Tag Archives: Peroni

Rodolfon laatulätty

11 Hei

Oli taas sellainen maanantai menossa, et kroppa huusi pizzaa koneeseen. Tuota maslowilaista kärkitarvetta lähdettiin sit oikein porukalla tyydyttämään Krunan puolelle. Siellähän on parikin kelpo pizzeriaa, joista valita. Nyt arpa osui Rodolfon voittajasektorille ja hyvä niin. Sen verran massiivinen makunautinto siellä näet odotti, et oli todellakin visiitin arvoinen setti.

Laiskana jantterina en paljoo jaksanu listaa tavailla, ku etusivulla suositeltiin kokin nimissä piparjuurismetana-paahtopaisti-suolakurkku-pizzaa. Kuulosti sen verran gurmeelta ja samalla myös sopivan äijämeiningiltä, et tavaaminen loppui tosiaan siihen. Ja eiku tilaus vetämään ja odotellessa sivistyneesti Peronia huuleen.

Ristorante Rodolfo (Kirkkokatu 5, Helsinki)

Lätty oli pöytään tullessaan todella houkuttelevan sekä passelin spessun näköinen ilmestys. Kaikin puolin tyylikkäästi duunattu läystäke, mikä entisestään nostatti ruokahalua. Eikä joutunut tuon ääressä pettymään vaan jokainen suuhun tungettu slaissi oli silkkaa euforiaa. En tiedä mitä italialainen karvakäsi tosta täytepuolesta sanois, mut pohja oli ainakin perfetton oikeaoppinen jopa saapasmaan tiukkojen standardien mukaan. Eli rapeaa ja ohutta pohjaa oli tarjolla ja kun päälle oli ladottu kauniisti ja sopivan reilulla kädellä sekä taiteellisella öögalla laatukamitsua niin eihän siinä enää mikään voikaan mennä pieleen.

Jos on siis toi perinteinen Kruununhaan kortteli-italialainen stedaamatta, niin käykääpä siellä vetämässö pizzat tahi pastat naamariin. Kelpo mesta siis kyseessä ja noita pikkupaikkoja on hyvä ketjujen seassa sponssailla, et eivät katoa kokonaan katukuvasta. Jokainen kaupunginosa tarttee vastaavaa meininkiä, sillä ei oo kenenkään etu, jos kulmilla on vaan S-ryhmän ketjumestoja…

Monte Etna

7 Kes

Oltiin lauantai-iltana parin vanhemman guben kanssa hörppimässä hiivaa Kurvin William K:ssa. Ja koska herrasmies ei ryystä tyhjään mahaan, tuli siinä ajankohtaiseksi pieni hiilaritankkaus. Nuo kulmat stadissa ovat maankuuluja kaikenkarvaisista juottoloistaan, mutta safkamestat ovatkin harvemmassa ellei joitain mamupizzerioita lasketa. Apuun tuli kuitenkin Kurvin uudehko ruokamesta, italialainen viritys nimeltä Monte Etna.

Ravintola Monte Etna (Hämeentie 31)

Kyseinen rafla tuli tutuksi viime talvena eräänä sunnuntaina, kun olimme siellä isolla laumalla skruudailemassa pyhäpäivän ratoksi. Silloinen pöperöni ei aiheuttanut yläfemmoja kokin kanssa, mut nyt annoin Monte Etnalle uuden tsäänssin. Niinpä ehdotin minipossellemme siirtymistä tien yli ja kapuamista rappuset toisessa kerroksessa sijaitsevaan italialaiseen.

Ovesta kun päästiin sisään niin äijät anto heti isoo posii mestan sisutuksesta ja viihtyisyydestä. En tiedä mitä äijät odotti, mut yllätys paisto kyl naamoista. Skidisti kuitenkin ihmeteltiin, ettei yhdessäkään pöydässä ollut ainuttakaan skruudaajaa?! Ei annettu sen hämätä, saatiinpahan sit ainakin vapaasti valita raflan paras pöytä. Painuimme siis isojen fönkkareiden ääreen ja siinä olikin nasta tsittailla ja tsiigailla alapuolisen kadun vilinää. Oli kliffaa olla edes kerran elämässään hetken muiden yläpuolella. Eli pokaa virtas kadulla, mut ineen ei kyl mitään imua ollut…

Plussaa tuli myös hyvästä palvelusta. Sirpsakan oloinen ja ystävällinen friidu hoiti hommansa niin hyvin, ettei mistään kyllä pääse dissaamaan. Jopa ulkonäkö oli kohillaan eli siitä täydet pojot Monte Etnalle.

Miinusta taas joutuu jakamaan isommalla handulla itse pääasiasta eli safkasta. Koko köörimme kauho pastaa napaan (pizzoja ei listalla!) ja aika apeaksi meni rytmiryhmän toiminta. Kukaan ei osannut vääntää mitään oodia pöperöistä sillä sen verran aneemista settiä pöytäämme roudattiin. Mätössä ei ollut mitään rivosti pielessä, mutta minkäänlaista persoonallisuutta tahi spesiaalia ei noissa annoksissa ollut. Annokset näyttivät kyl ihan styleiltä (mm. ihan päheet lautaset), mut makupuoli oli sit liian tasapaksua jööttiä. Esimerkiksi omassa annoksesani ollut gorgonzola-juusto tais jäädä keittiön puolelle. 15 egen pasta-annokselta odottais selvästi enemmän ja jos suhteuttaa paikan hintatason kyseisen kulmakunnan yleiseen leveliin niin mestan hinta/laatu-suhde on kyl skidisti pielessä. Sen verran ruvelle sydeemi veti tiimimme fiilarit, että jälkkärit jäi tällä erää tilaamatta ja siksi niistä ei voi kommenttiakaan heittää.

Lisäksi vinkkaisin Monte Etnan pyörittäjille, et bissepuolelle kandeis hommata vähän leveyttä skaalaan. Jos italialainen peruslaager Peroni on raflan erikoisin vaihtoehto spessuinta bisseä kysyttäessä niin aika heikoilla ollaan, vaikka ei mitään olutravintolastatusta tavoiteltaiskaan. Vinkkupuoli tuntui olevan suppealla mutta mietityn olosella tarjonnalla paremmin hallussa, mikä kuitenkin lienee tärkeämpää. Mut silti…

On nastaa, et Sörkkaankin alkaa tulee tyylikkäämpiä safkapaikkoja, mut jos halutaan ettei raflat mene nurin parin vuoden sisään niin pitää kyllä panostaa laatuun. Ei siis riitä, että palkkaa salin puolelle pätevää porukkaa ja laittaa sisustuksen kohdilleen, sillä se kaikki on vaan pintaa ja vakioasiakkaita ei sillä vielä voiteta. Sponssaus- ja lähiruokamielessä aion Monte Etnaan poiketa jatkossakin, mutta jossain vaiheessa toivon jo saavani paalulleni vastinetta.

Seuraavaks ku noilla hoodeilla alkaa hiukoo niin käyn testaamassa Allotrian.

Pisteet: 6/10Â (yks pojo tarjoilijan söpöydestä)

%d bloggers like this: