Tag Archives: kesä

Luomuleevi – kaukana herrasmiehen mukavuuslaueelta

24 Hei

Nyt oli ulkoiset puitteet enemmän ku kohillaan viritellessäni mikroskooppista sekä semispontaania bissepruuvia pydeen. Texas-Pete piti savustuspöntön pöhisemässä, iso-arska skriinas täydeltä laidalta, puutarhakukat kukki, rakasta possea pörräs ympärillä, bastu oli tulilla ja lomafiilis pöhisi niin kropassa kuin pienessä mielessä…

Luomu-Leevi (4,5%)

Luomu-Leevi (4,5%)

Tollasella maindsetillä sekä noissa fasiliteeteissa olis luullu laatuhiivan maistuvan, mut vi**t. Vaik ennakko-odotukset olivat totaalisen kohillaan, ku korkkasin long neck -flindaan pakatun Luomuleevi-olusen niin pettymyshän siin iski puseroon. Ei auttanut edes se, et lahtelaislähtöisellä Teerenpeli-panimolla on oma vakaa paikkansa sydämessäni tai se, et kyseinen bruuveri on moneen kertaan osoittanut kelvollisuutensa omien bisseviritystensä kehittelyssä. Nyt karahti kirves kiveen niin, et kipinät vaan sinkoilivat.

Tyly tosiasia on, et toi luomuolut oli aivan liian humaloitu allekirjoittaneen tissiposkista bissemakua vasten peilaten. Kitkerä ja katkera liemi ei meinannut lainkaan virkistää porotuksen kuivattamaa kurkkua, eikä se kompannut savustetun possunkaan kanssa millään tavalla. Puraisuahan tossa ohrapirtelössä oli tarjolla heti kärkeen ihan kylliksi, mut jotenkin ihan väärän sorttista oli sekin meitsin makuun. Leevin makupaletti oli kaiken lisäksi varsin kapoinen ja kitalakikokemuksena lyhyt sekä tympeä. Ei siis meitsin teekuponen alkuunkaan. Hyvä jos joku muu diggaa! 🙂

Panch Party – Kesän parhaat keitot

31 touko

Handu pydeen, jos tiedät mitä ”Panch” tarkoittaa. Tuskin kovin montaa lapaa nyt viuhtoo kohti taivasta, joten pari brassailupohjaista selvennyslausetta lienee paikallaan pohjustukseksi:

”Punchin” tai ”Panchin” uskotaan saaneen alkunsa eteläisestä Aasiasta 1600-luvulla. Sana panch itsessään on hindiä ja tarkoittaa viittä, mikä tässä tapauksessa viittaa viiteen raaka-aineeseen. Tutkimusten mukaan merimiehet olivat ensimmäisiä, jotka ovat sekoittaneet punch-tyylisiä juomasekoituksia, mutta merimiehet ovat merimiehiä ja viisi raaka-ainetta saattoi olla lähinnä ohjenuora ja punchit olivat hyvinkin laajakirjoisia.

PANCH_tervetuloa

Nyt ku toi on selvennetty alta veks niin sitten itse asiaan. Tuli näet tsittailtua viime viikon torstai-iltana Ahjossa (Bulevardi 2/4), jossa skabattiin kotimaisten baarimikkonen Panch-reseptien paremmuudesta eli suomeksi sanottuna drinkkimestarit esittelivät parhaat boolireseptinsä kisailumielessä. Ite oli mestoilla dumarin roolissa, joten oli ilo lipitellä oikein ajatuksen kanssa läpi koko kymmenen boolin kavalkadi. Huikee kokemus, joka antoi rutkasti idiksiä tulevan kesän bileitä silmällä pitäen. Eikä toi löylykiulujen innovatiivinen käyttökään jäänyt multa noteeraamatta…

Ekat viis kiulua

Ekat viis kiulua

Arvovaltaisessa tuomaristossa istui herrasmiehistelijän lisäksi mm. kiekkoleijona Sami Lepistö ja pari hemaisevaa friidua. Tuomarointi oli tuollaisella possella kliffaa duunia ja koko sessio huipentui harmoniseen yksimielisyyteemme siitä, et Jan Lindgren Hyvinkäältä (Level 5) punchillaan Finlandia Maithili* oli kiistaton boolikunkku. Vaikka skabaajien taso oli kova ku stemu, niin Janin kohoaminen podiumin korkeimmalle kohdalle ei ollut silkka ylläripylläri. Onhan jannu kokenut kehäkettu, joka on mm. baarimikkojen kolminkertainen Suomen mestari ja yksi kolmesta suomalaisesta, joka on voittanut kansainvälisen Finlandia Vodka Cupin (2006).

Tokat viis kiulua

Tokat viis kiulua

Finlandia Vodka oli tässäkin bakkanaalissa näyttävästi esillä, sillä jokaisessa boolissa tuo suomalainen kansallisylpeys oli pakollisena raaka-aineena. Loppu olikin sit kyypparin omissa käsissä. Ja hyvissä handuissa homma olikin, sillä aivan pakko tähän loppun todetta, et kyl oli päheetä siemailla raikkaita ja mielikuvituksellisia juomasekoituksia todellakin laidasta laitaan. Eikä kyl voi dissata punchien ulkonäköjäkään, sillä niin stailia settiä oli framilla, ettei uskois ellei olis ollu omin öögin smyygaamassa. Kliffa kokemus kaikin puolin, joka antoi hyvät eväät Rakkauden kesä 2013:n starttaamiseen…

*Ja tossa voittaja-panchin resepti:

  • 40cl Finlandia Mango
  • 20cl Lime juice
  • 30cl Passion fruit syrup
  • 5cm Fresh ginger
  • Handful Fresh mint
  • Handful Fresh coriander
  • Sprite
  • Method: Build
  • Garnish: Coriander, mint, passionfruit, ginger, orchid flower

Kevennetty Kallio-kierros

31 Elo

Vedettiin eilen elämäni naisen kanssa perinteille pyllistävä rundi kotikulmien kuppiloissa eli onnistuimme tekemään oman näköisen versiomme pahamaineisesta Kallio-kierros -klassikosta. Ei siis perseitä olalle ja rähinää Harrin nakin kulmilla vaan utelias ja skandinaavisen minimalistinen tutustumisretki sellaisiin lähikulmien kuppiloihin, joissa ei olla ennen käyty. Väliin jätettiin suosiolla myös kaikki karvaisten kantapeikkojen ja venkuloiden pesät. Pääpaino oli kepeällä kotiseutumeiningillä ja pikkupurtavan sekä hyvän pössiksen metsästyksellä.

Pikkurundi hoidettiin seuraavalla kaavalla:

Pizzaa vedettiin lärviin Flemarin Salpimientassa (A). Hyvää oli ja meizinkiä nostatti taustalla soinut jazz sekä naapuripöydän pipopäiden paukuttama Kimble. Plussaa myös hyvästä juomasortimentista. SIsustusta voisivat viel hetken funtsia, mut eipä se näillä hoodeilla ole niin tarkkaa…

Seuraavaksi napattiin Pussikaljaromaani-hengessä bisset Franzeninkadun Siwasta ja kivuttiin Torkkelinmäelle (B) särpimään juomaa upeassa puistomiljöössä. Nautintoa lisäsi paikalle kertynyt, tyylikkään näköinen ja hyväkäytöksinen nuoriso. Ekä auringonpaistekaan pahaa tehnyt.

Torkkelinmäeltä laskeuduttiin rahvaan pariin ja poikettiin Hämeentien Mucavassa (C) nappaamassa pienet terävät. Vaik paikassa pitäis vissiin kiskoo skumppaa napaan, niin alle vedetyt pizzat ja kebabit vaativat skidejä näkäräisiä. Niinpä päädyimmekin out of the box -pohjalta raapimaan naamariin Jekkua ja Jallua pakastinkylmistä ja kauniisti huurtuneista shottilaseista. Nasta ja staili mesta tuo MuCava, jonka pojoja kuitenkin ujosti pudottaa seinälle naulattu HIFK-paita, jossa Räikkösen nimi selässä. Mitä toi tekee keskivertoa trendikkäämmän kuoharibaarin seinällä?

Sit olikin jo aika nousta Karhupuiston kulmille ja ankaraa kipuamista helpotettiin huilimalla hetki 5th Streetissä (D). Mestahan on yllättäen Viidennen linjan yläpäässä, siin pornokaupan ja skidiäkin skidimmän thaikkuraflan kyljessä. 5th Streetissä ylimukava kyypparidaami tarjos laadukasta olutta ja sidukkaa. Noita janojuomia nautittiin musavisaa pelaten. Oli muuten perkeleellisen vaikeat kyssärit, jotka meinas hetkellisesti tuhota triviatiedon mestaroinnin ympärille rakennetun besserwisseridentiteettini.

Lopuksi teki mieli vaihtaa hetkeks rokkivaihde silmään ja sen tunteen siivittämnä poikettiin kruunaamaan ilta entisen kotistradan eli Porthaninkadun Majava-baarissa (E). Ujosti fiilis lässähti tuolla hikisessä pitkätukkabaarissa, ku eteen lyötiin uunilämmintä punaviiniä. Plussaa kuitenkin kalliista, mut hyvällä sisällöllä ladatusta jukeboxista. Ja lisäbonarit henkilökunnan muikkarilapusta, jossa kiellettiin Popedan, Kotiteollisuuden sekä Bon Jovin liikasoitto. Kohtuus kaikessa!

Ja kohtuuden nimissä ku rundattiin ni sit olikin hyvä dallata tuolta Majavasta kotipahnoille köllimään. Ja kyl oli aamulla nasta nousta pydeen, ku ei polla jomottanu tai mikään muukaan darraoire vaivannut. Näin meillä.

Stadin rantakuppilat – tarjontaa piisaa!

25 Hei

Junantuoma frendi märisi sunnuntaina, et stadista puuttuu merenrantsussa olevat kuppilat ja et pääkaupunki ei ole osannut ottaa tehoja lainkaan irti rantaviivastaan. Meinas herrasmiehistelijällä mennä ton kuullessaan bisset väärään kurkkuun ja kyseinen shaibabamlaus oli jo sen verran paksua jööttiä, et oli ihan pakko latoa faktoja tiskiin. Ihme potaskaa insinöörismiehen suusta!

Ihan vaik pysyttäis kantakaupungin rantaviivassa ja unohdettais mm. Itä-Hessun lukuista mestat (mm. Kuliksen Casino sekä  Hertzikan ja Aurinkolahden) niin kyl tota valinnan varaa pitäis olla vaativaankin makuun. Jos olis aikaa ja maksa kestäis niin vois tempasta sellasen tour de Helsingin rantsua pitkin et oksat pois. Ton tripin vois startata vaik Eläintarhanlahden Pirittasta. Sit vois jatkaa Hakiksen torin raflalaivojen (m/s Maria ja Wäiski) kautta Pitkänsillan kupeessä lilluvaan Pikku-Damiin.

Siit vois sit ottaa suunnan Tervasaaren Savu-raflaan, jossa saattaisi olla paikallaan snadi välipala. Kuvun täytyttyä matka jatkuis jälkiruokakahville Relandersgrund-majakkalaivaan ja kun Skattan sillan kupeessa ollaan niin vois vaik ylittää silan ja vetästä Sipulin terdellä drinkin huiviinsa. Siit vois jatkaa pari horjuvaa askelta Skattan Kasinolle tai vaik siihen naapuriin, varsin mukavasti kalustetulle Robert’s Coffeen terdelle.

Relandersgrund-majakkalaiva (Pohjoisrannan eteläpääty)

Jahka on tullut taas aika jatkaa matkaa pois Skattalta, niin siit kannattais pyyhältää Kauppatorin ohi aika haipakkaa ja pahimman turistisuman jäädessä taakse niin dallauksen vois seuraavaksi stopata Kauppahallin ulkokahvilan kohdilla. Vilvoittavan bissen jälkeen, rantatajotoksen taas jatkuessa, seuraava pitstop voisi olla Olympiaterminaalin merellinen kahvila, jolle kylläkin ropisee miikkoja suppeista ysistä viiteen -aukioloajoista.

Kaivarin merellinen terdetarjonta muodostuu pitkälti Ursulan, Mattolaiturin ja Carusellin pyhästä liitosta. Kivenheiton päässä olevat kalliit ja elitistiset ja kermaperseiset bätrefolkin saariravintolat (NJK yms.) ku jättäis väliin, niin silti vois olla aika tasaraha, kun huitois viel pari stobea huiviin nois nimeltä mainituissa kuppiloissa. Ja jos kukkaro sallii niin mattolaiturillahan kuuluis ryystää samppanjaa… Noiden nestetankkausten jälkeen vois olla aika kypsä ja muutenkin viisasta toimintaa ottaa pidempi pysähdys vaik Salven terdellä ja taas skruudata jotain. Ellei sit pysähdy Kaivarin ja Hietsun torin välillä viel Nosturin Alakerran paikkeilla yhdelle neuvoa-antavalle aperitiiville tai huido liuskaa huiviin Skifferin luodolla, olettaen et se on auki (säävarauksella!).

Pötsin taas pömpöttäessä voi rantojen mies huojua Ruoholahden itäpään One Pinttiin stobelle ja sen jälkeen sit vaik viel kiusata maksaa  naukulla Ruoholahden Amsterdamissa ja Farossa. Kisakunnon salliessa kovimmat hapot jatkavat viel Larun sillan yli ja tempovat pari sakkokierrosta Piratessa ja Blue Peterissä. Ite en tollaseen loppurypistykseen kyl pystyis vaan nappaisin viimeistään Ruohiksessa taksin alle ja palaisin lähtöruutuun. Ja siit sit himaan pikapikaa pötköttämään…

Jotain tällaista… (provided by Google Maps)

Kuka viel kehtaa väittää, et stadissa ei pystyis nauttimaan ravintolatarjonnassasta merellisin näkymin?

Finkbräu Pils – kesän jano- ja saunajuomaksi Lidlin I-olutta

6 Hei

Appiukko esitteli jokunen aika sitten jääkaappinsa uumenissa lymyilevän, Lidlistä roudatun, saksalaisperäisen ykkösbissevarastonsa. Vaikka varsin skeptisesti ekan Finkebräu Pils -tölkin avasin, niin suht pian snaijasin kupletin juonen. Kaikella on tässä maailmassa tarkoituksensa ja paikkansa (ei koske kansantansseja!) ja niinpä hiffasin, et tää ööli sopii ku nakutettu kesäpäivien janojuomaksi ja saunamaratonien kurkunkostuttajaksi.

Finkbräu Pils (Lidl, 2,8 %, 0,33 l)

Tässä iässä on kantapään kautta oppinut ainakin sen, et bissen juomisessa ykköspointti ei ole jurriin tuleminen vaan se yksinkertainen totuus, et olut on parhaimmillaan ihan pirun hyvää. Ja hyväksi tätä pilsneriä väitän, vaik tiedän siitä mielipiteestä lokaa niskaani saavani. Ei nimittäin bissepiireissä paljoo tipu rispektii tällaisista kerettiläisistä postauksista! Mut faktaa on se, et kyllä sakemanni osaa birransa duunata paremmin ku mikään muu kansa. Ja kun ei nappaa yhtään mökillä pöhnässä pyöriä, niin otan tän ujosti maltaisen hiivan ilomielin messiin seuraavallekin möksäreissulle.

Tätä kieltämässä ujosti vetistä, mut samalla raikkaan makuista ja kirkkaan väristä ölliä on nasta napsutella kitusiin pitkin hellepäivää ilman, et puutuu viidennen tölkerön jälkeen aneemisen pöhnän puolle. Alkoholipitoisuudeltaan mieto (2,8 %) ölppä on varsin suunmukaisen makuinen ja poistaa janon mallikkaasti, jättäen ikeniin & kitusiin raikkaan ja puhtaan oluen jälkimaun. Ja vaik tölkin kyljessä seisookin kavahtamani Pils-termi, niin mitään runsashumalaista ja kitkerää pilssivettä tää ei onneks oo.

Runsaalla, mutta lyhytkestoisella vaahdolla sekä kilpailukykyisellä hinnalla (0,50 €/tlk, sis. pantin) varustettu uusi tuttavuus on todella positiivisesti tervetullut meikäläisen kesäjuomarepertuaariin ja odotan innolla kotimaisen panimoteollisuuden vastinetta tähän haasteeseen. Ilokseni olenkin bongannut, et kakkosen vahvuinen suomibisse on puskemassa markkinoille monella rintamalla. Ainahan on kiva, et tarjonta laajenee ja uskon & toivon, et nää miedot eivät syrjäytä tahi poista mitään stydinpää hyllyistä, vaan pelkästään laajentavat skaalaa.

Hakiksen torin perinnebrunssi

27 Kes

Nostatin viime viikon kesävinkkipostauksessa Hakiksen torin kahvila-antimia. Siirryin juhannusaattona heti sanoista tekoihin ja kävin ammentamassa Kahvisiskojen legendaarisessa teltassa perusstadilaisen setin, jota voisi myös old school -brunssiks kutsua.

Kahvisiskot (Hakaniemen tori)

Ajaton kahden hengen kattaus koostui siskojen keittämästä riisipuurosta, jonka kylkeen vedin Eromangan kotileipomon lippulaivatuotteet eli perinteisten reseptien mukaan väkerretyt possumunkin & lihiksen. Koko kepeä komeus huuhdottiin alas kupposella kuumaa sumppia. Nälkä lähti pomminvarmasti ja makunautinto oli auringon alla nautiskeltuna puhdasta kymppiosastoa. Jopa lokit pysyivät loitolla!

Etenkin toi messevä lihis on ollut oleellinen osana ruokavaliotani jo 80-luvulta asti ja uskomattoman tasalaatuinen sekä aikaa kestävä herkku tuo onkin. Ihan jokapäiväistä hubaa toi ei kalorimääriensä vuoksi voi olla, mut ilmankin on vaikea elää. Tossa on sellainen tuote, et kilpailevat leipomot voisivat benchmarkata siitä standardinsa kohdilleen ja vetäytyä häpeissään tutkimaan omia heppoisia tuotteitansa koelabroihinsa. Tältä lihiksen kuuluu maistua.

Muutenkin koko Hakiksen torilla, tavallisen kansan parissa, nautittu setti on just sellaista tervetullutta pysyvyyttä, jota aina välillä näidenkin kulmien gentrifikaation keskellä kaipaa. Noita juttuja ei trendit ja suhdanteet heiluta. Kun on tarpeeksi hyvä niin ei ole tarvetta muuttua. Jatkakoon Kahvisiskot ja Eromanga omien juttujensa parissa jatkossakin uskollisena valitsemalleen tielle.

Herrasmiehistelijän kesävinkit

21 Kes

Nyt ku juhannus puskee homona niskaan ja kesän pitäisi olla parhaassa vauhdissa, niin on aika laittaa tiskiin herrasmiehistelijän perinteiset kesävinkit.

Koska olosuhteiden pakosta mennään maskuliinisella putkiaivotatsilla, niin vinkit tulevat miehekkäästi top10-muodossa. Olkaa hyvät:

  1. Torikahvit Hakaniemen torin telttakahvilassa on ehdoton ohjelmanumero kaupunkilaisen pörrääjän kesässä. Kermapeput sipsutelkoon Töölöntorilla ja turistit Kauppatorilla, mut aito stadilainen vetää kesäborkat huiviin Hakiksen torilla alkuperäisasukkien ja laitapuolen dallaajien parissa. Ja jos hiukoo niin kylkeen on passelia nauttia Eromangan jytkylihis. Ei oo duuniin lomilta palaamista, jos tän kesäkuvion jättää väliin!
  2. Hieman vähemmän urbaania settiä edustaa herrasmiehistelijän melontavinkki. Suomi on tän sinisen marmoriboltsin tapaan niin täynnä vesielementtiä, et jos tosta hookaksoosta ei ota kesäkeleillä iloa irti vaik iisisti meloen niin ei hyvin mee. Homman voi hoitaa stadissa esimerkiski vuokraamalla kajakin Taivallahdesta ja skidisti sit livutella Seurasaaren ja Larun rantavesillä. Tosimeloja kyl suuntaa sisävesille, kuten vaik Koloveden kansallispuiston kirkkaille vesille tai sit Lapin koskiin. Been there, done that!
  3. Cityelämän sykkivässä ytimessä ollaan, ku painetaan lenkkiä Töölönlahden maisemissa. Parhaimmillaan toi pääkaupungin keidas on aamutuimaan, jolloin saa rauhassa keskittyä hiekan rahinaan lenkkareiden alla ja lintujen tsungaamiseen. Hikisessio on hyvä hoitaa esimerkiksi lauantaiaamuna, jolloin voi koko rauhaisan ja semiprivaatin session kruunata Linunlaulun näköalakahvilassa mehulla & tuoreella pullalla (aukeaa klo 9.00). Toimii!
  4. Jos alkaa strada polttaa klabbeja, niin kesähelteellä on kliffaa punkeä jäähylle Tennarin tai Kinopalatsin hyvin ilmastoituihin saleihin. Spontaanisti valittu leffanautinto on usein varsin positiivinen ja ainakin punanahkaa viilentävä kokemus.
  5. Ex tempore -kännäys kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen kesään ja paras sekä sesonginmukaisin tapa on hoitaa se terdellä. Ton osaston mestoista voin varauksetta (stadipainotteisest) suositella vaik Kaisaniemen olutpuutarhaa tai sit Pirittan veden ääressä notkuvaa laatuterassia.
  6. Jos kesä menee ilman piknikkiä niin voit olla varma, et daamisi on naama rutulla koko syksyn. Pakkaa siis rottinkikoriin hyvin jäähdytetty skumppaleka, kotimaisia mansikoita ja paljon muuta mättöä ja levitä viltti johonkin kaupungin moninaisista puistoista. Näillä kulmilla vahva suositus Karhupuiston, Alppipuiston tai ytimen Espan vehreille nurmille. Ottakaa siis kaupunki haltuun.
  7. Ettei menis liian citylaiffiksi niin ei oo kesä mistään kotoisin, ellei ainakin kerran käy omalla tai frendien mökillä lämmittämässä saunaa, chillaamassa laiturinnokassa hyvän kirjan kanssa tai muuten vaan hyttysten skruudattavana. Kyllä paluu luontoon ja pukeutumiskoodin rikkominen vaimonhakkaajapaitoineen sekä virttyneine verkkareineen takaa sen, et jaksaa taa seuraavan talven hipsteröidä…
  8. Jäätelö kuuluu elimellisenä osana suomalaiseen kulttuuriin ja kesällä tuon harrastuksen jaloin muoto on se, et marssii kaivarin rantsuun ja vetää huiviin tötterökaupalla (yks boltsi vastaa montaa peruskiskan palloa) Helsingin jäätelötehtaan herkkua. Samalla voi tsekkailla ökyosaston luksusjahteja ja kireäkroppaista Etelä-Helsingin lenkkikansaa.
  9. Kallio alkaa olla jo sen verran hehkutettua hoodia, et sitä ei tarttis tässä blogissa enää nostattaa. Mut ei vaan mahda mitään sille, et oma sydän tolle kaupunginosalle pomppailee siihen malliin, et se on viel tällekin listalle kertaalleen nostettava. Perinteistä meininkiä voi vielä aistia vaikka vetämällä kerran kesässä perinteisen Kalliokierroksen. Ottakaa vai tavoitteeks siirtyä Hakiksen metroasemalta Sörkan steissille vapaasti valitsemaanne reittiä siten, et jokaisessa vastaantulevassa juottolassa huidotte huiviin ainakin yhden annoksen alkoholia, tuota  suomalaisten lempijuomaa. Onnea matkaan.
  10. Rakastakaa toisianne. Tää vinkki on kaikkein tärkein eli jos kaikki aikaisempi osasto jää tekemättä niin ottakaa edes tää haltuun. Kesä, rakkaus ja reggae on sellainen kombo, et ilman sitä ei oo saumaa selvitä tulevasta talvesta…
%d bloggers like this: