Tag Archives: pizza

Skiffer Erottaja ja lihanhimon limiitit

20 Maa

Tuli lyötyä pää komeasti seinään, ku Jussi-Pussin kanssa käytiin äijäilemässä Erottajan Skifferissä. Toi jo ravintolaketjuksi (Tahko, Erottaja, Liuskaluoto ja Phuket!) paisunut pizzamesta on yks suosikeistani, ku puhutaan hyvästä lärpäkkeestä eli laadukkaiden raaka-aineiden, rapean pohjan ja maukkaan tomaattikastikkeen pyhästä kolminaisuudesta. Nyt ku ovat jannut saaneet Erottajalle auki uusimman virityksensä niin pakkohan sinne oli mennä testiajolle. Pari kuukautta myöhässä tosin, mut mikäs kiire tässä vapaaherralla valmiissa maailmassa…

Positiivisin mielin siis rynnittiin perjantai-iltana inessiiviin ja skidillä mäihällä saimmekin pöydän selvästi suositusta ja näppärän kompaktin kokoisesta mestasta. Suosion ja vähäisten asiakaspaikkojen yhtälö voi kyl olla aika hankala yhdistelmä asiakkaan kannalta, mut nyt onnistu ku pääs iskee lennosta vapaaseen penkkiin perseensä. (Hyvä et kaltaisemme nälkäiset vanhukset pääsivät heti tsittaa, ku muuten olis voinut mennä ryyppäämisen puolelle, jos olis joutunu kauan baaritiskillä stondailee…) Niinpä pizzanhimoisina karbaaseina ryhdyimmekin välittömästi tavaamaan yyberhouukuttelevaa ja sopivan ytimekästä liuskalistaa. Siinä sivussa hörpittiin tietty bisseä, mitä lienee turha edes sen kummemmin mainita.

Allekirjoittaneelle iski valinnassa vauhtisokeus, enkä snaijannu yhtään skagailla, vaik hinoitsemani Butcher-pizzan sisältöä kuvattiin menussa seuraavalla tavalla: Lihaa! Niinpä meni nälissäni ja armottomassa lihanhimossani ton 18 egen teurastajalätyn tilaamaan. Enpä osannut aavistaa mitä tuleman pitää, vaik näpsäkkä tarjoilijapimu kertoikin täytekavalkadin muodostuvan mm. lampaankareesta, kielileikkeleestä, paahdetusta porsaankyljestä sekä Emmental-juustosta.

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Skifferin Butcher-liuska (18 €)

Aikanaan kun toi lätty pöytään jysähti, niin kyl meinas herrasmiehistelijän leuka pudota rintaan. Armoton ja täysin ennennäkemätön pizza komeili edessäni, ja meinas mennä heti kättelyssä pala kurkkuun. Niin tolkuttomasti lihaa oli liuskalle lastattu, että vastaavaa näkeee lähinnä ruotsinlaivan buffassa, ku rekkakuskit rakentelevat megamättölautasiaan.

Ei siin auttanu muu, ku kaivaa sisäinen neandertalilainen framille ja ryhtyä lihansyöntiin. Aluksi toi skruudaaminen olikin jopa ihan hauskaa touhua, ja mehevät täytteet upposivat napaan kuin veitsi ihmiseen. Jossain vaiheessa tollanen puolimetriä pitkä ovaalilätty, jonka päällä tuntui olevan kilokaupalla köttiä, rupes kuitenkin bulisti tökkii. Tulipa siin aseita kalistellessa mieleen Man vs. Food -töllösarjan kuvottavat food challenge -skabailut, ja niinpä pala palalta nieleminen muuttui työläämmäksi.

Jossain vaiheessa olikin sit pakko nostaa handut pystyyn antautumisen merkiksi. Ei vaan pystyny enemään louhii, vaik mieli olis tehnyt. Pizzassa ei näet ollu mitään vikaa. Rajat vaan tuli vastaan ja liika on aina liikaa. Harmitti oikein nostaa valkoinen lippu salkoon, mut jotain tolkkua pitää meikäläisenkin bakkanaaleissa olla. Joku taagimpi ja nälkäisempi korsto ton voi vetää, mut tällaiselle mikkihiirelle siinä oli liian iso härkä selätettäväksi. Suosittelen kuitenkin ehdottomasti tota miehuuskoetta stedaamaan. Meitsi aikoo tosin ens kerralla tilata listalta jotain muuta… Pavlovin koiramaisesti kuolaa heruttavia vaihtoehtoja Skifferin menulla onneks piisaa!

Helmi Grilli – metromatkan arvoinen gastrogrilli

19 Lok

Oli ilmassa sellaista amazing race -tyylistä pöhinää ja niinpä huomasin kiitäväni oranssin tuubin kyydissä kohti itää. Metukka kyyditti rohkeaa retkuettamme Kontulan ostarilla majailevaan Helmi Grilliin, jonka sijainti ei voisi paljoa lähempänä metron ulostuloaukkoa olla. Raflaan on siis äärettömän iisi menne ja selviydyimme vielä kastumatta, vaikka syyskuntoinen Esteri olikin täydessä työn touhussa.

Alkutoimiksi napattiin bisset ruokapoliittista mietintätuokiota jouduttamaan. Eikä aikaakaan, kun päädyimme sanelemaan pizzatilauksia henkilökunnan valppaille korville. Sen verran houkuttelevaa oli 60-luvulta asti toimineen gastrogrillin tarjonta tolla(kin) osastolla, et alko suu erittää mahlaa jo pelkästään listaa tavatessa…

Nassen pizza: 9,20 € (kana, paprika, ananas ja bbq-kastike)

Hyvää safka myös oli, kun pääsimme iskemään himokkaat haarukkamme kiinni rieskoihin. Rapea pohja rusahteli oikeaoppisesti veitsen alla, täytteet olivan meheviä ja mauakkaita ja annoskoko oli sellainen, ettei jälkkäriin taipunut yksikään karju. Piti siis tyytä jekku- ja jallushotteihin. 🙂

Toi Kondekan perinteinen laatusyöttölä kärsinee suosion osalta skidisti lähiön räkäisestä maineesta. Kandee kuitenkin päästä yli ennakkoluuloista ja käydä heittää siellä appeet huiviin. Messevä makukokemus palkitsee satunnaisen kaupunkiseikkailijan ja Helmi Grillin fönkkareista voi turvallisesti tsiigailla sitä varsin eksoottista elämänmenoa, jota kyseisellä ostarilla vietetään. Ainakin meidän perjantai-illan otannan perusteella sai tosielämän viihdettä ihan koko rahan edestä. Ja mitä rahaan tulee niin mainittakoon, et Helmi Grillin pöperöt ovat kantakaupungin hintoihin verrattuna varsin asiakasystävälliset.

New York – miltä Iso Omena maistui ensipuraisulla

15 Lok

Pyörittiin lakisääteistä bulimmalla konsensuspossella Ison Omenan raitteja männäviikolla. Oli allekirjoittaneelle eka visiitti tohon legendaariseen kaupunkiin, mut voin samaan hengenvetoon kyl todeta, ettei jäänyt to-del-la-kaan viimeiseksi. Sen verran laajaa sekä messevää tarjontaa oli framilla tossa megapoliksessa, ettei ehtinyt seitsemän hektisen päivän aikana ku skidisti raapimaan ompun pintaa… Paljon jäi siis näkemättä, mut jotain sentään jäi plakkariin ja nyt ainakin tietää, mihin asettaa seuraavalla tripillä fokuksen.

Näkymä Empire State Buildingista

New York on niin tolkuttoman monipuolinen kaupunki, joten ekana oppina todettakoon, ettei matkailijan kandee edes haaveilla ehtivänsä duunata tahi tsiigata kaikkia tarjolla olevia houkutuksia. Olen kuitenkin tohon alle yrittänyt kirjata yhden kerran antamalla kokemuksella ja syvällä rintaäänellä jotain tipsejä siihen, mitä tuol kansojen sulatusuunissa kenties kandee väsätä. Ja sit kans muutama vinkki siitä, mitä kantsis harkita väliinjätettäväksi…

Nykin plussat:

  • Yks makeimmista näkemistäni paikoista oli Brooklynin puolen hipsterialue. Bedford Avenuen kulmilla on pirusti nastoja pubeja ja kahviloita, joissa voi nuorekkaiden ja tyylitietoisten boheemien seurassa hörppiä alea tai hifistellä kahvien parissa. Tonne metrolla köröteltyään kandee myös ehdottomasti käydä tsekkaamassa Brooklynin panimo ihan parin korttelin päässä ja särpiä huiviin pienpanimon laadukkaita ja monipuolisia bissejä. Jos hyvin käy niin pääsee osallistumaan ilmaiselle panimokierrokselle! Merkillepantavaa oli niin tuol panimossa kuin kaupungissa muutenkin, et ALE-oluet ovat todella suosittuja ja niit on aina hanassa enemmän kuin mitään muuta bissetyyppiä. Pulloissa taas näytti trendinä olevan paikalliset kepeät lightlagerit…
  • Brooklynissä on myös viikonloppuisin upea ulkokirppis (Brooklyn Flea), josta voi tehdä todellisia löytöjä etenkin sisustustuotteiden saralla. Toi urheilukentän sisälle kasautuva kojuhässäkkä saa hyvää jatketta lähikatujen laitoihin ilmestyvistä spontaaneista myyntikojuista ja kulmakunnan värikkäistä alkuasukeista.
  • Kun on päivän hengaillut Brooklynissä (tsekkaa myös kirjasto ja Prospect park!) niin kandee paluu Manhattanin sykeeseen ajoittaa niin, et voi vaik dallata Brooklyn Bridgeä pitkin kohti auringonlaskua. Sillalla menee hyvä kävelytie, josta saa upeita visuaalisia viboja Manhattanin skylinea fiilistellessä.
  • Manhattan on onneksi muutakin kuin shoppailu- ja turistihelvettiä. Ruuhka tol täyteen pakatulla saarella on ihan omaa luokkaansa ja jonottaminen on sit sen mukaista eli ihan posketonta. Silti kandee lyödä kroppaa likoon ja pönöttää jonon jatkeena päästäkseen Empire State Buildingiin (viisaammat voivat myös ostaa ennakkoliput, joka säästää edes osalta jonottamiselta). Henkeäsalpaava näköala palkitsee sitkeän jonottajan ja tuolta pilvenpiirtäjän huipulta on hyvä ottaa kaupungin rakenne ja tärkeimmät maamerkit (mm. Central Park ja sillat) haltuun. Suosittelen. Ja ruuhkassa helpottaa edes snadisti, jos piipahtaa keskuspuiston tai vaik Bryant Parkin tapaisiin viherkeitaisiin haukkaa happee.

Hill Street Blues

  • Manhattanilla on Times Squaren ja SoHon alueen kauppojen lisäksi myös hyvä tarjonta niin pöperö- kuin musapuolella. Testasimme yhtenä iltana The Living Room nimisen musaklubin, jonka pienelle ja intiimillä lavalla aloitti aina tasatunnein uusi nouseva artisti. Skidin otannan perusteella artistien taso oli huikea!
  • Safkaa löytyy katukojujen vaihtelevan tasoisista mätöistä (unohda hotdogit, mut stedaa vaik kanapitaa!) aina finedining-paikkoihin asti. Pakollisten skruudattavien listalle nousee ainakin gourmetburgerit ja paikalliset pizzat sekä kaikki meksikolainen mättö (esim. Café Habana). Pöytä tosin kandee buukata aina ennakkoon, ettei käy köpelösti.
  • Nykin pizzojen salaisuus on mestan vedessä. Toi juomakelpoinen janonsammuttaja sisältää sellaisia kalkkilajeja, et se toimii pizzapohjan taikinassa kuin tauti ja takaa rapean ja hyväsitkoisen lättypohjan, joka kelpaisi pahimmallekin saapasmaan pizzasnobille.
  • Itselle Manhattanin isoimmat kohokohdat olivat MoMa (maailman paras modernin taiteen museo) ja High Line. Ensin mainitussa oli esillä kaikki viimeisen vuosisadan merkittävä setti taiderintamalla ja allekirjoittaneelle se oli vahvasti päräyttävää nähtävää. High Line on puolestaan vanhalle junaradalle duunattu kävelykatu, joka menee parin kerroksen korkeudessa Manhattanin länsilaidalla. Vähän kuin stadin Baana, mut maanpinnan yläpuolella ja paljon mageempi. Siel oli myyntikojuja, auringonottotuoleja, musaesityksiä ja taidekauppiaita. Ja paljon ihmisiä, tietenkin.
  • Paikalliselle metrojärjestelmälle ja sen käytölle turistitarkoituksessa on annettava iso handu. Viikon turistipiletti takas tehokkaan siirtymisen kaupunginosien välillä ja kattava tunneliverkosto puolestaan sen, et lähin asema oli aina kulman takana. Lisäksi oli nasta postailla noilla asemilla, ku niis oli taagi meininki, joka muistutti lukuisista TV-sarjoista ja leffoista.

Brooklyn Brewery

Se mitä taas jäi skidisti hampaankoloon tost reissusta on listattu tähän:

  • Jonottamisessa ei ollut mitään tolkkua. Kaikki suositut mestat edellytti joko sivistymättömän aikaista paikallesaapumista tai sit brutaalia seisoskelua karjan seassa. Touhu tuli selväksi jo maahan saapuessa, ku JFK:n logistinen alkukantaisuus löi päin maahantulijan pläsiä.
  • Ravintoloiden annoskoko on aika överimallinen. Jos ei oo tarkkana niin paluulennolla voi olla ahdasta mahduttaa persustaan koneen penkkiin! Vähempikin piisaisi, sillä mitä järkeä on duunailla settejä, joita ei erkkikään jaksa skruudaa? Ja sit jos annoskoko olis skidimpi niin sen vois myös myydä halvemmalla. Nyt joutu pulittamaan pöperöistä ihan suomalaisia hintoja, kun niihin viel tuli aina vero (n. 8%) ja tippi (n. 20%) päälle.
  • Ruokapuolesta vois nillittää myös lisää, sillä itelle ei oikein putoo toi rasvaisuuskaan. Monessa paikassa ei paljoo vitskuihin, kuituihin ja hivenaineisiin panostettu ja niinpä kroppa huus epätoivoissaan salaattia ja hedelmiä, ku takas härmään palas.
  • Wall Street on aika vaatimaton kadunpahanen, eikä nurkilla pöhisevä WTC-byggakaan ole metromatkan arvoinen eli kandee jättää väliin, jos tekee ajasta tiukkaa.
  • Musikaalit kandee kans jättää väliin. Toi katsojan älykkyytä halventama taidemuoto on silkkaa viihdehöttöä, jota ei paikkaa ammattimainen esiintyjäkaartikaan. Aivotonta viihdettä, joka näyttää silti (tai siit huolimatta?) uppoavan eläkeläismummoihin ja homppeleihin. Itelle ei maistunut ja ku tollasta flabaa ensin jonottaa tuntikaupalla ja samalla pulittaa ison slaissin matkakassastaan niin parempaakin tekemistä tuolt New Yorkista löytyy. Sillä massilla viettää vaik hulppean illan paikallisessa sporttibaarissa light-olutta litkien (pullossa ei paljon muuta saatavana), jefua tsiigaten ja frittimättöä mussuttaen! J
  • Parranpärinää aiheuttaa allekirjoittaneessa myös paikallisten hotlien taso. Sen kun vielä suhteuttaa kiskurihintoihin niin ollaan sellaisella levelillä, johon ei edes Lontoo pysty. Mut minkäs teet, ku kysyntä hakkaa tarjonnan 100-0 niin ei auta ku tunkee kättä taskuun, jos tahtoo New Yorkin meiningeistä päästä nauttimaan. Aika moni tahtoo, enkä sitä lainkaan ihmettele.

Picasson väsäämä patsas MoMan sisäpihalla

Itellä jäi viel tyyppaamatta mm. Metropolitan & Natural History Museumit, Harlemin hoodit (110th Street, U know), pannupizzat ja YK:n pytinki eli siin olis jo runkoa seuraavalle reissulle… Lisäksi Brooklynin tunnelmasta on päästävä nauttimaan uudestaan!

Il Duetto – hyvää pizzaa ankeassa miljöössä

9 Lok

Vaik Il Duetto omalla nettisaitillaan hehkuttaakin Alvar Aallon suunnittelemaa rakennusta ja kalustusta niin tosiasia on kuitenkin se, et iski se Alvarkin välillä kirveensä kiveen. Kampin Sähkötalon syövereissä majaansa pitävä Il Duetto on sisustukseltaan, tilaltaan ja kalusteiltaan todella kökkö. Mestaa vois parhaiten varmaan kuvata puolikuolleen ostoskeskuksen ravintolahelvetin äpärälapseksi.

Il Duetto – ei kenties stadin romanttisin italialainen ravintola

Mut eipä ennettu ulkokohtaisten seikkojen vaivata, ku kaupunkisuunnistettiin tonne possella viime sunnuntai-iltana. Onhan mestan pizzoista kiirinyt ihan posiakin viestiä karvaisiin korviini, joten oli parin vuoden tauon jälkeen aika käydä stedaamassa, millä tasolla italialaiset jantterit rieskojaan tällä hetkellä duunaavat.

Il Duetto on siis ihan aitojen italiaanojen pyörittämä rafla, jonka kunnianhimoinen tavoite oli perustettaessa tarjota Suomen parasta pizzaa. Jannut satsasivat pelkästään pizzapohjan raaka-aineisiin sen verran stydisti, et siin ei mitkään härmän jauhotkaan kelvanneet, ku keittiökokkelit ryhdyttiin roudaamaan aina emomaasta asti. Mikäs siinä, vaik helmiä sioille -efektihän tos haiskahti nokkaan ja olisiko pientä priorisointivirhettäkin ollu havaittavissa (vrt. paikan ulkoasu).

Italialaista pekonia, gorgonzolaa ja rucolaa

Hyviähän saapasmaan poikien pizzat olivat ja pelkästään ulkonäkö paljasti, et mitään tusinalättyjä ei eteemme kiikutettu. Ihan autenttista kiekkoa oli siis tarjolla sunnuntaiskruudaajille, eikä siinä kukaan pahemmin mukissut, ku noita naamareihin haarukoitiin. Pieni kritiikki kyl kohdistui pahvisiin tölkkioliiveihin, eikä aiheetta. Selkeä tyylivirhehän ne olivat, ku muuten pizzojen täytteet olivat varsin laadukasta settiä.

Kasvispizza halpisoliivien kera

Jos siis tekee autenttisempaa italialaista pizzaa mieli ja on valmis tinkimään ulkoisista seikoista niin varsin varteenotettavana vaihtoehtona voi tota Il Duettoa kyl pitää. Tai jos vaan tekee mieli maltaisen pehmeää Moretto-birraa niin kandee poiketa. Treffipaikaksi kandee etsiytyä muille hoodeille, vaik parin sadan metrin päähän Rivolettoon…

Rodolfon laatulätty

11 Hei

Oli taas sellainen maanantai menossa, et kroppa huusi pizzaa koneeseen. Tuota maslowilaista kärkitarvetta lähdettiin sit oikein porukalla tyydyttämään Krunan puolelle. Siellähän on parikin kelpo pizzeriaa, joista valita. Nyt arpa osui Rodolfon voittajasektorille ja hyvä niin. Sen verran massiivinen makunautinto siellä näet odotti, et oli todellakin visiitin arvoinen setti.

Laiskana jantterina en paljoo jaksanu listaa tavailla, ku etusivulla suositeltiin kokin nimissä piparjuurismetana-paahtopaisti-suolakurkku-pizzaa. Kuulosti sen verran gurmeelta ja samalla myös sopivan äijämeiningiltä, et tavaaminen loppui tosiaan siihen. Ja eiku tilaus vetämään ja odotellessa sivistyneesti Peronia huuleen.

Ristorante Rodolfo (Kirkkokatu 5, Helsinki)

Lätty oli pöytään tullessaan todella houkuttelevan sekä passelin spessun näköinen ilmestys. Kaikin puolin tyylikkäästi duunattu läystäke, mikä entisestään nostatti ruokahalua. Eikä joutunut tuon ääressä pettymään vaan jokainen suuhun tungettu slaissi oli silkkaa euforiaa. En tiedä mitä italialainen karvakäsi tosta täytepuolesta sanois, mut pohja oli ainakin perfetton oikeaoppinen jopa saapasmaan tiukkojen standardien mukaan. Eli rapeaa ja ohutta pohjaa oli tarjolla ja kun päälle oli ladottu kauniisti ja sopivan reilulla kädellä sekä taiteellisella öögalla laatukamitsua niin eihän siinä enää mikään voikaan mennä pieleen.

Jos on siis toi perinteinen Kruununhaan kortteli-italialainen stedaamatta, niin käykääpä siellä vetämässö pizzat tahi pastat naamariin. Kelpo mesta siis kyseessä ja noita pikkupaikkoja on hyvä ketjujen seassa sponssailla, et eivät katoa kokonaan katukuvasta. Jokainen kaupunginosa tarttee vastaavaa meininkiä, sillä ei oo kenenkään etu, jos kulmilla on vaan S-ryhmän ketjumestoja…

Liuskaluodon pizzat – OMG!

20 Hei

Nyt kun arska tuuttaa täydeltä terältä on myös venekausi sen myötä parhaimmillaan. Herrasmiehelle veneily tarkoittaa yleensä pikkukivaa stadin edustalla pörräilyä kaverin paatin kyydissä. Ja tietenkin poikkeamista sitten johonkin rantakuppilaan fiilistelemään muiden ahavoituneiden merikarhujen seurassa. Viime kesänä eräällä tuollaisella meriretkellä eksyttin Liuskaluodon Skifferiin ja silloin saatiin vetää napaan ihan uskomattomat messevät pizzat.

Nyt oli aika verestää Mr. (Kello)Finlandin kanssa noita vuoden vanhoja muistoja. Tarkoituksena samalla tsekata, onko aika kullannut tuon(kin) muiston vai saako tosiaankin Liuskaluodon Gulf-venebensikseltä stadin parhaat pizzat? Niinpä navigoitiin jahdin kokka kohti Etelä-Helsingin helmeä ja pantiin rohkea testiryhmä hommiin… Välillä tää bloggaus on aika kovaa ja raakaa duunia! 😉

Skifferi @ Liuskaluoto

Päästyämme tyrskyjen läpi kunnialla Skifferin laituriin huomasimme, että a) paikka oli ihan tupaten täynnä ja b) olivat menneet hieman tuunaamaan pizzalistaansa. Hyvä homma, et jengi on löytänyt ton mestan ja saahan sitä ruokalistaa kehittää eteenpäin, vaikka aika lähellä täydellisyyttä oltiinkin jo viime kesänä. Nyt oli tosiaan pientä hienosäätöä toppingeihin tehty ja sillä saatu valikoima sille houkuttavuustasolle, et listalta olis tehny mieli vetää jokainen vaihtoehto. Jono vaan kasvo selän takana sen verran rivakasti, et oli lyötävä nopeasti tilaus tiskin ja siirtyä pöytään lukuisten muiden seurueiden sekaan venaamaan…

Skifferi on nimennyt Liuskaluodon kunniaksi pizzansa Liuskoiksi ja tuo nimi on erittäin osuva. Liuska sopii äärimmäisen hyvin nimeksi tuollaisille ovaalinmuotoiselle ja ohutpohjaiselle gourmetpizzalle. Ja gourmeetahan ne taas olivat. Reilun puolen timman venttailun jälkeen vedin Surf&Turf -lätyn naamariin ja jokainen haukku oli silkkaa nautintoa puhtaimmillaan. On se kumma, kuinka hyvä safka pizzakin parhaimmillaan on! Ei sihen tarvita ku ohut ja rapea pohja, siihen sit päälle mehevä ja mausteinen tomaattikastike sekä tietenkin tuoreet ja laadukaat raaka-aineet. Tässä tapauksessa jälkimmäistä osastoa edustivat sopivan tulinen chorizo-makkara, maukas katkarapu ja tuoreet yrtit. Nam.

Skifferin Liuska - parasta stadissa!

Mikä parasta, kesää on vielä runsaasti jäljellä eli herrasmies ehtii taatusti vielä toisellekin pizzalle. Täältä tullaan siis vielä eli pitäkäähän uuni kuumana, bisse kylmänä ja reggaet jauhamassa!”

Huono pizza – huonompi mieli

21 Huh

Kiipesin tossa yks päivä nälissäni ylös Porthaninkatua ja jouduin törkeästi mainoksen uhriksi. Kotipizza siinä katuständillään hehkutti uutta burgeripizzaansa ja tuo reklaami osui sudennälkäisen herrasmiehen akilleenkantapäähän tuplalaukauksella. Ei auttanut nälkäisen kulkijan kuin alistua kohtaloonsa ja antaa Maslowin tarvehierarkian eläimellisimpien viettien viedä mies sisään ovista tuohon pahamaineisen tusinapitsaketjun haarakonttoriin.

Ei aikaakaan, kun eteeni kiikutettiin pizza, joka vain hyvin etäisesti muistutti mainosjulisteen vastaavaa luomusta. Vielä kauempana oltiin omien mielikuvieni jumalaisesta pizzan ja hampurilaisen pyhästä liitosta. Edessäni köllötti jauhelihapizza, jossa oli päällä halpaa cheddaria, ripaus jäävuorisalaattia, punasipulisilppua (lisämaksusta!) ja ällöttävää ””hampurilaiskastiketta””.

Pizzan ja hampurilaisen epäpyhä liitto

Harvoin jää tältä mieheltä pizza skruudaamatta, mut nyt iski raja vastaa. Ei vaan pystynyt tärvelemään sisuskalujaan ja mieltään tollasella roskalla. Kaikessa maistui isosti ””teollisuus”” ja siinä syödessä tuli todella vahva itseinho siitä, että tuollaista shaibaa vedin elimistööni. Ei voi suositella kenellekään!

Plussabojoja tosin nopeasta palvelusta ja aterian mukana tarjotusta xylitol-purukumista, joka hieman peitti suuhn pinttynyttä eltaantuneenoloista makua…

Tulispa kesä, jotta pääsis taas J:n veneellä Skifferiin pizzalle.

%d bloggers like this: