Tag Archives: olut

Hasta la vista, babes!

14 Lok
Will be back sooner or later... Propably later! :)

Will be back sooner or later… Probably later! 🙂

Luomuleevi – kaukana herrasmiehen mukavuuslaueelta

24 Hei

Nyt oli ulkoiset puitteet enemmän ku kohillaan viritellessäni mikroskooppista sekä semispontaania bissepruuvia pydeen. Texas-Pete piti savustuspöntön pöhisemässä, iso-arska skriinas täydeltä laidalta, puutarhakukat kukki, rakasta possea pörräs ympärillä, bastu oli tulilla ja lomafiilis pöhisi niin kropassa kuin pienessä mielessä…

Luomu-Leevi (4,5%)

Luomu-Leevi (4,5%)

Tollasella maindsetillä sekä noissa fasiliteeteissa olis luullu laatuhiivan maistuvan, mut vi**t. Vaik ennakko-odotukset olivat totaalisen kohillaan, ku korkkasin long neck -flindaan pakatun Luomuleevi-olusen niin pettymyshän siin iski puseroon. Ei auttanut edes se, et lahtelaislähtöisellä Teerenpeli-panimolla on oma vakaa paikkansa sydämessäni tai se, et kyseinen bruuveri on moneen kertaan osoittanut kelvollisuutensa omien bisseviritystensä kehittelyssä. Nyt karahti kirves kiveen niin, et kipinät vaan sinkoilivat.

Tyly tosiasia on, et toi luomuolut oli aivan liian humaloitu allekirjoittaneen tissiposkista bissemakua vasten peilaten. Kitkerä ja katkera liemi ei meinannut lainkaan virkistää porotuksen kuivattamaa kurkkua, eikä se kompannut savustetun possunkaan kanssa millään tavalla. Puraisuahan tossa ohrapirtelössä oli tarjolla heti kärkeen ihan kylliksi, mut jotenkin ihan väärän sorttista oli sekin meitsin makuun. Leevin makupaletti oli kaiken lisäksi varsin kapoinen ja kitalakikokemuksena lyhyt sekä tympeä. Ei siis meitsin teekuponen alkuunkaan. Hyvä jos joku muu diggaa! 🙂

Elmon burgeri ja laiskottelun jalo taito

5 Hei

Pantiin fotarikaverin kanssa elämä risaiseksi ja livahdettiin kesken duunipäivän Kampin Elmo-sporttibaarin (Salomonkatu 17) screenien ääreen tsiigaamaan tennistä. Ja kun pensselit oli lykätty näyttävästi santaan niin päätimme juhlistaa äijämäistä hedonismihetkeämme hyvällä saksalaisella oluella ja amerikan lahjalla kulinaristiselle maailmalle eli purilaisella. Niinpä eteen ilmestyi alta aikayksikön iso stobe Franziskanerin sameata vehnäolutta ja mahaa kurisuttavan näköinen burgermenu. Siinä särpiessämme ekoja huikkia päädyimme tilaamaan kyypparin suosittelemat Elmo-hampurilaisannokset (15€).

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Elmo Burger (kuva: fotojarmo)

Mestan nimikkopurilainen osoittautui varsin messeväksi valinnaksi, eikä vähiten sämpylän välissä möllöttäneen, Agnus-härän jauhelihasta väsätyn pihvin ansiosta. Agnus-jauheliha on lajissaa aivan omassa primusluokassaan täyteläisen ja lihaisan makunsa ansiosta ja niinpä se on mitä parhainta raaka-ainetta burgerin pihviksi. Ja hyvin oli Elmon köökkiosasto ton pihvin kanssa onnistunut, sillä se todellakin kruunasi lintsaushenkisen hampparinautintosessiomme.

Hyvä oli satsi muutenkin. Vohveliperunat komppasivat hyvin hampurilaista ja olivat hyvää vaihtelua ainaisille ranuille, vaikka olivatkin skidisti liian aikaisin nykäisty ylös rasvakeittimen kidasta… Erikoismaininta pakko pudottaa pihviä ja sämpylää mehevöittäneestä chilimajoneesista, mikä oli varsin messevää möhnää ja muutenkin cheddarin, jauhelihan ja majon pyhä kolminaisuus oli varsin kohillaan. Ja kun annoskokokin oli aitoa jenkkistailia niin kyl oli tovin kuluttua magat aika tukossa ja hymyt ukkojen huulilla. Siihen ku riipas viel päälle toisen börstan tuota germaanista janojuomaa niin tiespä taas tykittäneensä täyden setin sisuksiinsa. Hyvää oli safkat, hiivat taivaallisia ja kun tennismatsikin oli varsin viihdyttävä niin jäi tuosta semilaittomasta reissusta varsin nasta fiilis puseroon. Täytynee sluibailla Elmo Sports & Grilliin ottaa ujoo leediä viel uudestaankin tän kesän aikana…

Cantina Westin Chiliviikot – potkii kuin sata muulia!

4 Kes

Taas oli painavaa aihetta suunnata stiflat Kasarmikadun Cantina Westiin. Tuo klassikkosyöttölä nimittäin lanseeras Chiliviikkojen (15.5.-20.6.) kunniaksi uuden ruokalistan, jota teki mieli hieman käydä stedailemassa. Wing maniksi nappasin pikkubroidin, joka myös on tulisemman pöperön ystävä.

Cantina_chiliviikotStarttailtiin pitkä ja kostea illallisemme Margaritoilla ja Sol-olusilla, sillä ulkona helottava helle sai kielen napsaamaan ja janotuksen tunteen tappiin. Siinä herkkujuomia särpiessä oli sit hyvä smyygailla spessumenun tarjontaa. Vaikeaksihan se valintojen osalta meni, kun ahneus iski puseroon ja ehne mieli halaji jokaista sortimenttia maistelemaan…

Lopulta päädyimme tilailemaan äyriäispainotteiset alkupalat, kun itse valkkasin Piri-Piri-katkarapuannoksen ja brother poimi listalta inkiväärillä sekä tillillä säväytettyjä tiikerirapuja. Hyvin tuli valittua, sillä oma settini pelitti just niin hyvin kuin osasin odottaakin. Valurautapannulle kasattu katkarapusatsi maistui passelin tuliselle ja samalla siinä oli törkyhyvä grillikarsinokeeniaromi. Annoksen kanssa tuli maalaisleipää, jonka revityillä biiteillä oli nasta imuttaa nassuun viimeinenkin pannun pinnalla helmeillyt rasvatippa. Avot.

Piri-piri

Piri-piri

Pääruoaksi tilasin pehmoisen vehnätortillan, jonka sisälle oli lastattu aimoannos riivittyä biiffiä ja päälle kipattu megasatsi maistuvaa juustomäskiä. Kyljessä oli sit vielä iso rypäs raikasta salaattia antamaan keveyttä ja raikkautta varsin raskaaseen ja äijämäiseen setitykseen. Taas veti naaman hangonkeksimäiseen hymyyn, eikä pöydän toisella puolellakaan murjotettu. Siellä vedettiin tuulensuojaan Habanero-burgeria, jonka lisukkeena olleet bataatti-ranskalaiset saivat erityiskiitosta.

Pulled Beef Tortilla

Pulled Beef Tortilla

Loppun ku tykitettiin viel pötsiin runsaan kokoinen suklaamuffini-jälkkäri, jossa oli koon lisäksi myös runsaasti makua, niin kyllä taas velipoikien kelpa! Chiliviikot jatkuvat vielä pari viikkoa, joten joka iikka ehtii vielä hyvin herkuttelemaan. Suosittelen tulisesti!

Suklainen chilijälkkäri

Suklainen chilijälkkäri

P.S. Kandee pyytää safkojen messiin tyrkytettävä habanerosoossi erillisessä astiassa. Sitä sit suosittelen maistamaan maltillisen mikroskooppisena ripauksena ennen safkan sekaan sotkemista, ettei kajahda kitalaki ihan juntturaan. On näet varsin stydiä kamitsua!

Gastone – illallinen Berlusconin seurassa

23 touko

Kulinaristipiirit hössötävät näinä aikoina parsan kaikkivoipaisuudesta autuudesta. Ite en pahemmin tost yliarvostetusta rehusta piittaa, mut pakko on silti todeta, et Gastonessa sekin maistui muikealta. Gastoneen ehtii yleensä enemmän lounas- kuin illallismeiningeissä, mut nyt oli kerrankin aikaa tsittailla siellä illan hämärtyessä ja skruudailla pitkän kaavan mukaan. Alkupalana oli parsa-annos, joka taitaa olla parasta, mitä olen tolla saralla suuhuni stikannut.

Birra Gastone from Rome

Birra Gastone from Rome

Koko setti alkoi kuitenkin virkistävällä bissetuttavuudella, joka oli roudattu Roomasta asti suomalaisten simasuiden maisteltavaksi. Vaik en pahemmin arvosta Italiaa bissemaana niin pakko myöntää, et jeevelin hyvää oli tuo pienpanimon suodattamoton luomuhiiva. Kandee poiketa mestoille ihan jo ton börstan takia…

Alkupalaksi pöytää tosiaan roudattiin herkullinen parsahässäkkä, jossa tuota sesonkiherkkua komppasivat paahdetut pistaasit ja Ricotta-juusto. Komea kolmen elementin kombinaatio, joka oli enemmän kuin osiensa summa. That was my kind of trilogy!

Pääruoaksi vedettiin keittiön suosittelemat luomuhärän sisäfilepihvit. Aivan törkeän laadukasta lihaa oli tarjolla, ja kun se oli osattu vielä grillata just passeliksi (medium miikka!) niin hitto vie, et veti suun joker-maiseen, levennettyyn smailiin. Harvoin saa noin maukasta ja mehevää pihviä suuhunsa haarukoida. Ja miehekkäät lihaköntit huuhdeltiin kurkusta alas henkilökunnan suositteleman punkun kera, joka teki tuosta annoksesta suorastaan ikimuistoisen makukokemuksen.

Lopuks koko komeus kruunattiin sit Créme Caramelin avulla. Toi jäi tosin valitettavasti jotenkin laimeaksi kokemukseksi, jossa överi sokerisuus peitti alleen kaikki muut vivahteet. Eikä skidisti ylilöllö koostumuskaan ollut ihan sitä, mitä muun setityksen perusteella olisin odottanut. Mut toi oli vaan skidi kauneusvirhe, sillä ateriakokonaisuus oli huikea, ja koko show päättyi iloisesti raikkaaseen limoncello-ryyppyyn. Ulos Korkeavuorenkadulle käveli onnellinen ja täydellisesti ravittu mies.

Gastone_BerlusconiAi missä se Berlusconi sit luuras. Käy tsekkaamassa! Siellä se vanha limanuljaska lymyilee ihan näkyvillä, kun vaan osaa katsoa… 🙂

Amsterdam – synnin ja chillauksen mekka

3 Huh

Tuskin löytyy toista mestaa tältä Tellukselta, jossa ns. virallisen tahon puolesta synneiksi julistetut asiat ovat niin arkisia ja luontevia kuin Amsterdam. Siellähän punaisten lyhtyjen alueella huorin tekeminen on helpompaa kuin bissen tilaaminen Kalliossa ja huumeita saa kahviloista samaan tapaan kuin Suomessa torikahvilasta munkkipossua.

Toi tykkirela ja yyberliberaali asenne elämään tekee kaupungista ihan kuninkaallisen lomamestan. Jos tossa cityssä ei onnistu unohtamaan nielemäänsä rautakankea ja luterilaista itku pitkästä ilosta -mentaliteettiaan niin sit kandee alkaa kaivaa omaa kuoppaansa isolla kauhalla. Omassa rankingissa toi on ihan parhaita kaupunkilomapaikkoja Barcelonan, Hong Kongin, New Yorkin, Bangkokin ja Köpiksen rinnalla. Stadia unohtamatta!

IMAG1072-1

Pörrättiin parin rakkaan frendin kanssa viis päivä Damissa just viime viikolla ja voe fiddu, et teki gutaa niin pollalle ku kropalle. Vaik ei lähtiskään möyhyhommiin tahi slumppais toosaa katubordelleista niin silti tuolla on ihmisen hyvä olla. Amsterdam on niin täynnä huikeeta kulttuuria, kivijalkakapakoita, hyvää safkaa, relaa pössistä ja silmiähivelevää arkkitehtuuria, et vastaavaan harva kylä pystyy.

Meidän reissu muodostui live-jazzin metsästyksen, kapakoissa lämmittelyn, upeiden illallisten ja lungin lompsimisen kombinaatioksi. Tosta kombosta jäivät päällimmäisenä mieleen Magna Plaza -kauppakeskuksen alakerrassa nähty Rembrandt-näyttely, hyvät & stydit (belge)bisset, auringonpaiste, coffee shoppien makeanimelä tuoksu, ikkunoissa keikistelleet itähoratsut, kauniit kanavat ja vinossa töröttäneet asuintalot.

IMAG1041-1

Pakko myös nostaa erikseen framille Sumo-sushi, jossa vedin elämäni parhaan sushibuffan. Kyseessä ei ollutkaan mikään väsynyt seisova pöytä vaan susheja tuotiin pöytään sitä mukaan, ku sai edelliset mätöt vedettyä huiviin ja uudet laajalta listalta valittua. Näin ei synny hukkaa ja setitys pysyy tuoreena! Helmi konsepti, jonka toivoisi ländäävän Suomeenkin joskus lähiaikoina. Eikä voi moittiakaan Hollannin entisestä alusmaasta, Indonesiasta, peräisin olevaa Rijstaffel-tarjontaa. Tota kansallisherkkua eli riisiä ja lihaa kymmenellä eri tavalla on tarjolla lähes joka toisessa korttelissa, eikä Damissa voi käydä maistelematta tollasta mättöä…

IMAG1047

Lisäksi pakko hehkuttaa Amsterdamin kompaktiutta. Kaikki parhaat ja oleelliset mestat (kansallismuseo, rautatieasema, Heinekenin panimo, kanavat, katumarkkinat, kävelykadut, baarit, coffee shopit ja kauppakeskukset) olivat näppärästi otettavissa haltuun dallaamalla. Ja mikä tos paikassa onkaan dallatessa, kun jokaisen kulman takana on jotain kaunista tsiigattavaa, ja jos iskee galsa tai väsy niin aina löytyy kliffakivijalkabaari, jossa voi huilia ja vaik vetää space cakea naamaan, jos siltä tuntuu. Musta ei tuntunut siltä, mut en mä tuomitse. Huume se on brenkkukin siinä missä noi Damin keksit ja baakelsit. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Weeruskan messevät Pure Yankee -mätöt – toimii ku nyrkki naamaan!

24 Maa

Suunnattiin pahamaineisen Jammu-sedän kanssa Weeruskaan perjantaiehtoona. Paikalle meidät oli houkutellut ton luottomestan lanseeraama jenkki-menu. Vempparyhmämme kun osaa arvostaa uppopaistettua settiä ja lihaisia mättöjä, joten eipä tota visiittiä tarttenu kauaa arpoa.

Ja voi veljet, et kannatti taas poiketa Linnanmäen kupeeseen appeelle, sillä loppuillasta tosta korttelikapakasta könys ulos kaksi varsin kylläistä herrasmiehistelijää. Samalla huomasin, etten edellisviikon Skiffer-ahmimisesta ollut mitään oppinut, sillä taas tuli vedettyä varsin lihalliset överit.

Aloitimme fiestamme tilaamalla littiin starterplätterin, jossa oli varsin texmex-henkinen meininki nachoineen ja salsoineen. Ton setin parasta antia olivat pirunmoisen maukkaat kanasiivet. Ton tason wingsejä harvoin tulee vastaan ja niinpä tuli kaluttua noi viimeiseen lihansäikeesen asti. Nam.

Weeruska_jenkkiviikot_platter2

Pääruoaksi vetelin naamariin riivityllä ja ylikypsällä possunlihalla täytetyn Pulled Pork -sämpylän. Kylkeen tuli tietenkin ranut ja säplärin sisällä oli sit kaikkee hyvää mättöö BBQ-kastikkeesta lähtien. Aivan majesteettisen mehevä ja messevä oli toikin amerikkalaishenkinen annos! Vaik alkupalasydeemi jo veti pötsin aika tukkoon, niin kyl toikin setti tuli kaavittua tuulensuojaan ihan vikaan muruseen asti. Tuli ihan mieleen parhaat safkasessiot viime syksyn NY-reissulta eli ei voi kyl pelkästään moittia.

Weeruska_jenkkiviikot_pulledpork

Mikäs siinä olikaan äijien skruudaillessa, ku safkat olivat kohillaan, palvelu pelas ja listalle ilmestyneet jenkkibisset valuivat raikkaina kitusiin. Koko hommasta jäi lopulta niin hyvä pössis pipon alle ja viba punttiin, et taitaa tonne eksyä vielä toistamiseen jenkkiherkkujen äärelle. Teemameininki jatkuu näet ens kuun ekaan päivään asti eli vielä ehtii. Suosittelen lämpimästi visiittiä muillekin!

%d bloggers like this: