Jokunen viikko sitten New Yorkin JFK-lentokentällä tuli tapettua aikaa viinakaupan hyllyjen välissä. Kyseisen taxfree-virityksen helmi oli jenkkiviskeille pyhitetty oma huone, jossa sai rauhassa tsiigailla, fiilistellä, tuoksutella ja maistella amerikkalaisia mukaelmia skotlantilaislähtöisestä jalosta juomasta. Itsellä aikaisemmat kokemukset jenkkitisleistä rajoittui johonkin pokeripöydässä jäiden kanssa ryystettyyn bourboniin tai lentokoneessa tissuteltuihin viskikoladrinksuihin.
Aika vähän siis tästäkin asiasta tiesin. Onneksi on taipumusta sivistyksen laajimpina ammottavien aukkojen paikkaushommiin. Tässä tapauksessa se tarkoitti pientä shoppailua ja niinpä roudasin tullin läpi mukavan sortimentin ameriikanherkkua. Kassissa näet kilisi Jack Daniel’s Single Barrel, Gentleman Jack ja kumppanin makunystöreille viritetty Jack Daniel’s Tennessee Honey.
Jack Daniel’s Tennessee Honey (35%)
Vikaksi mainittu otettiin perhepiirissä ekana tyypattavaksi ja sai aikaiseksi positiivista hyrinää. Toi hunajaliköörin ja viskin (Jack Daniels Old no 7) tasapainoinen liitto toimi ku tauti maukkaan aterian jälkiruokajuomaksi. Tossa on juuri sellainen tuote, joka todistaa porttiteorian toimivuuden ja tulee satavarmasti tuomaan muassaan daameja sekä junnuja viskien kiehtovaan maailmaan. Ei ihme, et toi on jenkkien nopeimmin kasvava alkoholibrändi!
Itselle olisi tuo liköörin ja viskin balanssi maistunut vieläkin paremmin, jos kysessä olisi hunajaliköörillä maustettu viski, eikä viskillä maustettu hunajalikööri. Mut giltseille ja junioreillehan toi mesi on tuunattu… Hieno tuote silti kyseessä ja messevä Tennessee Honey rokkas jälkiruokatarjoilun lisäksi myös uskomattoman hyvin erilaisissa cocktaileissa, joita tomcruisemaisesti innostuin siitä vääntämään. Todella monipuolinen unisex-liemi siis, joka tulee jatkossa kuulumaan baarikaappini vakiokalustoon.
Palaan tarkemmin noiden kahden oikean jenkkiviskin ääreen, ku on vyöllä hieman enemmän kokemusta niiden makupaletista. Stay tuned!
Herrasmiehistelyä 