Tag Archives: Kamppi

Il Duetto – hyvää pizzaa ankeassa miljöössä

9 Lok

Vaik Il Duetto omalla nettisaitillaan hehkuttaakin Alvar Aallon suunnittelemaa rakennusta ja kalustusta niin tosiasia on kuitenkin se, et iski se Alvarkin välillä kirveensä kiveen. Kampin Sähkötalon syövereissä majaansa pitävä Il Duetto on sisustukseltaan, tilaltaan ja kalusteiltaan todella kökkö. Mestaa vois parhaiten varmaan kuvata puolikuolleen ostoskeskuksen ravintolahelvetin äpärälapseksi.

Il Duetto – ei kenties stadin romanttisin italialainen ravintola

Mut eipä ennettu ulkokohtaisten seikkojen vaivata, ku kaupunkisuunnistettiin tonne possella viime sunnuntai-iltana. Onhan mestan pizzoista kiirinyt ihan posiakin viestiä karvaisiin korviini, joten oli parin vuoden tauon jälkeen aika käydä stedaamassa, millä tasolla italialaiset jantterit rieskojaan tällä hetkellä duunaavat.

Il Duetto on siis ihan aitojen italiaanojen pyörittämä rafla, jonka kunnianhimoinen tavoite oli perustettaessa tarjota Suomen parasta pizzaa. Jannut satsasivat pelkästään pizzapohjan raaka-aineisiin sen verran stydisti, et siin ei mitkään härmän jauhotkaan kelvanneet, ku keittiökokkelit ryhdyttiin roudaamaan aina emomaasta asti. Mikäs siinä, vaik helmiä sioille -efektihän tos haiskahti nokkaan ja olisiko pientä priorisointivirhettäkin ollu havaittavissa (vrt. paikan ulkoasu).

Italialaista pekonia, gorgonzolaa ja rucolaa

Hyviähän saapasmaan poikien pizzat olivat ja pelkästään ulkonäkö paljasti, et mitään tusinalättyjä ei eteemme kiikutettu. Ihan autenttista kiekkoa oli siis tarjolla sunnuntaiskruudaajille, eikä siinä kukaan pahemmin mukissut, ku noita naamareihin haarukoitiin. Pieni kritiikki kyl kohdistui pahvisiin tölkkioliiveihin, eikä aiheetta. Selkeä tyylivirhehän ne olivat, ku muuten pizzojen täytteet olivat varsin laadukasta settiä.

Kasvispizza halpisoliivien kera

Jos siis tekee autenttisempaa italialaista pizzaa mieli ja on valmis tinkimään ulkoisista seikoista niin varsin varteenotettavana vaihtoehtona voi tota Il Duettoa kyl pitää. Tai jos vaan tekee mieli maltaisen pehmeää Moretto-birraa niin kandee poiketa. Treffipaikaksi kandee etsiytyä muille hoodeille, vaik parin sadan metrin päähän Rivolettoon…

Mainokset

Martta-ravintolan brunssi

14 Huh

Nyt on sit vakaa ja etenkin vanha Marttaliittokin lähtenyt brunssiaallolla surffailemaan… Liiton Martta-rafla Lapinlahdenkadulla aina jotenkin masentaa allekirjoittanutta sillä, et siellä ei oikein tunnu pokaa käyvän. Liian usein ohi dallatessa saa katsella tyhjää salia ja yksinäisiä pöytiä. Sinänsä outo yhtälö, ku mestan sijainti on ihan jepajepaa ja safkakin huomattavasti keskitasoa parempaa.

Ravintola Martan brunssi (Lapinlahdenkatu 3)

Nyt ei ollu kuitenkaan hiljaisuudesta tietoakaan, ku kassakone lauloi ilosanomaa lauantaisen brunssijonon madellessa kadulle asti. Hyvin riitti siis pokaa Martankin brunssille; ja miksei olisikaan, onhan toi syömisen ja notkumisen pyhä liitto nyt kuuminta hottia seminuorten stadilaisten keskuudessa. Riittää siitä kakusta iisisti Marttaliitollekin omaslaissinsa. Eikä asiaa estä sekään, et paikan kattaus on ihan kohillaan ja meininki muutenkin kliffaaa & gimistä.

Tupa oli siis ihan täynnä ja hymyssä suin jengi veti ruokaränniin herkkupöydän antimia. Sumppi oli tuoretta sekä maukasta ja kaikki mitä suuhuni pistin kaikin puolin laadukkaan makuista. Jo a la carte -puolelta entuudestaan tutut hyvät raaka-aineet olivat pääosassa brunssipöydässä ja koko hommassa oli positiivinen kutina. Kandee siis käydä tyyppaamassa!

Eikä tee pahaa muuten buukata pöytää ennakkoon. Sen ansiosta mekin sinne mahduttiin ineen ja näytti olevan lähes joka pöytä ennakkoon laputettu…

Bravuria – pasta mesta

18 touko

Stadin ytimeen, aivan Alkon lippulaivamyymälän kylkeen on avattu uus pastamesta nimeltään Bravuria. Pari kuukautta se on siinä nyt vissiin jo pojottanut, joten olikin korkea aika käydä ensimmäisellä koeajolla. Etenkin sijainti tolla ravintolalla on niin hyvä, et sinne oli helppo poiketa ihmettelemään””¦

Bravuria

Paljon muuta hyvää en sit tosta S-ryhmän raflasta keksikään. No, onhan sisustus ihan siisti sekä tyylikäs. Lisäksi pieni hatunnosto myös siit, et on uskallettu kokeilla uutta konseptia. Tuo konsepti tosin ei toimi sitten pätkääkään eli siihen koko homma kaatuu ja rytinällä.

Bravuriassa nimittäin on käytössä ovelta jokaiselle pokalle jaettava älykortti, jota siten vingutetaan kaikilla tiskeillä ja jokaisesta ostoksesta. Ovela tapa kerryttää puolihuilimattomalle asiakkaalle iso lasku! Asiakkaita tosin tämän testikäynnin perusteella paikalla ei vielä paljoakaan ole ja itse veikkaan, ettei tulekaan. Voin kyllä olla väärässäkin, sillä käyväthän ihmiset Rossossakin sankoin joukoin.

Bravuriassa nimittän kaikki maksaa ja koko homma on aika lähellä jo härskiä rahastusta. Vai mitä sanotte siitä, et kuplavesi on ainoo vesivaihtoehto ja sitä saa itse valuttaa lasiinsa 1,50 €:n hintaan. Lisäksi pastan noutotiskillä olevat, ihan maukkaan makuiset luomuleivän miniatyyribiitit (2kpl) ovat kanssa hinnoiteltu samaan puolentoista egen hintaan. Kun lounaalla pastat muutenkin olivat kympin pintaan niin tulee aika suolanen hinta ihan perussetistä. Ja tonkin kestäis, jos safka olis erinomaista. Sitä se ei kuitenkaan ollut.

Tuorepastat valittiin ite tiskiltä muistaakseni viidestä eri sorttimentista. Ja vittuilua tuli heti tiskin takaa, jos koetti kysyä mitä ne vaihtoehdot mahdollisesti olivat, kun ei heti huomannut paperille printattua listaa. Sit ku pasta oli valittu, niin kokki alkoi vääntää annosta ja sitä operaatiota sai sit joko jäädä tsiigailemaan tai sit sai mennä pöytään hetkeksi tsittaamaan ja noutaa pastansa myöhemmin. Ihan saakelin kökköä ja toimimatonta oli ainakin ensikertalaisen mielestä koko touhu ja kun viimein pastansa roudas pöytään niin oli jo valmiiksi skidisti kypsä koko touhuun.

Eikä fiilistä parantanut valitsemani sienipastan vaatimaton maku ja nimellinen sienimäärä, jota kylläkin kompensoitiin isolla kökkäreellä tagliatellea. Kuivakka ja tasapainoton kokonaisuus, josta jäi osa skruudaamatta. Ruokailunautintoa ei lisännyt myöskään se, et mestan pöydät olivat joko ylikorkeita baarituoleilla varustettuja malleja tai sit kahvitteluun sopivia erittäin matalia, joissa sit tsittaa pehmeällä tuolilla ja kaukana annoksesta. Ihan kivoja ja hyvännäköisiä, mut erittäin kaukana käytännöllisestä ja miellyttävästä lounaskokemuksesta.

Ei siis toiminut alkuunkaan mulle. Ei ainakaan ekalla kerralla, mut vois tehdä viel toisen tyyppauksen vaik joku iltapäivä, kun kahden jälkeen mainostavat myyvänsä samaa settiä kaksi pastaa yhden hinnalla -tarjouksella. Josko siihen mennessä myös henkilökunta olis ottanut homman haltuunsa ja olisivat hieman vähemmän kireellä pinnalla varustettuja!?

En voi tolle systeemille kovin pitkää tulevaisuutta povata, ainakaan ytimen lounaskilpailun kovassa pelissä. Kallis, epämiellyttävä, pottuileva ja mauton lounaspaikka ei ole sen kisan voittaja. No, onneks S-ryhmällä on fyrkkaa. Kukaan yksityinen ei tuollaista ravintolaa kauaa pyörittäis! 😉

%d bloggers like this: