Tag Archives: punaviini

Kevennetty Kallio-kierros

31 Elo

Vedettiin eilen elämäni naisen kanssa perinteille pyllistävä rundi kotikulmien kuppiloissa eli onnistuimme tekemään oman näköisen versiomme pahamaineisesta Kallio-kierros -klassikosta. Ei siis perseitä olalle ja rähinää Harrin nakin kulmilla vaan utelias ja skandinaavisen minimalistinen tutustumisretki sellaisiin lähikulmien kuppiloihin, joissa ei olla ennen käyty. Väliin jätettiin suosiolla myös kaikki karvaisten kantapeikkojen ja venkuloiden pesät. Pääpaino oli kepeällä kotiseutumeiningillä ja pikkupurtavan sekä hyvän pössiksen metsästyksellä.

Pikkurundi hoidettiin seuraavalla kaavalla:

Pizzaa vedettiin lärviin Flemarin Salpimientassa (A). Hyvää oli ja meizinkiä nostatti taustalla soinut jazz sekä naapuripöydän pipopäiden paukuttama Kimble. Plussaa myös hyvästä juomasortimentista. SIsustusta voisivat viel hetken funtsia, mut eipä se näillä hoodeilla ole niin tarkkaa…

Seuraavaksi napattiin Pussikaljaromaani-hengessä bisset Franzeninkadun Siwasta ja kivuttiin Torkkelinmäelle (B) särpimään juomaa upeassa puistomiljöössä. Nautintoa lisäsi paikalle kertynyt, tyylikkään näköinen ja hyväkäytöksinen nuoriso. Ekä auringonpaistekaan pahaa tehnyt.

Torkkelinmäeltä laskeuduttiin rahvaan pariin ja poikettiin Hämeentien Mucavassa (C) nappaamassa pienet terävät. Vaik paikassa pitäis vissiin kiskoo skumppaa napaan, niin alle vedetyt pizzat ja kebabit vaativat skidejä näkäräisiä. Niinpä päädyimmekin out of the box -pohjalta raapimaan naamariin Jekkua ja Jallua pakastinkylmistä ja kauniisti huurtuneista shottilaseista. Nasta ja staili mesta tuo MuCava, jonka pojoja kuitenkin ujosti pudottaa seinälle naulattu HIFK-paita, jossa Räikkösen nimi selässä. Mitä toi tekee keskivertoa trendikkäämmän kuoharibaarin seinällä?

Sit olikin jo aika nousta Karhupuiston kulmille ja ankaraa kipuamista helpotettiin huilimalla hetki 5th Streetissä (D). Mestahan on yllättäen Viidennen linjan yläpäässä, siin pornokaupan ja skidiäkin skidimmän thaikkuraflan kyljessä. 5th Streetissä ylimukava kyypparidaami tarjos laadukasta olutta ja sidukkaa. Noita janojuomia nautittiin musavisaa pelaten. Oli muuten perkeleellisen vaikeat kyssärit, jotka meinas hetkellisesti tuhota triviatiedon mestaroinnin ympärille rakennetun besserwisseridentiteettini.

Lopuksi teki mieli vaihtaa hetkeks rokkivaihde silmään ja sen tunteen siivittämnä poikettiin kruunaamaan ilta entisen kotistradan eli Porthaninkadun Majava-baarissa (E). Ujosti fiilis lässähti tuolla hikisessä pitkätukkabaarissa, ku eteen lyötiin uunilämmintä punaviiniä. Plussaa kuitenkin kalliista, mut hyvällä sisällöllä ladatusta jukeboxista. Ja lisäbonarit henkilökunnan muikkarilapusta, jossa kiellettiin Popedan, Kotiteollisuuden sekä Bon Jovin liikasoitto. Kohtuus kaikessa!

Ja kohtuuden nimissä ku rundattiin ni sit olikin hyvä dallata tuolta Majavasta kotipahnoille köllimään. Ja kyl oli aamulla nasta nousta pydeen, ku ei polla jomottanu tai mikään muukaan darraoire vaivannut. Näin meillä.

Mainokset

Viinirata

20 Tam

Oli ilo ja kunnia dallata jokunen aika sitten läpi Viini-lehden byggaama viinirata. Kyseessä siis moderni ja kaupunkilainen tapa piilottaa viinanjuonti mukasivistävään viinioppitunti-muotoon. 🙂 Kaikkea se pieni ihminen keksii!

Temppuradaksi nimetty sydeemi muodostui viidestä rastista, joissa jokaisessa oli oma aihepiiriin tiiviisti liittyvä teemansa. Stradan alku meni ihmisen kiusaamisen ja kiduttamisen puolelle (Amnesty hoi!), kun vinkkuja vaan haisteltiin ja koetettiin päästä kiinni eri dunkkiksiin. Klyyvari rohisten impattiin purkeista ja purnukoista tuttuja, mutta silti niin fittimäisen vaikeasti poimittavia döfiksiä. Allekirjoittaneelle pamahti bonarit, ku oma nokka bongas nahan eräästä muille ryhmämme jäsenille mysteeriksi jääneestä törpöstä. Se snadisti antoi balsamia haavoille siitä ruoskinnasta, jota itseeni kohdistin ekan rastin tötöilyn suhteen. Siinä nimittäin piti hajuaistin perusteella erotta rose, punkku ja valkkari sokkotestissä toisistaan. Meni valkoinen ja välimalli sekaisin toisistaan. Fuck.

Viinitesti: kumpi vai kampi?

Kolmannella rastilla päästiin itse asiaan eli ryypiskelyn sai aloittaa oikein luvan kanssa. Siinä sit posket lommolla tyypattiin eri happamien makujen harmonisointia punkun kanssa. Esimerkkikeissinä oli suomalaisessa syyspöydässäkin aktiivisesti esiintyvä puolukkahillo, jota on vaikea saada harmoniaan punaviinin kanssa. Selvisipä siinä ohessa sellainenkin yllärifakta, et meillä härmässä ei ole mitään viinikulttuuria. Yllätys yllätys! No, olkaamme ylpeitä sahti-, olut ja pontikkaperinteestämme, joka näkyy myös ruokapöytämme makukavalkadissa. Ei siellä paljoa ole perinneruokia punkun kanssa koskaan tehtykään mätsäämään…

Loppu radasta meni sitten eri rypälelajien, epämääräisten luomuhorinoiden ja viinirypäleen kasvualueiden maaperän & ilmaston vaikutusten kanssa hifistelyyn. Vikalle rastille oli viel näpsäkästi duunattu snadi kepponen, ku jengi pantiin kurlaamaan kahden viinilasin voimalla ja kertomaan kyseisten liemien eroista. Ite en bongannut mitään varianssia ja onneksi uskalsin moukkuuteni asian suhteen tuoda verbaalisesti julki, sillä lopulta paljastettiin molempien lasien sisältäneen samaa punkeroa. Mä oon kunkku ja todellinen vinkkuvirtuoosi!

Hevostelua Weeruskan pihvi- ja riistaviikoilla

29 Mar

Aika harvoin tulee ruokalistoilla vastaan hevosta. Sääli sinänsä, sillä yks elämäni parhaista pihveistä on ollut vuosia sitten edesmenneessä krunikan Safkassa (RIP) skruudaamani hevosen sisäfile. Tuo tumma, murea ja voimakkaan makuinen liha-annos oli niin mieleenpainuva, et sen jälkeen olen tilannut aina hepoa, ku sitä on vastaan tullut. Ja nyt sellaisen bongasin Weeruskan pihvi- ja riistaviikkojen erikoismenusta ulkofileen muodossa.

Hyvä niin, sillä oli meinaa ihan pätevä setti eli taaskaan ei hevonen pettänyt. Itse asiassa vaikee kuvitella, kuinka tuollainen perinteinen liha-annos maustevoineen, punaviinikastikkeineen ja valkosipuliperunoineen vois olla enää parempi. Ei mitään turhia kikkailuja vaan perusasiat kondikseen ja sillä mentiin sit komeasti maalin asti. No okei, oli siin snadisti cajunmaustetta megessä eli snadia vääntöä oli harrastettu, mut mikäpä siin ku se toi hyvän kierteisen lisäpotkun annokseen.

Hevonen herrasmiehen makuun

Tilaamani pihvi tarjoiltiin asiantuntevan henkilökunnan vinkin ansiosta medium miikkana. Siihen ku viel ryystin päälle osuvasti suositeltua, voimakkaan lihan kanssa komeasti komppaavaa syrahia niin avot! Oli niin murea, maittava ja weeruskamaisesti hillittömän täyttävä setti, et voi suositella kaikille lihansyöjille ja kulinaristisille nautiskelijoille. Eikä kukkaroakaan pahemmin toi hedonistinen nautinto rasittanu. Maassamme rankasti aliarvioitu hevosen liha on varsin edullista, toisin ku vaik Ranskassa, jossa tällasten asioiden päälle snaijataan skidisti paremmin… Kokonsa ja makunsa puolesta massiivinen annos oli alle 20 egen hintainen eli pitäis sopia pihimmänkin kukkarolle.

Riistaviikot (27.20.-18.12.) jatkuvat vielä jonkin aikaa, joten vielä ehtii hevostelemaan. Ja oli tolla listalla paljon muutakin houkuttelevaa. Ite ainakin koetan viel ennättää vetää seuraavan annoksen:

  • KARITSAN MAKSAA JA ANDALUCIAN MAKKARAA
    grillattua karitsan maksaa, tuoremakkaraa, kermaista rosmariinikastiketta ja valkosipuli-yrttiperunapyreetä
    16,60€ vl,g

Jos siis diggaat lihan syönnistä ja muutenkin hiffaat hyvän päälle, niin toi Porvoonkadun luottomesta vois olla enemmän ku varteenotettava vaihtoehto. Sinne siis täyttä laukkaa.

Weeruskan hoteissa

22 Kes

Tuli kutsu Ravintola Weeruskan kantisiltaan. Koska kyseessä dallausmatkan (@ Alppila) päässä sijaitseva korttelikuppila, josta saa hyvää ruokaa, en keksinyt ainuttakaan syytä skipata eventtiä. Yleensä tulee poikettua tuonne lounasaikaan, mutta illat, ala carte ja etenkin messevät pizzat ovat myös tulleet varsin tutuiksi.

Weeruska on omalla listallani samassa kategoriassa mm. Casa Maren, Salven, Sea Horsen, Ilveksen, Juttutuvan ja Bullmanin kanssa. Eli kyseessä old school -rafla, josta saa aina hyvää & perinteistä murkinaa ilman turhaa kikkailua tai hinnalla vedätystä. Noita mestoja taitaa yhdistää se, et listalla on aina klassikkoja, kuten maksaa, lihapullia yms.

Weeruskan pizza

Maanantaina sitten kaappasin daamin kantoon ja heilahdettiin Weeruskan terdelle, jossa grilli jo pöhisi punaisena ja frendit venas pöydässä. Drinkkiflabat lyötiin ovella handuun ja pöydissä notkui juomakannuja, joiden tarkka sisältö ei selvinnyt koko illan aikana vissiin kellekään seurueestamme. Jotain päärynaesanssia siinä ainakin oli.

Skruudailtiin siinä sitten porukalla ja vaihdeltiin kuulumisia kylmyydestä täristen. Lämpötilaa nosti kuitenkin hyvä punkku, terassilämmittimen hööki ja etenkin pirun maukkaat makkarat. Nyt ei ritilällä todellakaan tirissyt mikään camping-mäinen peruskyrsä vaan tais lihaiset pötkylät olla peräisin Wotkinin Veijon sylttytehtaalta. Ainakin kumpikin sortimentti oli pirun hyvää, kiitos vaan.

Jossain vaiheessa ystävällinen ja hawaiji-henkisesti pukeutunut henkilökunta siten paimensi laumamme ineen, jossa odotti sitten pientä skabailua. Hawaiji-teema jatkui hulavanteen pyörityksellä ja limbolla sekä tietenkin pienellä juomaskaballa. Meidän itäsuomalaisista enemmistönsä ammentanut tiimimme kunnostautui kinkerissä sijoittuen toiseksi. Palkinnoksi Team Rakuunamme (Lappeenrantalainen juottola 90-luvulta) nappasi pullon kuoharia. Snadisti putos vaan pohja koko kisasta, kun henkilökunnan oma jengi otti aika giganttisen etumatkan heti avauslajissa. Eräs talon hehkeistä neitosista oli selvästi kuluttanut safkiksen jos toisenkin hulavanteen saloihin perehtymällä, sillä siihen malliin lanne keikkui ja vanne pyöri. Olis varmaan donna sheikannut koko illan, ellei tiimikaveri olisi kyllästynyt tuohon ikiliikkujaan ja sabotoinut suoritusta.

Omaa voittoflindaamme ei jääty avecin kanssa enää tuhoamaan vaan hypättiin broidin luksuskiesiin ja ajeltiin himaan todistamaan Italian kyykkäämistä MM-kisojen avauspelissään. Mut se on sit jo ihan toinen stoori…

Kiitos kuitenkin Weeruskan porukalle kivasta illasta, hyvästä meiningistä ja maukkaasta murkinasta. Jatkakaa samaan malliin!

Weeruskan Minna

P.S. Tuli vielä tollanen MAHTAVA meili tänään Ravintolakolmiolta:

Ravintolassa tarjoillun ruoan ja alkoholittomien juomien arvonlisävero laskee kaikissa ravintoloissa
22 prosentista 13 prosenttiin 1.7.2010. Tämä tarkoittaa 7,38%:n laskua ruuan ja alkoholittomien juomien myyntihintoihin.

Olemme sitoutuneet antamaan tämän alennuksen täysimääräisenä suoraan asiakkaillemme!
Kiitoksena hyvistä asiakassuhteista laskemme ruokien ja alkoholittomien juomiemme myyntihintoja
jo 15.6.2010 alkaen 7,4%!”

%d bloggers like this: