Tag Archives: Kellomies

Metaxa – Kreikka nousuun vaikka malja kerrallaan

23 Mar

Käytiin Kellomiehen kanssa pyörähtämässä Bläkin loungessa tiistai-illan ratoksi. Syynä visiittimme oli Metaxan suunnalta tullut kohtelias kutsu, johon kaltaisemme herrasmiehet eivät voineet vastata kieltävästi. Asiaa ei tosin haitannut vihi ilmaisen brenkun mahdollisuudesta! Mut jos ihan rehellisiä ollaan, niin aika pahoilla ennakkoasenteilla tonne mentiin. Se oli luonnollisesti taas kerran ISO virhe.

Itselle Metaxa on aiheuttanut aina negatiivisiä mielleyhtymiä ja se on ollut kirjoissani kreikkalainen brandyperheen äpärä, joka on kelvannut ainoastaan vanhainkodin addiktoituneille daameille ja jota on pakkojuotettu allekirjoittaneelle Kreikan lomareissuilla digestiiviksi laskun maksun yhteydessä. Oli siis ilo todeta taas olleensa väärässä, sillä illan mittaisen session aikana aukesi tuon uniikin juoman hienoudet tällekin jästipäälle. Kyseessähän ei ole brandy tai minkään muunkaan buussiperheen jäsen, vaan ihka omanlaisensa jalo juoma, joka on yksi parhaista ruskeista brenkuista tällä Telluksella. Rohkeasti omaa tietään kulkeva tuote, joka on pysynyt valitsemallaan polulla jo vuodesta 1888.

Metaxa-tasting

Metaxa mainostaa itseään maailman pehmeimmäksi tisleeksi, eikä se ole pelkkää markkinoinnin sepittämää sanahelinää. Saimme näet maistella Metaxan masterin, Costas Raptiksen, johdolla hulppean illan aikana eri laatutason eli eri tähtimerkinnän omaavia juomia. Kaikki lempeän pehmeät liemet olivat varsin suun mukaisia ja etenkin seitsemän sekä 12 tähden Metaxat tekivät vaikutuksen jopa tällaiseen viinasnobiin. Ei tullut ikävä konuja, viskejä tai rommeja, kun sai helliä kitusiian pitkään tynnyreissä kypsytetyllä tisleillä. Lisäksi saimme nauttia Metaxasta tehtyjä drinksuja, joista mm. GT-variaatio ja Metaxa-mojito osoittivat kyseisen tuliliemen monipuolisuuden myös juomasekoituksien raaka-aineena.

Metaxan salaisuus on makean Muscatel-viinin ja rypäletisleen harmonisessa liitossa. Tuo pyhä allianssi, jota myös nestemäiseksi auringoksi kutsutaan, tuo muassaan upeita kuivatun hedelmän (mm. rusina) makuja, joita sitten kauniisti täydentävät vaniljan ja hunajan aromit. Puhumattakaan pisimpään kypsytetyn laatujuoman, 12 tähden huipputisleen, tarjoamista upeista suklaan, kahvin ja tupakan nyansseista!

Metaxa 12 Stars (38 %)

Ton illan jälkeen on paha enää Metaxaa dissata tai muutenkaan millään tavalla ylenkatsoa. Ikävä, et härmässä kyseistä spessujuomaa saa ainoastaan viiden tähden karvalakkivarianssia, sillä uskoisin et juuri seiskastarainen ja 12-tähtinen Metaxa puhuttelis kotimaista laatujuomien ystävää paljon paremmin. Nyt noita parempia versioita joutuu roudaa Tallinnasta, jos/kun hyvän päälle sattuu ymmärtämään.

Mainokset

Kellounelmia jouluna 2011

19 Jou

JOS olis niin onnellisesti, et taskussani tahi tililläni polttelisi ylimääräinen tonni, niin polttaisin sen surutta pariin uuteen kelloon. Tiukukuume on kasvanut aika överimittoihin ja tästä oireilusta syytän surutta Joona Vuorenpään Kellomies-kirjaa, jota olen kuolaten selaillut viimeiset kuukaudet.

Kirjaa lukiessani olen havahtunut siihen tosiasiaan, että moderni herrasmies ei yksinkertaisesti voi katsoa itseään peilistä tai kulkea julkisilla paikoilla ilman sveitsiläistä automaattikelloa ranteessaan. Itsekin kellokauppiaan viittaa kantavana olen tottunut pitämään useita erilaisia kelloja ranteessani aina tarpeen ja tilanteen mukaan, mutta todelliset kruununjalokivet ovat loistaneet kokoelmastani poissaolollaan. Koska härmäläinen äijä ei kelloihin panosta, ja etenkään kukaan ei tässä maassa hannaa netistä yli parin huntin tiukua slumpata, on oman verkkokauppamme klokuvalikoima muodostunut varsin käyttö- ja muotikellopainotteiseksi. Nyt olis hakusessa jotain astetta stailimpaa ja siksi on aika mennä merta edemmäs metskailemaan. Ei siis muuta ku eBay auki ja tsekkailemaan tarjontaa.

Usean tunnin surffailun ja fiilistelyn jäljiltä päädyin seuraaviin kahteen kelloon. Toinen noista olis tuleva pukukelloni, jonka vedän handuun kun on aika patsastella sprigi päällä ja edustaa oikein pönöttämällä. Kyseessä omana syntymävuotenani valmistettu äärimmäisen klassinen nahkaranteinen automaatti-Omega:

Omega: Geneve (379 €)

Tän käytetyn mutta siistikuntoisen Tag Heuerin teräsautomaatin taas ottaisin monikäyttöiseksi arkikelloksi. Passelisti sporttinen laatutiuku vaikuttaa kestävältä, sopivan nuorekkaalta ja silti täysin ajattomalta:

Tag Heuer: Kirium (580 €)

Olisiko tuossa nyt paras tapa käyttää dona, jos sen kellomaailman turuilla haluaa tuhlata? Vaikuttaa ainakin näin maanisessa kellokuumeessa räpiköivästä järkihankinnoilta ja jos noit hakis vastaavia uutena suomalaisten kelloliikkeiden tiskeistä niin köyhtyis vähintään nelinkertaisesti… Etenkin Tag Heuerin kellot ovat kallistuneet viime vuosina ihan poskettomasti (ja järjen vastaisesti) suosionsa kasvun myötä ja nykyisin ne maksavat jo maltaita. Ja Omegahan on jo sen luokan legenda, et sitä ei tartte paljoo selitellä. Omassa arvoasteikossani rankkaan sen imagosyistä kirkkaasti esimerkiksi öykkärimäisen ja nousukasmaisen Rolexin edelle.

Olihan Joulupukki kuulolla?!?

Joona Vuorenpää: Kellomies

5 Lok

Nyt sit vähän fanfaareja ja rummun pärinää kehiin! Sen verran isosti pärähti allekirjoittaneen kajuutassa viikko sitten, et edelleen rekyyli tärisyttää käsiä sekä mieltä. Posti nimittäin kiikutti eteisen lattialle Tammen kustantaman uunituoreen Kellomies-kirjan ja tuon opuksen parissa on nyt sitten vietetty mahtavia sessioita iltojen hämärtyessä.

Kellomies (Tammi, 2011)

Kyseessä on Joona Vuorenpään kirjoittama ja kokoama teos, joka vetää mahtavasti nippuun kaiken sen, mitä modernin herrasmiehen pitää kelloista tietää. Ja jos toi klokuvouhotus tuntuu jotenkin elitistiseltä shaibalta, niin funtsipa kuinka yleisestä kapineesta nyt loppupeleissä puhutaan.  Tiukuhan on lähes joka jampan handussa, mut silti tällaiset herraosaston fiilistelykirjat tuppaavat yleensä liikkumaan sikari- ja viskimaailmoissa. Ne taas ovat välillä varsin kaukana normaalista perussetistä.

Kellomies on niin sisältönsä, kuvituksensa kuin rakenteensa puolesta mahtava tekele. Allekirjoittanut arvostaa kirjan loogista rakennetta ja visuaalisena hemmona saan isoja kiksejä upean ulkoasun johdosta. Isoo ja laadukasta kellofotoa on riittänyt jokaiselle sadoista sivuista tehden lukukokemuksesta lähes hekumallisen. Kirja alkaa nasevan prologin jälkeen rannekellojen yleisempien tyyppien kuvauksella ja etenee koneistojen kautta aina brändeihin sekä aikamme kuuluisimpiin kellomiehiin.

Vaikka ei mikään kellofriikki olisikaan, niin tämä upea laitos olisi taatusti hankkimisen arvoinen. Siksi rohkenen suositella Kellomiestä myös pomminvarmaksi lahjavinkiksi jokaiselle juhlan tahi lahjonnan kohteena olevalle karvanaamalle. Näin stailin lahjan kanssa ei voi mennä pahasti skutsiin ja uskoisin, et täs on käsillä yks tulevan joulun hiteistä.

Lopuksi taitaa olla snadin varoituksen paikka, sillä tämä kirja aiheuttaa paatuneimmassakin paksunahassa takuuvarman kelokuumeen. Ja se voi tulla kalliiksi! Kellomiestä kun edes snadisti selailee ja antaa öögansa levätä upeissa tuotekuvissa huomaa liian helposti jo suunnittelevansa laatukellon slumppaamista””¦ Nyt vaan pitäis päättää, onko se IWC, Breitling vai sittenkin perusvarma Omega?

Joona Vuorenpää - Kellomies himself (kuva: Mira Vuorenpää)

P.S. Kandee tsekata myös Kellomiehen nettisaitti, joka kliffasti täydentää kirjan antia.

Fiilistelyä Kellomies-kirjan tyyliin

%d bloggers like this: