Tag Archives: Skotlanti

Caol Ila 12yo – savuinen ikisuosikki

30 Lok

Ekan kerran ku nuorena kloppina pääs mukaan isojen äijien viskitastingiin, ni oli kyl poju huuli pyöreenä. Viskilekaa oli ladottu sen verran pitkään jonoon pöydän reunalle, et oli skidisti vaikeuksia hillitä itseään. Sain kuitenkin kropan ja mielen ruotuun ja ilta päätyi paremmin, ku olis voinu kuvitella. Illasta on edelleen paljon kauniita muistikuvia ja yhä pystyn palauttelemaan aktiiseen otsalohkooni ton setityksen henkilökohtaisen winnerini.

Pitkän ja hartaan maistelun voittaja oli silloin Caol Ila 12 yo. Vielä tänäkin päivänä tuo liemi on yksi suosikeistani ja viikonloppuna kun sitä pitkästä aikaa tantradokailin niin kyllä veti suun muikeaksi. Tuo savuinen, mutta pehmeä laatuviski Islayn saarelta tulee satavarmasti pysyttelemään omalla Top10-listallani hamaan tappiin. Niin messevää lientä on skotlantilaisen saaren ammattimiehet osanneet tislailla, et paha tätä on mistään dissata. Kelpaa muuten daamillenikin, joka ei missään nimessä ole mikään viskiä kiskova raspikurkku!

Caol Ila 12yo (Islay, Scotland)

Caol Ilan 12-vuotinen huippuviski on värinsä puolesta varsin vaalea, ilkeästi sanottuna valjun värinen mallasjuoma. Se ei kuitenkaan menoa haittaa, sillä todistaahan tuo puolestaan sen, ettei ainakaan poltettua sokeria ole valmistusprosessin aikana käytetty. Aitoa kamaa siis lekkeriin valuteltu…

Itse tykkään makustella tätä ikisuosikkiani ilman vettä. Näin sen harmoninen luonne pääsee esiin kaikessa kauneudessaan. Savuinen tuoksu jatkuu myös leveään makupalettiin, joka leviää komeasti ympäri suuta ja nielua. Tämä viski on astetta pehmeämpi kuin saman saaren toiset suuret tuotteet (Ardbeg & Laphroigh), eikä niistä tutuksi tulleet turve ja suolaisuuskaan puske niin tykisti pintaan.

Syysauringossa kylpevä Caol Ila 12yo Glencairn-lasissa

Sanoisinpa että Caol Ila on skotlantilaisista savusiskeistä kaikista hienostunein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita munattomuutta, sillä kyllä tässä tuliliemessä on potkua ihan jokaisen tarpeisiin. Se on vaan paketoitu vähemmän hyökkäävään muotoon. Kyseessä ei ole siis mikään kierroskone vaan enemmänkin vahvasti vääntävä masiina, jos autopuolen kuvapuolille sallitte siirryttävän.

Muuta lisättävää tähän upeaan makunautintoon ei sitten olekaan, kuin että kokeilkaa ja kommentoikaa. Kyllä skotit osaa!

Mainokset

Glenkinchie 12yo Single Malt

26 Hel

Pikkutrivia tähän heti kärkeen: enkkusubstantiivi ”glen” tarkoittaa laaksoa. Eilisiltaisen viskituttavuuden, Glenkinchien tapauksessa toi laakso (+ tislaamo) sijaitsee vaan vajaan parinkymmenen mailin päässä herrasmiehen suosikkicitystä Edinburghista. Vaik tossa kauniissa linnakaupungissa sekä Skoteissa muutenkin on tullut trippailua lukuisia kertoja, niin jostain mystisestä syystä on jäänyt tää distillery bongaamatta. Paikassa olis kaiken kukkuraks viel ihan kunnollinen viskimuseo. Tuo sivistyksen kehto on bygattu mallastusrakennukseen, koska mesta nykyisin slumppaa monien muiden tapaan maltaansa valmiina.

Glenkinchie 12 years old (43%)

Tää Glenkinchie on yksi harvoista Lowlands-viskeistä (enää 3 tislaamoa jäljellä!) ja tyypilliseen maan tapaan äärimmäisen perinteinen (est. 1825) tislaamo. Eilen herkuttelemani Glenkinchien 12-vuotinen, suhteellisen kirkkaanvärinen perustuote on varsin optimaalinen johdatus laatuviskien maailmaan. Laatu maistuu joka huikalla ja siinä samassa pyrkii klyyvariin ja etenkin kitusiin myös hienostuneesti turve sekä kepeä sitruunainen häivähdys. Putelin etiketissä luvattua leikatun ruohon fleivöriä en kyl bongannu, vaik kuinka aistieni kanssa rimpuilin!

Tää nektari sopii siis hyvin makunystyröiden treenaukseen ja karaisemiseen. Glenkinchien makupaletti ei näet oo mitään heviä islaymaista savuisuutta, joka esimerkiksi noviiseja saattaa pelottaa. Mitään linnunmaitoa ei tääkään tuliliemi ole, eli kunnon äijämäinen puraisu on tarjolla, ja jälkimaussa on pituutta sekä karskia luonnetta enemmän kuin ensikosketuksen perusteella osais odottaa.

Ens skottireissulla siis visiitti tohon osoitteeseen ja samalla ostoslistalle paikan ns. parempi setitys eli 14-vuotinen Amontillado Double Casked. Siinä olis isojen poikien juttujen mukaan hieman syvempi ja sherryisempi maku & väri. Se näkee, joka elää!

Lagavulin 16yo Single Islay Malt Whisky

17 Jou

Nyt ku on aloitettu toi leikki joulujuomien suhteen niin eiköhän saman tien laajenneta skaalaa bissestä myös sen tislatun isobroidin puolelle. Eli testataanpa potentiaalisin viskikandidaatti ihan vaan varmistusmielellä, ettei tuu ylläreitä aattona aterian päälle.

Ostin jo kesällä Skotlantiin suunnatulla isojen poikein viskireissulla paikallisesta viskikaupasta yhden lekkerin, jota olen säästellyt juuri keskitalven synkintä juhlaa piristämään. En kuitenkaan malttanut enää sitä pantata vaan menin ja narautin eilisiltana lekkerin auki tekosyynä juuri tämä kimurantti optimaalisimman joulujuoman tematiikka.

Lagavulin 16yo Single Malt (Islay, 43%)

Oma viskimakuni on vuosien saatossa muuttunut ja kenties jopa kehittynyt. Nykyiseen makutottumukseen tämä 16-vuotias Lagavulin istuu aivan täydellisesti. Mehevästi savuiselta tuoksuva ja kuparipannun värinen saariviski on parasta mitä tiedän. Sen vahva ja persoonallinen maku on niin äärimmäisen täyteläinen ja pehmeä, että sen kuvaamiseen ei tän reppanan sanavarasto riitä lähellekään. Sanonpa vaan, et tästä ei savuviski parane ja nyt ei ole kyseessä mikään Ardbegin kaltainen semibrutaali savukinkku turpeisine ja suolaisine vivahteineen vaan täysin puhdasoppinen luksusviski ilman mitään särähdystä tai ylimääräistä särmää. Elegantti juoma.

Tätä tahtoo lisää ja kroppa suorastaan huutaa seuraavaa annosta. Siksipä on mahtava ajatella sitä hetkeä, kun seuraavan kerran narautan ton lekan auki mahtavan jouluaterian päälle, takkatulen räiskyessä ja elämän hymyillessä. Olisipa jo joulu!

Bowmore 12yo Enigma

10 Lok

Nyt kun olen taas päässyt vauhtin noiden Islay-viskien kanssa niin oli aika ottaa uus flinda työstettäväksi. Pitkään on hyllyssäni saanut pölyttyä tää Bowmoren leka, joka ei ole koskaan kuulunut savuisten viskisuosikkieni joukkoon. Eli Caol Ila, Lagavulin, Laphroigh ja Talisker ovat aina jyränneet Bowmoren edelle, mutta nyt tuntui olevan aika antaa skidisti siimaa myös tälle juomalle. Sen verran tää kyseinen lekkeri on varstoissani muhinut avattuna, et seuraavat arviot eivät välttämättä ole linjassa tuoreen satsin kanssa läträttäessä””¦

Bowmore 12yo Enigma (Islay)

Lasiin kaadettuna tässä 12-vuotisessa Bowmoren Enigmassa kiinnittää ensimmäisenä öögaan havainto varsin tummasta väristä. Toivottavasti pronssinen sävy on aito, eikä millään poltetulla sokrulla duunattu! Voi kyl ehtaa ollakin, sillä sen verran on savun ja hunajaisuuden seassa myös sherryn tuoksua, et sävy voi olla hyvinkin kotoisin pitkästä sherrytynnyrissä suoritetusta kypsytyksestä.

Sherrymäinen meininki jatkuu myös makupuolelle, jossa se komppaa kliffasti pehmeän savuisuuden kanssa saaden aikaan varsin tasapainoisen ja harmonisen kokemuksen. Hieman on kyl liian makea herrasmiehen kitusille, vaik ihan lopussa makuun iskee kehiin pientä sulaisuuttakin. Viisaammat ja kokeneemmat viskisieppokollegat ovat joskus kertoneet maistavansa täs viskissä myös snadisti sitrusmaisia vivahteita, mut allekirjoittaneen nystyrät eivät moiseen hifistelyyn pysty. Turvetta olen aistivinani aivan viimeisenä pitkässä ja mielenkiintoisessa jälkimaussa, mutta aika pitkään ton kanssa sain painia ennen tuota havaintoa.

Meinas mennä hienostelun puolelle tää nuuhkiminen ja kurlaus, joten päätin tasting-session kietaisemalla lasin pohjalla helmeilleen lopun ykkösellä naamariin. Hyvän äijämäisen polton tarjos, vaik edelleen makeus hieman tökki. Ei siis kaikkein machoin viski tää Bowmoren Enigma, mut eiköhän tuote toimis jotakuta konjakinsiemailijaa viskihommiin käännyttäessä…

P.S. Toi lekkeri on roikkunu avattuna valikoimissani niin pitkään, et en ole ihan varma maku- ja hajukokemuksen autenttisuudesta verrattuna vasta avattuun fressiin flindaan!

 ”

Viskimatkalla Skotlannissa

4 Hei

Tuli hiljattain toteutettua pitkäaikainen unelma tislaamokierroksesta Skotlannissa. Reissu meni juuri niin nappiin, kuin se äijäporukalla voi mennä ja kokemus oli sen tasoinen, et taitaapa tulla tehtyä uus reissu suht pikaseen… Nyt kun pörrättiin lähinnä Speysiden alueella ja oma suosikkimestani Islay jäi kokonaan kokematta niin seuraava suuntaantunee sit tonne savuviskien pikkusaarelle. Hyvä se oli Speysidessakin kruisailla vuokra-autolla, kun tislaamoja on tuolla tiheässä kuin mäkkäreitä stadin ytimessä.

Auchentoshan-tislaamon esittelykierroksella (Lowlands)

Reissun konsepti oli aika simppeli ja muiden matkatovereiden ennakoon pariinkiin kertaan stedaama: yöpymiset B&B-mestoissa, aamulla Full Scottish Breakfast naamariin ja siit sit navat turvoksissa autolla ekalle tislaamolle (aukeavat yleisölle 10.00). Aamupäivällä pari rastii seinään, sit lounas jossain skidissä maalaispubissa (uppopaistettua mättöä ja ale-olutta) ja iltapäiväksi taas lisää tislaamoja tsekkailemaan. Alkuillasta sit kämpille, jossa skidi huili jonka päälle pari hiivaa naamaan, safkaa pötsiin ja viskinaukku perään. Sit viel snadi iltakävely ja pötköttämään. Toimii!

Fish&Chips Highlands-tyyliin

Tislaamoita saatiin vyölle tolla meiningillä reilu tusina. Osassa tehtiin oikein opastettu kierros, mut yleensä vaan fiilisteltiin niiden visitor centreissä, jotka ovat myymälä-showroom-viskibaari -komboja. Siel sit tissuteltiin paikan sorttimenttia läpi. Jossain mestoissa antoivat ilmaista naukua ja jossain sit sai pulittaa pari paunaa tasting-setistä. Ja jos tuli joku helmi leka maistelussa vastaan niin se ostettiin pois kuleksimasta. Tiimimme saldo olikin sit reippaasti yli 20 flindaa (mikä asetti pientä painetta lentoyhtiön painokaton suhteen!). Ja nyt ei noiden ostoksien kohdalla puhuta mistään handelin hyllytavarasta vaan oikeista spessuviskeistä eli distillers editionit, cask strenghtit ja muut limited-herkut olivat hankintalistalla aina kärjessä.

Itse pullotettu Glen Moray (Speyside Single Malt)

Houkutteleva tarjous!

Itelle tarttu handuun mm. Glenmorangien ”Finealta Private Edition” (46%), josta tarkempaa raporttia, jahka maltan lekkerin narauttaa auki… Lisäksi vaikutuksen teki mm. snadin Benromach-tislaamon meininki ja viskit. Siel oli hiton hyvä esittelykierros ja sen vetänyt hemmo johdatti kokeneen kaartimme ainutlaatuisen tislaamon läpi sellaisella antaumuksella, et jokainen ukko oppi taatusti jotain uutta viskien kiehtovasta maailmasta. Lisäksi voin reissun perusteella suositella Elginin (Whisky Capital of the World) Gordon & MacPhail -kauppaa, jonka 800 putelin single malt -valikoimasta löytyy taatusti jokaiseen makuun sopivaa tulilientä. Eikä ole paha Edinburghin The Bow Bar:kaan, jonka raamatun paksuiseen viskimenuuseen jäi viel pari testaamatonta tuotetta possemme kovasta yrityksestä huolimatta.

The Bow Barin tunnelmaa (Edinburgh)

Lopuksi on viel pakko hehkuttaa Skotlannin maisemien kauneutta. Vehreiden nummien lisäksi reittimme varrelle osui sumuisia järviä sekä varsin vaikuttava vuoristo, jonka läpi kulkenut autotie on komein autolla kulkemani reitti. Ever. Reippaasti yli kilsaan nousseet huiput, laaksoissa virtaavat joet, rinteellä laiduntavat lampaat ja äärimmäisen kapea baana tekivät herrasmieheen lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi matkan varrelle osuneet isommat cityt eli Edinburgh ja Inverness ovat ihan näkemisen arvoisia mestoja…

Edinburgh

Inverness

Lochness

Dunrobin Castle (Northern Highlands)

The Cairngorms National Park

Ja mitä säähän tulee tuolla kostealla saarella, niin siihen voi vaan todeta kuten invernessiläinen baarinpitäjä: ”Jos et pidä nykyisestä säästä niin ole hyvä ja odota minuutti”.

%d bloggers like this: