Tag Archives: lounas

Halikarnas – yks kantakaupungin parhaista lounasmestoista!

28 Hel

Stadin kokoisessa kylässä alkaa lounastarjonta olla sen verran bulia, ettei nälkäsen konttorirotan pahemmin tartte mennä merta edemmän fisustelemaan. Vaihtoehtoja on ylliksi ja kylliksi lähes kaikkialla kantakaupungin alueella, ja tiukka skabailu asiakkaista pitää tasoa hyvin yllä. Tosta massasta on vaikea nousta priimustasoisesti muiden yläpuolelle, mut onneksi muutama siihen aina säännöllisesti pystyy. Yks noista lounastarjonan helmistä, joiden vuoksi kandee hieman matkaakin taittaa, on ehdottomasti Ruoholahdenkadun alkupäässä sijaitseva Halikarnas (Ruoholahdenkatu 18).

Meikäläisen sydämessä on aina ollut heikko kohta meze-meiningille ja Halikarnas osaa todellakin tarjota suun mukaiseksi kokkailtua itäisen Välimeren herkkua. Turkkilainen ravintola -nimikkeen alla purjehtiessaan saattavat antaa satunnaiselle ohikulkijalla hieman liian kebupainoitteisen ensivaikutelman, mut heti ku klyyvarinsa dörtseistä ineen pistään niin pakostakin hiffaa & sniffaa, ettei todellakaan ole kyse mistään rasvankäryisestä kebab-luolasta.

Halikarnas remppas vime vuonna interiöörinsä varsin kohilleen ja samalla tuli skidisti lisää asiakaspaikkojakin. Hyvä niin, sillä tunkua tuntuu parin testikerran perusteella olevan. Hyvä mättö ja staili sisustus pistävät jopa funtsimaan, josko tonne ihan illallisellekin joskus daamiseurassa eksyisi.

Platter number one!

Platter number one!

Paikan lounasmeiningin sydän on buffatyyliin duunattu pöytärypäs, joka tarjonnallaan muistuttaa aika pitkälti sellaisia herrasmiehen luottopaikkoja kuin Tehtaankadun Ani ja Tapiolan Kilim. Framilla on siis muun muassa meheviä viininlehtikääryleitä, tuoreita sämpyläisiä, paahteista hummusta, freessiä tsatsikia, maukasta kebab-lihaa, tuoreita salaatteja, mukiinmeneviä oliiveja, tömäkästi marinoituja valkosipuleita, moussakahenkistä perunapaistosta sekä yybertykkejä falafeleja. Noista kuolaa heruttavista herkuista saa duunattua sellaisia settejä, et meinaa taju lähteä ja vatsanahka pingottuu aivan pakosta.

Huikeiden herkkujen äärellä unohtuu työpäivän kiireet ja tollaset safkat, passeli serviisi sekä lounaaseen kuuluvat kahvi & baakkelsi houkuttelevat tosiaankin pidempäänkin venyttelyyn. Valitettavasti vaan seuraavien pokien luoma paine saa damimmankin ymmärtämään syrjäänsiirtymisen välttämättömyyden. Ja jos ei ite sitä hiffaa niin kyl henkilökuntakin osaa asiasta kohteliaasti vihjata. Näin näet kävi meidän iskuryhmällemme, kun toista tuntia vedettiin herkkuja naamariin ja fiilisteltiin oikein urakalla. Pihalle lennettiin koko posse puolentoista timman tsittailun päätteeksi… 🙂

Täytynee tosiaan ens kerralla tulla illallisappeelle niin saanee skruudailla paremmassa rauhassa ja paremmalla omallatunnolla. Nam.

Mainokset

Lounaskahvila Raiku – silkkaa hyvyyttä!

21 Huh

Nyt ku tuli smyygattua evakkobiksissä ihan Hakiksen torin kulmalla, niin oli mukavan iisi poiketa lounastamaan Raikuun. Ton oon jo aikaisemminkin todennu laatumestaksi ja viimeviikkoinen testikerta osoitti mielikuvan paikkansapitävyyden aukottomasti. Niinpä on aika skidisti sitä tääl blogissakin hehkuttaa.

Raiku (Hämeentie 1)

Harvassa on kantakaupungissa lounaspaikat, joissa saa aidosti niin hyvää kotiruokaa et tekis mutsinikin kateelliseksi. Raiku on ehdottomasti yksi niistä. Kyl taas veti naamarin kirkkaalle messingille, ku lappo lihapullia ja muusia ruokatorvesta ineen. Eikä pahemmin mukissut kettutyttökään, ku pupelsi punajuuri-juustosalaattiaan. Itse asiassa neitokainen hehkutti annostaan sen verran muikein sanankääntein ja ilmein, et sorruin sitä itsekin maistamaan. He-le-ve-tin hyvää oli sekin, pakko myöntää!

Daamin lounassalaatti (punajuurta, fetaa, sinihomejuustoa yms.)

En löydä edes kovalla pähkimisellä muuta negaa nillitettävää Raikun setistä, ku et mölä ja piimä olis hyvä saada pelkän vodan rinnalle juomapöytään. Muuten mennään ihan päräyttävän posilla linjalla kaikkien perusfundamenttien suhteen, ku mestan sijainti on objektiivisesti tsiigattuna täydellinen, tila viihtyisä, posse rennon oloista, palvelu aitoa ja mutkatonta, buffasafka messevää ja annokseen kuuluva kahvi laadukasta. Koko roska noin yhdeksän egen hintaan ja pirun hyvä mieli kaupanpäällisiksi eli annettakoon Raikulle herrasmiehistelijän ylin papukaijamerkki: täydet kymmenen silinterihattua!

Vallilan bokraushenkinen nepalilainen: Danphe

14 Maa

Vaik Mäkelänkadun nepalilaisen ravintolan, Danphen etusivu on tollasta googletranslate-moskaa, niin uskaltauduttiin sinne Jammu-sedän kanssa sinne hiljattain arkilounaalle:

”Danphe Ravintola on Helsingin hienoimpia Nepali Ravintola hyvän illallisen ja lounaan ruokia. Lisäksi olemme täysin varustettu baari, kahvila, biljardi paikka, Kohtaamispaikan ja ystävällinen Hangout paikka. Meillä on riittävästi tilaa runsaasti vieraita. Meidän esikunnat ovat hyvin ystävällisiä ja kokenut. Ymmärrämme odotuksesi ja olemme erittäin innokkaita palvelemaan sinua.”

Oltiin just käyty nekkaamassa Tarmon salilla ja suihkunraikkaat atleettikroppamme huusivat palauttavaa lounassettiä. Niin sit dallattiin tien toisella puolella olevaan, entisen nyrkkeilypubin tiloihin perustettuun Danpheen. Ja mikä siellä oli bugilistien tankatessa, kun seinillä komeili vanhojen hyvien aikojen muistoksi upeita nyrkkeilyjulisteita. Kivaa vaihtelua kaikkien muiden stadilaisten nepalimestojen rinnalle, joissa on seinillä aina niit iänikuisia Himalaja-panoraamoja. Vaik kyllähän nekin öögaa miellyttävät, ei siin mitään.

Nepalilaisen ravintolan epäkonventionaalinen sisutustaulu!

Tost sisustuksen persoonallisesta tatsista huolimatta mentiin kyl muuten aika nepalikloonisapluunalla, eli safkat näyttivät ja maistuivat aivan samalta kuin kaikissa muissakin kaupunkimme kyseisen keittiön tarjokkaissa. Peltilautaselta siis vedettiin riisiä sekä täyteläistä ja rasvaista kanamössöä. Ton ylkeen sit räävittiin papumössöä, miniatyyrisalaattia ja naanleipää. Kyseinen käntty oli kyl keskivertoa näyttävämmän näköinen, majavanhäntämäinen räiskäle, jonka makupuolikin oli kiitettävää osastoa. Eniten olisin kaivannut lisämakua kana-annokseeni, kun siitä puuttui kokonaan se tulisuus, josta listalla jopa erikseen ihan varoitettiin…

Danphen skidisti mauton lounaskana

Danphe oli rauhallinen kiireisimpääkin lounasaikaan, eli platsit löyty helposti berberin alle ja palvelu skulas ystävällisesti sekä ripeästi. Voi siis suositella sen puoleen kaikille, kuhan muistaa ettei luvassa ole poikkeavasta sisutuksesta huolimatta mitään normisettiä kummempaa.

Lounaalla (= jonottamassa) Virgin Oilissa

4 Maa

Poikettiinpa männäviikolla J:n kanssa murkinoimaan lounastushengessä ytimen italohenkiseen multikompleksiin eli Virgin Oiliin. Tosta ei sijainti enää Stadin keskustassa parane, eli tonne on pelottavan helppo poiketa. Rysä toimii ilmeisesti myös turistien osalta varsin tehokkaasti, sillä sen verran junantuoman näköistä populaa kanssamme siellä lounasta jonotti.

Virgin Oil Co:n ytimekäs sijainti (Mannerheimintie 5)

Jonottaminen oli muutenkin päivän teema tossa S-ryhmän syöttölässä, jonka pizzat ovat mielestäni ihan kelpo kamaa ja onpa tuo myös ihan jees rokkiklubikin. Nyt ekaa kertaa stedaamani lounas ei kyl yllä lähellekään pizzojen tasoa. 11 egen hintaan vois kuvitella saavansa jo jotain spessua, mut niin bulkilla mentiin ettei pahemmasta väliä… Jonossa pojottamisen voi viel antaa anteeks, mut tollasta mautonta ja kulahtanutta lounasbuffaa ei oikein pysty mukisematta nielemään. Ei ainakaan sysipaskan hinta-laatu-suhteen osalta!

Koska meillä oli kerrankin aikaa lounastaa kunnolla, niin aloitimme pitkän kaavan settimme salaattipöydän antimilla. Pelkkää vihreetä pupunruokaa oli kaukaloihin lastattu, eli mitään salaattiannosta ei tos ollu saumaa lautaselle bygata. Caesar-kastikkeessa uitettu ja parmesaanilla kruunattu systeemi kuitenki oli ihan jees ja kylkeen mutustettu höttöleipä jätti alkusetin hikisesti viel plussan puolelle.

Seuraavaks sit jonotettiin sienikeittoa, jonka maukas tuoksu fuulas aika vahvasti olettamaan jotain maukasta. No, toi laiha liemi ei maistunut oikein miltään, mut tulipahan vedettyä sit keittoaki, ku siit kerran oli maksanu. Siit ujo posi, et esimerkiks juuri tyhjentyneet keittolautasemme blokattiin pirun ripeästi vauhdikkaan salihenkilökunnan toimesta. Eli serviisi toimi tolla puolella rivakasti, vaik sisäänpääsy kassakoneen kautta tökkikin armottomasti.

Tos vaiheessa oli viel sen verran nälkää havaittavissa kehossa, et ei auttanu ku mennä taas jonon jatkoksi louhimaan pääruokapakkien antimia lautaselle. Sen olis kyl voinu jättää kokonaan tekemättä, sillä nyt tuli roudattua pöytään harvinaisen ylikeitettyä tomaattipastamössöä sekä pihviveistä kaverikseen huutanutta, ylikuivaa kalkkunapaistia vetisellä sinappikastikkeella. Ja jotain kolmattakin systeemiä oli tarjolla, mut snadien haukkupalojen perusteella sen sisältö jäi meille molemmille täydeks mysteeriks. Meinas jopa skidi mielipaha yllättää tos vaiheessa, mut pienellä psyykkauksessa pysy äijien kasetit kasassa. Pakko kuitenkin terapiahengessä todeta, et toi kokonaisuus oli just niin mautonta, kuin vaan ammattikokki kovalla yrittämällä saa aikaiseksi. Varmaan oli noudatettu samaa S-ryhmän salaista maustamisreseptiä, joka on käytössä esimerkiksi ABC-asemien ”ravintoloissa” tai saman ketjun säälittävässä Bravuria-pastamestassa.

Ei vaan mee herrasmiehistelijän buliin kupoliin, miks posse tuollaista ylihintaista shaibaa suostuu skruudaamaan!? Ite en tonne lounasbuffaan enää ihan helposti ainakaan omalla massilla mene työpäivän kohokohtaani pilaamaan. Pizzan voisin siel kyl jossain välissä käydä bissen kera haukkaamassa ja samalla tsekkaamassa, vieläkö se osasto on Virginissä hallussa. Ja miksei keikallekin voisi poiketa jo pelkästään ton yyberhyvän sijainnin vuoksi. Pysykää siis pizza-arvostelun suhteen kuulolla eli ihmiskokeet jatkuvat!

Aamukahvilla Café Cardemummassa

15 Hel

Niinä aamuina, kun ei pidä sännätä duuniin valtaväestön vanavedessä, vaan voi starttailla päivää hieman maltillisemmin, on allekirjoittaneella tapana laahustaa Kaarlenkadun Cardemumma-kahvilaan. Tuolla on nasta starttailla arkea hyvän kahvin ja aamupatongin merkeissä ja samalla bongailla kiireistä rahvasta fönkkarista. Kahvi+patonki -setti bungaa ennen kybää viis egee, eli mistään kalliista yläluokan elostelusta ei siis ole kyse.

Laiskan aamun starttipaketti

Café Cardemumma on tasan vuoden vanha tulokas stadin/Kallion kahvilaskenessä, mut hyvin on mesta löytänyt asiakaskuntaa. Snadissa mestassa tsittailee aina aamuisin niin lähikulmien raksaäijiä kuin Kallion luovemman ja gruuvimman hipsteripopulaation edustajia. Eikä suosion nousun esteenä ole ainakaan ollut paikan päällä pyöräytetty maistuva tarjonta. Tuo houkutteleva kattaus muodostuu herkullisten patonkien lisäksi kaiken sorttimentin tuoreesta baakkelsista keittoihin sekä maukkaisiin ja tuoreisiin salaatteihin (voitti City-lehden paras lounassalaatti stadissa -äänestyksen 2011!). Lisäks bongasin yks aamu, et uutena ilmiönä listoille oli pompanneet päivän pasta ja munakas. Noi uutuussetit on viel stedaamatta, mut niistä jo moneen kertaan mainituista patongeista voin pitkällä kokemuksella suositella messevällä perunasalaatilla ja pirtsakalla punasipulilla ryyditettyä paahtopaistiversiota sekä kanaa sisältävää täytepatonkia. Kaikist löytyy viel omat versionsa sekä kokojyvänä et pullavamppana vehnäleipäisenä.

Tänään tuli seuralaisen yllyttämänä tyypattua viel paikan tuore laskiaspulla ja sekin oli tiukasti linjassa muiden laadukkaiden tuotteiden kanssa. Tälle paikalle ja laiskoille aamunavauksille siis vahva ja varaukseton herrasmiehen suositus!

P.S. Paikalla on lauantaisin tarjolla törkeän hyvä ja maukas brunssi, josta skrivaan joskus hieman tarkemmin…

Mare Chiaro Secondo – Kallion uniikki klassikkomesta

22 Tam

Yks legendaarisimmista safkapaikoista herrasmiehen hoodeilla on Hämeentiellä Neljännen ja Viidennen linjan välissä pitkään smyygannut Mare Chiaro Secondo. Toi pizzaan ja pastaan erikoistunut rafla on yyberuniikki ilmiö stadin raflakentässä ja todella visiitin arvoinen paikka, jos yleissivistyksessä on aukko ton kohdalla.

Missä muulla käännytetään ovella, jos ei oo tehnyt puhelimella ennakkoon pöytävarausta SEKÄ tilausta? Missä muualla kehäteiden sisäpuolella soi taustalla Kari Tapio ja pöydisssä on mummohenkiset punaruutuliinat? Missä on terveystarkastajienkin hampaisiin joutunut yleishygienia, mut silti tupa aina täynnä ku se kuuluisa turusen tussari? Missä muualla safka on huippuluokkaa ja maksaa silti suunnilleen femman per annos? Mikä muu mesta säilyttää suosionsa vuodesta toiseen, ilman markkinointia tai edes ilman omia nettisivuja? J mikä muu syöttölä enää juoksuttaa korttiasiakkaat lähimmälle automaatille?

Käytiin frendin kaa Mare Chiarossa yks iltapäivä lounaalla ja taas veti ukon hiljaiseksi. Mahdoton ymmärtää, kuinka voi vitosella saada niin mahtavan lasagne-annoksen, et syödessä meinas melkein tippa tulla ison miehen silmään?!? Annokseni oli niin törkeän mehevä sekä hyvällä tavalla kotitekoisen oloinen ja täydellisen kokoinen, et olisin mielellläni pulittanut siitä reilusti yli tuplahinnan. Mut vitosen se makso ja sisälsi viel hyvän jötkäleen uunituoretta patonkia sekä alkusalaatin. Käsittämätöntä meininkiä, jonka mahdollistaa vaan omistaja-Ollin rakkaus lajiin ja elämäntapa, jossa hyvän pöperön tarjoaminen ajaa bisneksen ja voitonmaksimoinnin ohi.

Lasagne-annos á la Mare Chiaro

Kiitos siis taas kerran mahtavasta lounaasta ja jatkakaa tismalleen samaan malliin!

Café Pirittan keittolounas

26 Lok

Aina välillä on herrasmiehellä aikaa tsittailla lounaalla hieman pidempään ja samalla sortua epäluterilaiseen nautiskeluun & laiskotteluun. Kotikulmien parhaat puitteet tuollaiselle pitkälle lounaalle tarjoaa hulppealla merinäköalalla ja maittavalla keittolounaalla varustettu Tokoinrannan Café Piritta.

Piritta (@ Tokoinranta)

Pirittassa on ihmislapsen hyvä imuroida maistuvaa keittoa naamaan kaikessa rauhassa ja raittiista meri-ilmasta nauttien. Mestan terde on yks hoodien parhaista ja snadisti korkeampi hintataso takaa sen, et siellä ei Tokoinrannan juoppoporukat pyöri jaloissa. Pääasiassa ainakin lounasaikaan mestan kansoittavat tuoreet mamat lastenvaunuineen ja Hakaniemen & Siltasaaren tyylikkäät ikärouvat, jotka siemailevat valkkaria tai cappucinoaan eläkepäivien suomassa rauhassa.

Pirittan puitteet inessiivissä

Usein tuossa daamivetoisessa seurassa lymyilee läppärinsä (ilmainen wlan!) kanssa myös herrasmies nauttien isoa keittolautasta ja sen mukana tulevaa herkullista salaattia. Joka päivä Piritta tarjoaa pari keittovaihtoehtoa, ja aina on löytynyt maittava kulho klyyvarin alle tosta suppeasta mut laadukkaasta valikoimasta. Viime viikolla lusikoin savuporokeiton ja meksikolaisen chorizo-keiton suu messingillä. Tohon keittosettiin (8,50 €) kuuluu oheen salaatin, makuveden ja leivän lisäksi viel kahvikupponen eli kattaus on kondiksessa ja sinänsä skidisti tyyriillä keittolounaalla saa myös vastinetta masseilleen.

Cafe Piritta

Iso posipojo mestalle siistin sisutuksen, wlanin, rauhallisuuden, huippunäköalan ja hyvän serviisin lisäksi vielä siit, et aukioloajat ovat erittäin asiakasystävälliset. Koskaan ei ole käynyt niin, et olis joutunu dörtsiltä veke pakittaa, sillä rafla on auki päivittäin ysistä eteenpäin (su-ti 9-22 ja ke-la 9-24). Välillä on tullut viikonloppuisin aikaisen aamukävelyn yhteydessä poikettua pullakahville ja siihenkin on ollu aina dörtsit levällään sekä valikoima, maut ja puitteet kondiksessa.

%d bloggers like this: