Bograussalin alakerran Alepassa pisti öögaan hyllyllä möllöttänyt saksalainen Kaiserdom-vehnäoluttörppö. Eihän janoinen pugilisti sellaista pystynyt lauantaitreenin päälle vastustamaan, ja niinpä tuo puolilitraisessa tölkissä myytävä jalojuoma löysi uuden kodin omasta rakkaasta Smegistäni. Eikä noi bisset sielä kauaa ehtiny happamoitua, ku oli aika pistää pieni pruuvi pydeen.
Ensimmäinen visuaalinen havainto tosta sakemanniöölistä valjun tölkkidesignin jälkeen oli se, et varsin runsasvaahtoinen tuote oli kyseessä. Toi vaahto oli myös aika kestävä sorttia eli pysyi oluen suojana varsin sitkeästi. Hefe kun oli kyseessä niin sameutta oli myös tarjolla tuossa varsin beisikin värisessä eli vaaleassa vehnäsessä. Haju oli varsin vaatimaton ja ku flunssaklyyvarilla oikein imppas niin pientä sitruunan ja hiivan dunkkista olin havaitsevani.
Makupuolella jatkui hajun ja värin vaatimattomuslinja. Ensikosketus oli raikas, muta siitä ei sit pahemmin seurannut mitään muuta. Olis ollu edes humalan pieni puraisu terää, mut ei edes sitä tarjonnut tää bisse. Hento ja lyhyt maku siis oli kitusissa ja sehän ei sit alkuunkaan kestänyt pruuvipenkin ääreen roudattua hevosen savupaistileikkelettä vaan jäi pahasti hepan jalkoihin (kavioihin?). Paremmin toi vedellä blandatun oloinen makupolitiikka synkkas pöydältä löytyneiden cashew-pähkinöiden kanssa, jotka toimivatkin varsin hyvin Kaiserdomin kyljessä.
Jatkossa jää noi keppanavahvuiset (4,7 %) Kaiserdom-tölkit kyl Alepan hyllyyn. Mitään tolla ei siis oikein ollut tarjottavana ja samaan hintaan saa esimerkiksi handelista paljon maukkaampaa vehnäolutta ihan iisisti, vaik silmät ummessa koriin latois. Mut kyl tota janoonsa joi, vaik se ei tietenkään riitä viel mihinkään… Jopa Litukan Grafenwalder-halpisvehnis pärjää tolle!
Herrasmiehistelyä 
Samaa vai eri mieltä? Sana on vapaa!