Tag Archives: Kallio

Baobab – This Is Africa

29 Hei

Ilolla hurrasin, ku kuulin et rakkaan Kallion linjoille oli ilmestynyt autenttinen afrikkalainen syöttölä. Niinpä sitä kurvattiin Baobabin testiajoon heti, ku saatiin koeponnistusporukka kasaan.

Ennakkoon hieman netistä silmäilin meininkejä ja jengin kommentteja. Hyvä niin, sillä nyt osas asennoitua siihen, et palvelu on hidasta ja meikäläisiin standardeihin mitattuna vähintäänkin eksoottista. Sitähän se sit olikin, ku sunnuntaina istahdimme täpötäyden Baobabin  ennakolta varattuun pöytäämme. Salissa pörrännyt kaveri oli selvästi aika helisemässä tilausten kanssa, ja osa possesta oli varsin kyrpiintynyttä, ku serviisin ja murkinan odotusajat olivat vissiin levinneet rankasti siedättävän tuolle puolen…

Ite jouduimme esimerkiksi hakemaan omatoimisesti juomat jääkaapista, ku kukaan ei tullu puoleen tuntiin kyselemään jano- tai nälkätillannetta. Mikä vielä parasta, noista itsepalvelulla roudatuista limuista (ei alkoholikoikeuksia!) joutu viel pulittaa 50% enemmän, ku menussa tai katuständissä mainittiin. Joko todellista mustan mantereen kusetusta tai sit vaan puhdasta hölmöyttä. Enivei, se skidisti otti kupoliin ja vieläkin periaatetasolla kaihertaa.

Baobab: kuten kuva todistaa, nälkä oli kova annosten saapuessa pöytiin – jopa kuvaus meinasi unohtua (Kolmas linja 36)

Sapuskapuoli oli ihan maistuvaa, vaikkakin överisuolaista. Vedettiin erilaisia kana-annoksia, joista pähkinäisessä soosissa oli aika jyräävä maapähkinämeizinki ja sipulilla ryyditetty annos taas hieman lempeämpi, mut skidisti tylsä setti. Epäsuomalaiseen tapaan kanoissa oli kaikki luut paikoillaan, mikä tuntui seurueen friiduja hieman haittaavan. Omassa koipireisibiitissä oli ollu sen verran pitkä kypsytysaika, et liha lähti irti ihan könttiä sheikkaamalla eli ei paljoo allekirjoittaneen tahtia tollanen hidastanu. Himpun kyl otti kaaliin, ku pöperönsä sain ainoastaan riisillä ryyditettynä, koska listassa mainittua  kuskusta ei talosta löytynyt. 😦 No, sellasta sattuu, ja Baobabissa tän yhden visiitin perusteella kaikki on mahdollista…

Onneks noi satsit eivät olleet mitenkään pahasti hinnoiteltu, eli 12 € köyhdyttiin per naamari. Mut eipä tollasella amatöörimäisellä palvelulla ja kaikinpuoleisella sekoilulla voi paljoo enempää rokottaakaan, jos haluu et poka tulee uudelleenkin skruudaamaan. Ite kyl aion aika pitkän karenssin pitää, ennen ku uuden makuretken tonne teen.

Jollain eksoottisella kuriositeettitasolla Baobabia voinee silti suositella kokeilunhaluisille, mut isoin varauksin. Eli ottakaa messiin paljon malttia sekä aikaa ja varautukaa siihen, et joskus ulos pyrkiessänne voi lasku olla muuta ku suomalaisen koulumatikan perusteella kuvittelette.

Mainokset

Viikonloppubrunssi @ GoodPie Bakery / Galleria Keidas

13 Hei

On ollu parisen vuotta rankassa boikotissa Fleminginkadun Galleria Keidas -kahvila. Jotenkin alko risoo mestan omistajan koijarimainen touhu ja tarjonnan epätasalaatuisuus. Nyt kuitenkin daami bongas jostain blogista, et siel olis omistaja ja meininki vaihtunut. Niinpä oli aika antaa Keitaalle uusi tsäänssi.

GoodPie Bakery / Galleria Keidas (Fleminginkatu 7)

Kyllä kannatti, vaik luvattua dj:tä ei näkynyt tahi kuulunut. Musa tosin oli ihan kohillaan stereoistakin käsin, eli ei valittamista senkään suhteen. Muuten kupletin juoni meni niin, et huikeat leivät, maukkaat hedelmät, raikkaat juomat ja monipuoliset jälkkärisetit olivat buffatyyliin framilla ja muut satsit tilattiin sit tiskiltä. Toi tiskilista oli hemmetin houkutteleva ja teki tiukkaa poimia siitä kolmen annoksen limitillä mieluisat sydeemit. Päädyin pähkimisessäni palvikinkkuun majoneesilla ja lohkoperunoilla, juustolautaseen ja myslijogurttiin. Nappiin meni, sillä maut olivat just eikä melkeen. Eikä vaikuttaneet toisenlaisen kattauksen tilanneen daaminikaan valinnat hudeilta, hyvin uppos kaikki laadukkaista raaka-aineista duunatut setit kitusiin. Myös annoskoko oli suorastaan täydellinen eli pötsi tuli täyteen, mut hyvin jakso viel taapertaa Karhupuiston läpi takas himaan köllimään…

Meidän satsit

Bonarimaininta muuten Keitaan maukkaalle luomukahville sekä seinillä roikkuneille hienoille tauluille. Hyvä meininki ja kliffaa, ku sai päättää boikotin ja tietää, et kulman takana on priimaa brunssia tarjolla lauantaisin ja sunnuntaisin, kun tarve yllättää.

Jälkkäri- ja hedelmäpöytä

Ravintola Alppitori – parempi kuin alkuperäinen!

29 touko

Kuukausi sitten avasi ovensa vanhalla kotibaanallani, Kirstinkadulla, uusi rafla. Tuo syöttölä on Punavuoren legendaarisen Tori-ravintolan sivupiste ja se selittää hyvin tuon Alppitori-nimen. Kun muutaman viikon lomareissulta palattuani kuulin tuosta uutukaisesta niin pitihän se jo seuraavana päivänä mennä tyyppaamaan!

Onneksi tehtiin pöytävaraus ennakkoon, sillä aikamoista sukseeta näytti uutukainen nauttivan. Kymmenkunta pöytää olivat kaikki ruutupaitaisten hipstereiden täyttämiä ja ovelta käännytettiin boheemia designeria toinen toisensa jälkeen. Aika lupaava alku siis Alppitoria näyttää kohdanneen, eikä lainkaan ansiotta. Muona oli näet hyvää ja maistuvaa.

Reissussa ku oli skruudannu enemmän ku lääkäri sallii, niin nyt oli vedettävä salaattilinjalla. Hieman se otti koville, ku tsiigailin kateellisena naapuripöytään roudattuja burgerisettejä, joissa ei oltu pekonia säästelty. Näyttivät muutenkin siltä, et ku pääsen takas neuvolapainoon niin heti pitää mennä mättöhommiin!

Ei ollu valittamista kyllä tilaamassani kana-caesar-salaatissanikaan. Vaik ulkonäköön ei selvästikään oltu pahemmin panostettu, niin mahtava makuelämys korvasi kyllä kaiken. Kana oli mehevää ja maukasta, eikä voinut moittia muitakaan raaka-aineita eli niin viherpiiperrykset kuin parmesaanit & krutongitkaan eivät antaneet moitteelle sijaa. Lisäksi salaattikastike ansaitsee vielä erityismaininnan eli se oli just eikä melkeen kohillaan. Lisäksi annoskoko oli varsin passeli eli lomamatkalla venynyt vatsalaukkukaan ei jäänyt huhuilemaan lisämuonan perään…

Keisarillinen kanasalaatti

Ruokailukokemuksen kruunas vielä erikseen pummaamani leipä, joka oli foccaccian tyyppinen mehevä ja rasvainen käntty, jonka sisälle oli leivottu aurinkokuivattua tomaattia entisestään mehustamaan ja maukastamaan tuotosta. Avot!

Eli lämpimästi tervetuloa kulmille ja jatkakaa samaan malliin. Vaik ruokalista olikin rööperinserkun kanssa varsin yhteismitallinen jallulihapullia myöten, niin Alppilan suuntaan vaa’an kallistaa alkuperäistä paikkaa huomattavasti ystävällisempi palvelu. Ainakin testikerran friidut vetivät niin isolla hymyllä, et moista lämpöä ei oo ylimielisellä Fredalla koskaan nähty.

Aamupuurolla Kahvila Harlekiinissa

3 Huh

Pakkohan se on herrasmiehistelijänkin myöntää, et rakas Kallio on kaupunginosana menossa pahasti Punavuoren viitoittamalla tiellä kohti sliipattua ja sisäsiistiä kliiniyttä. Onneksi on vielä muutama mesta, joissa voi fiilistellä vanhoja aikoja todelliseen old school -stailiin. Ja kaikki noista rosoisista retropaikoista eivät ole edes kaljakuppiloita!

Porthaninkadulla katu-uskottavan Majava Baarin, astetta kansanomaisen Oivan Bistron, S-ryhmäjunttilan Chico’sin ja muiden monekirjavien puljujen keskellä lymyilee ikiaikaisen oloinen ja ajan pysähtyneisyyttä symboloiva Harlekiini. Sinne ku astuu ineen niin ei heti snaijaa, millä vuosikymmenellä tai edes tuhannella nyt mennään. Toi pätee niin hyvässä ku pahassa.

Mesta on varsin nuhjuinen ja sisustukseltaan suorastaan törkeän oloinen, mut silti omalla karulla tavallaan varsin kotoinen. Tääl ei tarvii spennata tai päteä vaan sumppinsa voi kiskoa kitusiin ihan omana itsenään. Ja jos ei seissyt pannukahvee maita niin kandee etenkin aamusella kysellä puuron perään. Jos natsaa ja kattilassa on viel apetta kauhottavaksi, niin saat kahden ja puolen egen hintaan etees sellasen kulhon herkkua, et sillä lähtee päivä käyntiin ja voi sen voimalla lounaankin skipata ihan iisisti. Mesta aukee kuudelta ja kokemuksesta voin sanoa, et aamupuuro alkaa olla finaalissa heti ysin pintaan…

Aamun perussetti: Harlekiinin riisipuuro ja Hesari

On ollut viime aikoina tapana startata aamu tollasen puurokulhon voimalla. Ja samalla ku lukee viel kannesta kanteen Hesarin, niin on kyl ihan hyvät raamit siin sit jatkaa päivää eteenpäin. Harlekiinissa ku ei katota yhtään vinoon, vaik tsittais skidisti pidempäänkin eli setit voi nauttia kaikessa rauhassa ja lungilla pössiksellä. Sopii siis tällaiselle downshiftaajalle ku viikset hipsterille!

Puuron lisäksi kandee ottaa paikan tuore ja kotitekoisen makuinen korvapuusti kahvin kylkeen (yht. 3,50 €) tai sit vetää isompaan aamuhuikoon brekkarisydeemi (5,20 €), joka sisältää kahvin, vapaavalintaisen sämpylän, egun ja lasin tuoremehua. Ihan jees siis noiki tsydeemit, mut ite kyl liputan eniten riisipuuron ja sokeri-kanelisekoituksen kauniin harmonisen liiton puolesta. 🙂

Chico’s: Best burgers in town – Hell no!

27 Maa

Porthaninkadun Chicosin fönkkarissa on bulit teipit huutamassa mesitsiä, et mestassa olis tarjolla stadin parhaat burgerit. Aikoinaan samassa osoitteessa (Kettusen aikaan!) olikin listalla ihan ok purilainen, jonka sisällä aurajuusto ja paholaisenhillo paiskoivat stydissä harmoniassa yläfemmoja. Sit se katos tarjonnasta. Varsin pian sen jälkeen itekin lopetin boikottihengessä, parin pettymyksen traumatisoimana, paikassa einestämisen… Eilen tein asiassa poikkeuksen, ku hellyin juuri noiden fönkkiteippien innoittamana tauottamaan bannaukseni ja dallaamaan Chiko’sin dörtseistä ineen, antaen kotikulman mestalle tsäännssin todistaa tuon taagin väittämän paikkaansapitävyyden.

Katteentonta markkinointiviestintää by Chico's!

Katteentonta markkinointiviestintää by Chico's

Ei olis kandennu! Skruudaamani kanahamppari oli yhtä kaukana stadin, tai edes Kallion kaupunginosan parhaasta burgerista kuin Timo Rädyn selitykset totuudesta. Kyseessä oli puhdasoppinen tusinatuote, jonka kruunas eltaantunut haperosämpylä ja sen mukanaan tuoma, Sahara-aistimuksia luonut kuivakkuus. Vaik kanapihvi olikin ihan jepajepaa ja eräänlaiset ranskalaiset potut ihan siedettävät, niin kokonaisuus oli silti lähellä silkkaa shaibakkuutta. Kolmen pennin sämpläri ja sooseissa sniiduilu koituivat kohtalokkaiksi major-mokiksi.

Chicosin kanaburger

Chicosin kanaburger

Ei pysty herrasmiehistelijä taaskaan snaijaamaan, miks pitää hamuta katetta sikapossuosastolle asiakkaan kustannuksella ja pokaa kusettamalla. Ei kuitenkaan paljoo pitäis lisämynttii lyödä tukkurille, et sais hampparisettiin kunnon sämpylä sekä lusikallisen lisää laatumajoa, ja sitä kautta makukokemuksen posin puolelle. Tollanen asiakkaan aliarviointi ottaa pattiin.

Ihan hyvin hiffaan, et mainosjanttereiden pitää vääntää aika isoo hypeä vaik tyhjästä, mut joku totuuspohja olis ihan kliffa kuitenkin olla taustalla.Turha siis Chico’s mesota isosti tollasta viestiä, ku ei pysty yhtään vastaamaan omaan huutoonsa. Hävetkää!

Pacificon brunssi – taas kerran pelkkää posia!

10 Maa

Oli aika auditoida City-lehden Helsingin paras brunssi -palkinnon voittanut Pacificon lauantaibrunssi. Tarkoituksena oli tsekata, vieläkö laatu on Helsinginkadulla säilynyt ja meno yhtä rentoa sekä inspiroivaa kuin ennen. Ja olihan se!

Pacificon brunssi, stadin paras hinta-laatu-suhde

On aina yhtä päräyttävää mennä tonne tsittailemaan ja nauttimaan letkeästä meiningistä sekä maukkaasta kattauksesta. Homma pelittää snadia jonotusta lukuunottamasti paremmin kuin ne kuuluisat sata jänistä. Pöperöä on sen sataa sorttia, ihmiset ovat mielenkiintoisen näköisiä, meininki on kohteliaan positiivista ja musa pumppaa just sopivalla volalla tällaisen käpynkin korvaan. Sisustus on kalliolaisen omaperäistä, ja interiööri & popula luovat mukavan inspiroivan mielentilan sekä hämäävän illuusion siit, et ollaan reissussa jossain boheemimmassa eurooppalaisessa kaupungissa. Ja tuo kaikki alle kybän hintaan!

Eipä löydä herrasmiehistelijä tossa kokonaisuudessa muuta kuin kiitettävää raportoitavaa. Auditointi siis katsotaan läpikäydyksi kiittävin arvosanoin ilman mitään mainittavaa poikkeamaa. Jatkakoon Pacificon parivuotinen brunsseilumeininki siis samalla setillä ja rinta pydessä eteenpäin tämänkin vuoden. Respect.

Ja lisäpinna viel tummanpehmeästä reilun kaupan kahvista.

Aamukahvilla Café Cardemummassa

15 Hel

Niinä aamuina, kun ei pidä sännätä duuniin valtaväestön vanavedessä, vaan voi starttailla päivää hieman maltillisemmin, on allekirjoittaneella tapana laahustaa Kaarlenkadun Cardemumma-kahvilaan. Tuolla on nasta starttailla arkea hyvän kahvin ja aamupatongin merkeissä ja samalla bongailla kiireistä rahvasta fönkkarista. Kahvi+patonki -setti bungaa ennen kybää viis egee, eli mistään kalliista yläluokan elostelusta ei siis ole kyse.

Laiskan aamun starttipaketti

Café Cardemumma on tasan vuoden vanha tulokas stadin/Kallion kahvilaskenessä, mut hyvin on mesta löytänyt asiakaskuntaa. Snadissa mestassa tsittailee aina aamuisin niin lähikulmien raksaäijiä kuin Kallion luovemman ja gruuvimman hipsteripopulaation edustajia. Eikä suosion nousun esteenä ole ainakaan ollut paikan päällä pyöräytetty maistuva tarjonta. Tuo houkutteleva kattaus muodostuu herkullisten patonkien lisäksi kaiken sorttimentin tuoreesta baakkelsista keittoihin sekä maukkaisiin ja tuoreisiin salaatteihin (voitti City-lehden paras lounassalaatti stadissa -äänestyksen 2011!). Lisäks bongasin yks aamu, et uutena ilmiönä listoille oli pompanneet päivän pasta ja munakas. Noi uutuussetit on viel stedaamatta, mut niistä jo moneen kertaan mainituista patongeista voin pitkällä kokemuksella suositella messevällä perunasalaatilla ja pirtsakalla punasipulilla ryyditettyä paahtopaistiversiota sekä kanaa sisältävää täytepatonkia. Kaikist löytyy viel omat versionsa sekä kokojyvänä et pullavamppana vehnäleipäisenä.

Tänään tuli seuralaisen yllyttämänä tyypattua viel paikan tuore laskiaspulla ja sekin oli tiukasti linjassa muiden laadukkaiden tuotteiden kanssa. Tälle paikalle ja laiskoille aamunavauksille siis vahva ja varaukseton herrasmiehen suositus!

P.S. Paikalla on lauantaisin tarjolla törkeän hyvä ja maukas brunssi, josta skrivaan joskus hieman tarkemmin…

%d bloggers like this: