Tag Archives: Mila Kunis

DVD: Book of Eli (2010)

16 Jou

Pakko skidisti avautua, ku tuli tsekattua diiviidiiltä Denzel Washingtonin uudehko pätkä nimeltä Book of Eli. Meni Hughesin veljesten ohjaama pätkä leffateatteripuolella ohi, mut hyvä et nyt tarttu handuun alakerran Makuunista. Sen verran harmaita aivosoluja raflaava veto toi oli, et viel viikonkin päästä pari kelaa rullaa kupolissa.

Denzel tappaa ja rukoilee

Elokuva kertoo post-apokalyptisen maailman harvoista eloonjääneistä ihmisistä, jotka rotan lailla kamppailevat olemassaolostaan ja perustarpeiden tyydyttämisestä. Jälleen kerran siis sellainen leffa, jossa ydinsota on pyyhkäissyt suurimman osan populaatiosta sinne kuuluisaan huitsin nevadaan ja loput sit elelee jossain kivikautisissa oloissa kuin kanit koloissaan. Vesi loppu, bensa loppu, safka vähissä ja ihmishenki ei puolenkaan puupennin arvoinen, you know.

Täs kuvatuksessa on aika paljon Mad Maxia asetelman, lavastuksen ja puvustuksen osalta. Samalla mitalla on kattilaan kipattu myös lännenleffoista tuttuja elementtejä kapakkatappeluineen ja kylän raitilla käytävine ammuskeluineen. Lisäksi ujoja muistumia Viggo Mortensenin uudehkosta The Road -leffasta paukku tajuntaan… Ton kaiken sekotuksen päälle on sit kasattu skidisti maailmanparannusmeizinkiä kulutushysterian kritisoinnilla ja koko komeus on viel kuorrutettu vahvalla jeesustelulla. Aika spektaakkelihybridi siis kyseessä.

Vaik leffan aikana annetaan ymmärtää, et uskonnolliset höpöhöpöt olis ison jytkyn aiheuttanut ja kaiken pahan alku, niin jossain vaiheessa tuon kritiikin vene päätyykin lipumaan aika ummehtuneissa kristillisissä hallelujaa-vesissä. Pääjuoni koko filkassa on se, et Denzel raahustaa läpi autiomaaksi pommitettua jenkkilää ja roudaa messissään pyhää kirjaa. Pahikset sit koettaa opuksen häneltä napata, mut Denzelin machete silpoo armotta raajat moisilta roistoilta ja verilöylyt viimeistellää pumppuhaulikolla.

Pääpahaa esittää takuuvarman virtuoosimaisesti Gary Oldman, ja leffan daamina hunajainen Mila Kunis tuo omat sävärinsä synkkäsävyiseen rainaan. Roolitukset on siis kohillaan ja on siellä seassa vissiin myös pari musapuolen kuuluisuutta Tom Waitsin ja RHCP:n bassotaitelija Flean muodossa.

En vieläkään osaa sanoa oliko kyseessä hieno futuristinen road movie vai paska uskonnollinen huttu. Sen verran loppua kohden kasvanut messiasmeininki ja etenkin Denzelin armottoman tappajan ja silti kristillisen mukahyviksen epäloogisuus tökki. Kandee kuitenkin tsekata, sillä ihan hienoja elementtejä tos kuitenkin oli – kaikki paitsi puuduttavan yksoikoinen kässäri aika vimpan päälle duunattu!

Mainokset

Black Swan – ilo miehen silmälle

10 Huh

Ennätin viimein tsiigaamaan Black Swan -leffan. Ihmeen kauan kesti, et herrasmies sai hilattua ahterinsa leffateatteriin. Olihan tuota katsomiskokemusta motivoimassa sellaiset naispääosakaunottaret, et oksat pois suutarin joulukuusesta. Luulis et Natalie Portmanin ja Mila Kunisin voimalla olis herrasmies rynninyt jo balettifilkan ensi-iltaan, mut taitaa ikä tehdä tehtäväänsä tälläkin saralla… No, parempi myöhään ja blaa blaa blaa.

Black Swan

Black Swan tarjos onneksi muutakin, kuin tuota jumalaista naiskauneutta. Kyseessä oli periaatteessa aika perinteinen psykologinen jännäri, joka sijoittui balettimaailmaan. Tuo tavallisuudesta poikkeava konteksti tarjosi erittäin hienot puitteet psyyken horjumiselle ja traumaattiselle aiti-tytär -suhteelle. Visuaalinen puoli olikin hienosti kuvatussa ja lavastetussa leffassa hyvin hanskassa ja allekirjoittaneen öögat saivat esteettistä nautintoa koko rahan edestä.

Kaunis ja herkkä Natalie Portman todellakin ansaitsi Oscarinsa tästä duunistaan. Bööna kuvasi ilmeillään sekä kehonkielellään tähtiballerinan tuskaista luhistumista niin uskottavasti, et kylmät väreet meni pitkin kroppaa. Mahtava ja äärimmäisen kuumottava mimmi.

Suurin leffaan liittyvä kiitos on annettava laajemminkin tuosta roolituksesta. Jo aikaisemmin mainitut megafriidut olivat aivan täydellisiä valintoja rooleihinsa ja samalla linjalla meni kastaus kautta linjan. Jokainen leffassa vähänkään merkittävässä roolissa ollut starba oli täydellinen poiminta! Oli mahtava nähdä nuoruusvuosien märkien unien kohde, Winona Ryder syrjäytetyn ykköstanssijan roolissa. Lisäpojot vielä siitä, et tuo meikkien näpistyksestä aikoinaan narahtanut hollywooddiiva oli laitettu leffassa pienen meikkivarkauden kohteeksi. Nice touch!

Mila Kunis (nam!)

Heikon lenkki leffassa oli sit kässäri. Mitään uutta tai kovinkaan yllättävä se ei tarjonnut. Hyvää siinä oli kuitenkin monikerroksellisuus ja etenkin se, ettei sorruttu pahemmin selittelemään tai alleviivaamaan. Stoori jättää mukavasti asiat pyörimään päähän ja antaa siten jokaisen katsojan itse luoda omat tulkintansa tapahtumista ja etenkin leffan lopusta. Eli plussalla jäätiin käsikirjoituksenkin puolesta. Odotukset olivat vaan niin kovat, et skidi pettymys hiipi rotsiin, vaik erittäin hyvästä laatuleffasta olikin kyse.

Käykää tsekkaamassa ja päättäkää itse…

%d bloggers like this: