Tag Archives: Weihenstephaner

Schnitzel tosimiehille

29 syys

Jokasyksyinen traditio on, että herrasmies painuu ainakin kertaalle vetämään pötsinsä turvoksiin Ravintolakolmioiden Oktoberfest-menun tirolinleikkeellä. Viime vuonna suoritin tuon itsetuhoisan riitin Helmi-Grillissä ja nyt uhrasin terveyteni saksalaisen mättökulinarismin alttarille Juttiksessa.

Tuo kuuluisa erikoismenun kausiherkkusetti muodostuu jättimäisestä leivitetystä porsaanleikkeestä, smetanassa haudutetusta pekoni- hapankaali-hässäkästä (toimii!) sekä kasasta ranskalaisia perunoita. Koko satsi nautitaan aina hyvässä seurassa ja huuhdotaan luonnollisesti alas (Etelä-Saksalaisella) laatuoluella. Tällä kertaa nalli napsahti seuralaisen esimerkkiä seuraten Weihenstephaner Hefe Weissenbieriin, vaikka tarjolla oli myös Vakka-Suomen panimon ko. raflaketjulle panemaa oktoberfest-henkistä kausiolutta. Tuota kotimaista viritystä stedasin yks ilta jo aikaisemmin samoilla tonteilla, ja sen snadisti liiankin kärkäs humaluus ei tuntunut nyt kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta tän pyhän toimituksen kanssa nautittavaksi… Weihenstephaner ja schnitzel taas olivat kuin luodut toisilleen ja omassa yksinkertaisuudessaan tuo ateria oli hyvin lähellä täydellisyyttä.

Elämän peruspalikat: Liha & Olut

Nyt kun tosta varsin äijämäisestä sekä äärimmäisen messevästä mättöillallisesta on kulunut jo kuusi tuntia, alkaa taas veri kiertää päähän asti sekä ohimosuonten kimaka vislaus laantumaan. Hengissä siis taas selvittiin. Huh huh. Eläköön tämä traditio niin kauan kuin herrasmiehessä henki pihisee!

P.S. Voisiko joku sivistää allekirjoittanutta ja kertoa, miksi Oktoberfestejä juhlitaan jo syyskuunkin puolella?

Terdekauden avajaiset @ Casa Mare

21 Kes

Nyt on sitten vietetty oikein juhlalliset bakkanaalit ja avattu ”terassikausi virallisesti”. Tuli nimittäin vastustamaton pyyntö ilmestyä Larun legendaarisen mättömestan eli Casa Maren terassikauden avajaiskinkereihin.

Itäsuomen ihmisdynamo ja pieni & pippurinen lahja maamme ravintolaskenelle eli Mari M. oli joukkoineen loihtinut hyvän meiningin, joka luonnollisesti piti sisällään maittavaa safkaa ja kylmiä juomia. Lisäksi oli ohjelmaan ympätty kutsuvieraiden kiusaksi pari hassunhauskaa leikkimielistä kisaa raflan pihanurmella. Oma possemme tosin skippasi niistä jälkimmäisen, kun ekassa jo tuli niin nöyryyttävästi pataan, ettei kilpailuhenkinen ukkoköörimme pienine egoineen enää halunnut ottaa riskiä moisen uusiutumisesta. Hannareita, myönnän.

Casa Maren poppoo l. Mari & Co

Toinen syy allekirjoittaneen ja kaverijoukkiomme nuivuuteen mittelöinnin suhteen oli snadisti galsa keli. Daamit alkoivat jo suht lyhyen kökkimisen jälkeen ehdottelemaan sisälle siirtymistä ja herrasmiehinä me karvaisemmat apinat siihen luonnollisesti mukisematta suostuimme. Johan siinä tuli ulkona handut jäässä törpöt huitaistua ja safkat kaavittua ahnaisiin kitusiin.

Sisälle hiipiessämme bongasin, et saatavilla olis ollut gentlemannin yhtä suosikkihiivaa eli saksalaista Weihenstpehaneria (maailman vanhin panimo, by the way), mutta valitettavasti piti tyrkätä kaikki loput drinkkiflabat parempiin käsiin, kun aivokääpiönä tuli porhallettua tonteille kiesillä. Fillarikin oli yks vaihtoehto, mut se idis kippas siihen, et lähtiessä oli aika tummaa pilvee taivaanrannassa. Ei oikein napannut ajatus siitä, et sotkis himaan yömyöhään kledjut märkinä. No, tuskin se yhteen bisseen tyytyminen enää huomenna jurppii. Kuten ystäväni Arska alkuillasta tokaisi, harvemmin sitä seuraavana aamuna itseään rankoo raipalla selkään siitä, et tulipa perhana juotua liian vähän. Toisensuuntaiset peiliintuijottelusessiot taas on varmaan tuttuja itse kullekin!

Lemppari: Weihenstephaner-Hefeweissbier-Dunkel

Kiitti vielä frendeille ja Marille kivasta illasta ja nyt kun terdekausi on (taas kerran) virallisesti startannut niin antaa mennä vaan samoilla tulilla seuraavatkin viikot eli sen mitä tää skidisti lyhyt kesä meillä härmässä kestää. Viimekerran horinat (keskivartalolle) paremmasta elämästä ovat siis tältä kesältä kuopattu. Amen.

Zum Wohl!

%d bloggers like this: