Tag Archives: Lappi

Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta (Johnny Kniga)

24 Tam

Sain käpäliini varsin mielenkiintoisen kotimaisen kaunokirjallisen teoksen. Mikko-Pekka Heikkisen duunaaman, lähitulevaisuuteen sijoittuvan romaanin lähtökohta on se, et Pohjois-Suomen posset saavat viimein kylläkseen Etelä-Suomen pääkaupunkikeskeisyydestä ja sen lieveilmiöistä, kuten kunta- ja sote-uudistuksista sekä niiden mukanaantuomasta haja-asustusalueiden elinolojen heikkenemisestä. Mittari tuli pohjoisen pottujen osalta niin tappiin, et eihän siinä auttanut mu kuin julistaa sisällissota etelän lantalaisia vastaan.

Terveiset_Kutturasta_kansi

Terveiset Kutturasta -kirjassa lappalaisten ja saamelaisten moottorikelkkapataljoonat vyöryttävät salamasotaansa kohti Helsinkiä, jättäen taakseen valloitettuja kaupunkeja niin itä- kuin länsirintamallakin. Siinä ei etelän vetelät reserviläiset paljoa pysty vastaan panemaan, ku karaistuneet pohjolan kasvatit jyräävät päälle. Kamikaze-kelkkailija osoittautuu totaalisen pysäyttämättömäksi täsmäaseeksi, joka saa natsisaksan ammoiset blitzkrieg-joukot näyttämään tehottomilta etanoilta.

Tapahtumia tarkkaillaan niin erään pohjoisen joukkojen mukaan lähtevän naistoimittajan kuin etelän riveissä rimpuilevan alikersantinkin vinkkelistä. Sääli vaan, ettei noista päähahmoista kumpikaan ole kovin kiinnostava tai edes uskottava. Ja kun tyylilajiksikin on valittu jotenkin horjuva, semihumoristinen kertomistapa, niin koko teokselta putoaa sivu sivulta pohja   uskottavuuden karistessa kuin Berlusconilta konsanaan.

Kuttura-opus jääkin puolihauskan harjoitelman tasolle, eikä pysty alkuunkaan lunastamaan asettamiaan odotuksia. Koko tarina etenee hieman epäloogisesti, eikä teosta pysty ottamaan vakavasti puolivillaiseksi jäävän tarinansa tai kirjallisesti katsottuna heppoisen tasonsa vuoksi. Sekä sisältö että tyyli floppaavat, vaikka alkuasetelma kieltämättä hieno olikin. Sääli.

Man vs. nature

11 Hei

”Yksi maailman harvoista yleisesti hyväksytyistä faktoista on se, että luonto on ihmistä voimakkaampi. Silti isoegoinen herrasmies joutui taas kerran opiskelemaan tuon totuuden kantapään kautta. Tuli viime viikolla nimittäin lähdettyä rotsi auki koskeen kajakilla ja kipeetähän siitä tuli. Edelleen olo, ku olis vapaaotellut häkissä jonkun ison ja raivotautisen hormonipellen kanssa…

Piti sit mennä näyttämään paremmalle puoliskolle, kuinka tosimies kikkailee kivisessä koskessa yksikkökajakilla kuin vettä vaan. Eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun oli jo kulkupeli Ä„käsjoen kovimmassa juoksukohdassa poikittain kivillä. Ei auttanut muuta ku hätäpäissään repäistä aukkopeite irti ja daivata kuohuihin. Samassa rytäkässä lähti vielä vuokrabotski karkailemaan ku virtsa tenaladylta ja piti nöyrästi dyykata perään. Jalat hakkas kiviin ku shamaani bongorumpuaan allekirjoittaneen roikkuessa kajakin perässä. Virta vei herrasmiestä ja venettä kuin pässiä narussa. Aikani siinä sätkittyäni sain jaloille tukevan otteen ja pysäytettyä tuon nolon rypemisen.

Virta vie!

Siinä sit retuutin ja rimpuilin piripintaan täyttyneen jollan rantaan ja aloitin veden kippaamisen. Kamat karkaili kuohuihin ja jäljellejääneet tsydeemit läpimärkinä! Daami tsiigaili vastarannalla ja älys fiksuna kissana olla pahemmin kommentoimatta. Hieman oli neidolla huoli siitä, että sattuiko omaa gentlemannia. No eipä sitä tietenkään pystynyt myöntämään, vaik veri valu molemmista klabbeista, niska melkein sijoiltaan ja toinen rannekin oli totaalisen turvoksissa ja turtana. Ei auttanut ku feikata reipas ilme lärville ja jatkaa melomista loppupäivä.

Taivaltahan ei ollu tos bludaamisen kohdalla tehty ku puol timmaa ja edessä oli jokijotosta puolisen vuorokautta! No, osasinpa ottaa iisimmin seuraavat kosket & nevat ja keskittyä oleelliseen eli henkiinjäämiseen. Onneks ei ollu kukaan videokameran kanssa mestoilla;)

Extremeä!

Matkalla pohjoiseen

2 Hei

Nainen völjyyn ja Audin nokka kohti pohjoista… Lomalle, lomps!

%d bloggers like this: