ja se tuotiin sit valmiina annoksena pöytään. Noi päämätöt oli passelin kokoisia ja niitä oli neljä eri vaihtoehtoa. Kaikkia testitiimimme toimesta maistettiin ja hyväksi hiffattiin eli hampurilainen, kasvispurilainen, afrikkalainen makkara-annos ja eggs benedict olivat hyvän makuisia ja kauniita annoksia.

Sandron brunssipurilainen

Sandron brunssipurilainen

Sandro_karitsanmakkara

Sandron afrikkalaishenkinen karitsanmakkara-annos

Myös alkupalapöydässä oli hyvää twistiä ja upeita makuja moneen lähtöön. Silti setti oli sen verran suppea, ettei ihan lähtenyt lapasesta touhu, vaik tavoilleni uskollisena kaikkea halusinkin maistaa. Lisäksi bonareita pakko pudotella kahdesta eri smoothievaihtoehdosta, hyvästä kahvista ja mehevästä jälkiruokamoussesta. Eikä moittia voi myöskään groovaavaa taustamusaa, iloista pössistä ja hyvin tsempannutta henkiläkuntaakaan. Ainoo miikka kilahtaa plakkariin Sandron nettisivuista. Harvoin näkee noin paljoa kirjoitusvirheitä yhdellä kertaa eli sitä puolta voisivat jossain välissä skarpata.

Kaikin puolin siis suositeltava meininki eli käykäähän tesmimässä, kuhan kerkeette. Ja muistakaa buukata pöydät etukäteen, sillä mestan suosio on varsin bulia. Eikä ihme.

Taverna Zorbas ja maagisen hyvä moussaka

28 Jou

On tullu trippailtua Kreikassa enemmän ku vissiin missään muussa maassa ihän näit loppuukaluttuja lähinaapureita lukuun ottamatta. Noilla reissuilla on syntynyt ikuinen rakkaus Välimeren itäisten osien keittiötä kohtaan. Tzatzikit, souvlakit, mezet, dolmadesit, stifadosit, gyrosit ja muut mätöt sekä sörsselit ovat lähes parasta safkaosastoa mitä tiedän. Etenkin kun niitä saa nauttia ajan kanssa, bulein annoksin ja hyvässä possessa.

Yks on kuitenkin kreikkalaisista herkuista ylitse muiden. Moussaka eli eräänlainen kreikkalainen versio italialaisesta lasagnesta on parhaimmillaan sellaista herkkua, et pistää karskimmankin kaverin huutamaan hallelujaa ja samalla itkemään onnesta. Valitettavasti vaan omat skilssit ei veny ton ruokalajin täydelliseen kotikloonaukseen, eikä sitä osaa moni ravintolakokkikaan. Mut Bragun kentän kupeessa köllöttelevä Taverna Zorbas (Läntinen Brahenkatu 4) todella hiffaa moussakan duunaamisen päälle. Heidän versionsa tuosta jauhelihan, tomaattikastikkeen, munakoison, juustogratiinin ja muiden semimystisten ainesten kerroskyhäelmästä on niin harmoninen, ettei paremmasta väliä. Tuo setti onkin tällä hetkellä allekirjoitaneen lempariannos koko stadin tarjonnasta!

Zorbaksen moussaka annos jossain mättösession loppumetreillä

Zorbaksen moussaka-annos jossain mättösession loppumetreillä

Oon käynyt viime viikkoina pariin otteeseen fetasalaatin kera tarjottavan moussaka-annoksen murkinoimassa. Molemmilla kerroilla on kokemus ollut niin orgastinen, ettei vastaavaa usein näillä leveyspiireillä koe. Väitänkin siis ihan pokkana, et Zorbaksen moussaka on parasta lajissaan helleenisten maiden pohjoispuolella. Samaa väittää myös paikan henkilökunta, jonka palveluasenteesta ja tatsista muuten kandeis monen muun ns. ammattilaisen käydä imemässä oppia.

Jos rakastat itseäsi ja hyvinvointiasi niin käy ihmeessä vetää huiviin toi kanelilla ja muilla upeilla ainesosilla säväytetty herkku. Et tule pettymään. Ja muutenkin toi pieni ja omalla skidisti nuhjuisella tavalla kodikas mesta on käymisen arvoinen. Pöytä kyl kandee buukata etukäteen, ettei joudu pakittelee ovelta takas kadulle…

Zorbaksen meze-setti (erinomainen alkupalavalinta kahdelle!)

Zorbaksen meze-setti (erinomainen alkupalavalinta kahdelle!)

Good Life Coffee – elämänlaadun nostatusta hyvän kahvikupposen voimalla

23 syys

Hyvän kahvin ystävänä on skidisti noloa tunnustaa, et kesti useampi kuukausi, ennen kuin onnistuin tälläämään perseeni Kolmannen linjan Good Life Coffee -kahvilan penkkiin. Toi huippusumppiin erikoistunut mestahan avas dörtsinsä Kolmannelle linjalle jo keväällä. Alkukuukausina oli sen verran iso hype pääl aiheen tiimoilta, ettei koskaan edes ineen mahtunu ku invaasiota yritti… Hyvä sinänsä et suosiota piisaa, sillä Kallioon kyl mahtuis vieläkin lisää laatukahviloita menneistä dekadenssiajoista muistuttavien kaljakuppiloiden, pornokauppojen ja thaikkuhieroloiden sekaan.

Good Life Coffee (Kolmas linja 17)

Nyt kuitenkin saatiin kellokeisarin kanssa itsemme muilutettua pienen trendikahvilan sisuksiin ja jopa onnistuttiin nappaamaan pari tuolia senioriuttamme korostaneen antiikkipöydän äärestä. Hillitön munkki, josta aiheutunutta voittajafiilistä buustas mahtavasti aivan törkeen hyvä cappuccino (3 €). Toi naamareihimme vetämä kahvi oli niin ammattitaitoisesti ja isolla hifistelyfiiliksellä väsätty, et ei paremmasta väliä. Kahvin pehmeä ja samalla voimakkaan aromikas maku veti suun muikeaksi. Tuo pyöreä, paahteinen, täyteläinen, luonteikas ja aromikas makutuntuma jatkui pitkänä, viipyilevänä ja samettisena jälkimakuna vielä kotisohvalle päädyttyäni. Tosta ei kahvi käsittääkseni parane! Ainakaan maukkaampaa en ole tähän ikään mennessä saanut maistaa.

Good Life Coffeen Cappuccino: Tästä ei kahvi vissiin parane!

Paikka oli sisustettu kivan rennolla kierrätyskeskusstaililla ja sama letkeä tatsi jatkui myös palvelun puolelle, eikä tunnelmaa ainakaan latistanut vinyylilevysoittimen lautaselta lähtenyt lungi pumppaus. Hyvä meisinki ja yyberkliffa fiilis tossa paikassa, joka on todellakin nimensä veroinen! Suosittelen tsekkaamaan mestan välittömästi eli ei muuta ku hipster-univormu päälle ja linjoille naatiskelemaan muiden ruutupaitaisten kahvidiggareiden sekaan… iPad tai joku muu omppuvehje on myös suositeltavien varustuksien listalla.

Ja jos joku ei ole vielä tuolla Good Life Coffeessa käynyt kahvilla niin nyt vahva kehoitus testikäynnille… Mestassa on tällä hetkellä tarjolla Stadin paras cappuccino eli meni kahvipavun mitalla Sävyn ja Torren edelle!

Kevennetty Kallio-kierros

31 Elo

Vedettiin eilen elämäni naisen kanssa perinteille pyllistävä rundi kotikulmien kuppiloissa eli onnistuimme tekemään oman näköisen versiomme pahamaineisesta Kallio-kierros -klassikosta. Ei siis perseitä olalle ja rähinää Harrin nakin kulmilla vaan utelias ja skandinaavisen minimalistinen tutustumisretki sellaisiin lähikulmien kuppiloihin, joissa ei olla ennen käyty. Väliin jätettiin suosiolla myös kaikki karvaisten kantapeikkojen ja venkuloiden pesät. Pääpaino oli kepeällä kotiseutumeiningillä ja pikkupurtavan sekä hyvän pössiksen metsästyksellä.

Pikkurundi hoidettiin seuraavalla kaavalla:

Pizzaa vedettiin lärviin Flemarin Salpimientassa (A). Hyvää oli ja meizinkiä nostatti taustalla soinut jazz sekä naapuripöydän pipopäiden paukuttama Kimble. Plussaa myös hyvästä juomasortimentista. SIsustusta voisivat viel hetken funtsia, mut eipä se näillä hoodeilla ole niin tarkkaa…

Seuraavaksi napattiin Pussikaljaromaani-hengessä bisset Franzeninkadun Siwasta ja kivuttiin Torkkelinmäelle (B) särpimään juomaa upeassa puistomiljöössä. Nautintoa lisäsi paikalle kertynyt, tyylikkään näköinen ja hyväkäytöksinen nuoriso. Ekä auringonpaistekaan pahaa tehnyt.

Torkkelinmäeltä laskeuduttiin rahvaan pariin ja poikettiin Hämeentien Mucavassa (C) nappaamassa pienet terävät. Vaik paikassa pitäis vissiin kiskoo skumppaa napaan, niin alle vedetyt pizzat ja kebabit vaativat skidejä näkäräisiä. Niinpä päädyimmekin out of the box -pohjalta raapimaan naamariin Jekkua ja Jallua pakastinkylmistä ja kauniisti huurtuneista shottilaseista. Nasta ja staili mesta tuo MuCava, jonka pojoja kuitenkin ujosti pudottaa seinälle naulattu HIFK-paita, jossa Räikkösen nimi selässä. Mitä toi tekee keskivertoa trendikkäämmän kuoharibaarin seinällä?

Sit olikin jo aika nousta Karhupuiston kulmille ja ankaraa kipuamista helpotettiin huilimalla hetki 5th Streetissä (D). Mestahan on yllättäen Viidennen linjan yläpäässä, siin pornokaupan ja skidiäkin skidimmän thaikkuraflan kyljessä. 5th Streetissä ylimukava kyypparidaami tarjos laadukasta olutta ja sidukkaa. Noita janojuomia nautittiin musavisaa pelaten. Oli muuten perkeleellisen vaikeat kyssärit, jotka meinas hetkellisesti tuhota triviatiedon mestaroinnin ympärille rakennetun besserwisseridentiteettini.

Lopuksi teki mieli vaihtaa hetkeks rokkivaihde silmään ja sen tunteen siivittämnä poikettiin kruunaamaan ilta entisen kotistradan eli Porthaninkadun Majava-baarissa (E). Ujosti fiilis lässähti tuolla hikisessä pitkätukkabaarissa, ku eteen lyötiin uunilämmintä punaviiniä. Plussaa kuitenkin kalliista, mut hyvällä sisällöllä ladatusta jukeboxista. Ja lisäbonarit henkilökunnan muikkarilapusta, jossa kiellettiin Popedan, Kotiteollisuuden sekä Bon Jovin liikasoitto. Kohtuus kaikessa!

Ja kohtuuden nimissä ku rundattiin ni sit olikin hyvä dallata tuolta Majavasta kotipahnoille köllimään. Ja kyl oli aamulla nasta nousta pydeen, ku ei polla jomottanu tai mikään muukaan darraoire vaivannut. Näin meillä.

%d bloggers like this: